Alussa oli toukka

Tänään oli pakko pystyttää uusi blogi. Ensin lueskelin monen muun odotusblogeja ja ajattelin etten tekisi omaa, mutta sitten mieleeni jäi jylläämään ajatus päiväkirjasta. Olisihan se mahtavaa jos minun äitini olisi pitänyt minun odotuksestani päiväkirjaa ja voisin sitä nyt lueskella.

Toukan taustat

Sain tietää odottavani toukkaa ehkä noin 3 viikkoa sitten, vähän vapun jälkeen, kun niitä kuukausittaisia pettymyksen aiheuttajia ei yhtäkkiä kuulunutkaan. Ensimmäisessä testissä viivat olivat haaleita, toisessa semihaaleita ja kolmannesta tajusin etteivät ne olleetkaan haaleita. Hassuuksissani kaivoin testiliuskat vielä pariin otteeseen roskiksesta tuijotellakseni niitä.

Uskottava se oli. Sitten vaan nettiin etsimään sopivaa laskuria. Silloin oli siis viikkoja vain jokunen, nyt mennään kohdassa 7+2. On se kummaa kuinka elämä muuttuu yhtäkkiä kuukausista viikoiksi + päiviksi.

Meidän perheessä on ollut pari vuotta sellainen tila, että ”tulkoot kun tulee” ja jos totta puhutaan, ei yrittäminen ole ollut ihan valtavan aktiivista. Ennemminkin on keskitytty kodin ulkopuoliseen yrittämiseen – työn merkeissä. Välillä olen potenut siitä syyllisyyttäkin, koska onhan tätä toisaalta jo pitkään haluttu. Miehen reaktio oli mainio, ensin hiljaisuus ja sitten päivittäin isommaksi kasvava ilo ja innostus. ”Vieläkö se toukka on siellä?”

Salaisuuden pitämisen vaikeus

Tässä on ollut kyllä sellainen vaikea juttu, että vaikka raskaus on kovin alussa, on tullut jo monta vaikeaa tilannetta eteen. Ensimmäinen tuli helatorstain aattona. Ystäväpariskunnan kanssa oli sovittu illanvietosta ja yleensä siihen kuuluu muutama lasillinen viiniä – tai vähän enemmänkin. Yritin käyttää ”ei nyt oikein maistu” -korttia kuohuviinin kohdalla ja miespuoliselle se menikin oikein hyvin läpi. Mutta ruokapöydässä viinilasini pinnan vajuessa melko hitaasti sain esimmäiset merkitsevät katseet ystävältäni. Miesten sitten kadottua saunaan tuli vastaan kysymys jota olin pelännyt ja toisaalta jonka tiesin tulevan. En voinut valehdella. 1 ulkopuolinen tiesi nyt asiasta.

Seuraavalla viikolla oli edessä tämän saman ystävän polttarit ja suunnittelin huolella ostavani siideripulloja jotka täytän etukäteen limulla, ynnä muuta yhtä järkevää. Onneksi olin jo aiemmin ilmoittautunut päivän ajaksi vapaaehtoiseksi kuskiksi. No, lopulta istuessamme suunnittelemassa päivää, tultiinkin viinihankintojen äärelle ja tiukat kartoitukset siitä kuka mitäkin juo ja kuinka paljon minä joisin yhteisistä viineistä johtivat tilanteeseen: 1+2 ulkopulista tietää asiasta. Jotenkin hassua että alkoholi on niin vahvasti osa elämää, että se paljastaa kaiken. Vaikka en ole mikään ryyppääjä ja rällääjä.

Parhaalle ystävälleni olin ajatellutkin kertoa. Luonteva tilanne tuli eteen kun hän ehdotti yhteistä mökkiviikonloppua alkukesään. Tilanne on siis 2+2. Kaksi minulle läheistä ihmistä ja kaksi tuttua. Onneksi nyt on yksi äiti jonka kanssa voi jutella tuntemuksista.

Ilmaa ja varmistuksia

Niinkuin lähes kaikki tänä päivänä, olen selaillut tosi paljon blogeja ja keskusteluja raskauden oireista. Olen siinä mielessä onnellinen vielä toistaiseksi, että pahaa oloa ei ole ollut. Sen sijaan ilmapallona saa olla ihan koko ajan. Maha on kuin vappupallo ja se aiheuttaa myös pelkoja siitä että pallon perusteella herää kysymyksiä.

Näistä ilmavaivoista kerroin myös gynelle, jonka luona halusin välttämättä käydä varhaisultrassa. Oli vain pakko tarkistaa että toukka on oikeassa paikassa. Ja siellähän se oli, sydän hurjaa tahtia sykkien. Aikamoista. Raskauden kesto vahvistui myös samaksi mitä olin itse laskeskellut ja äitiyskorttiin merkittiin deadlineksi 7.1.2011.

Aika

Yksi tämän olotilan kirouksista on aika. Ensimmäisen kolmanneksen aikana olisi hyvä periaatteessa pitää asia salassa ja kuitenkin siihen liittyy ihan valtava määrä epävarmuutta. Jatkuuko kaikki ongelmitta? Onko meille oikeasti tulossa tammikuussa vauva? Jotenkin toivoisi että viikot vain hyppäisivät ohitse sinne ns. turvallisille vesille. Mutta ei, niitä lasketaan piinallisen hitaasti päivän tarkkuudella. Mihin katosi se ”aika menee niin nopeasti” -syndrooma.

Tällaiselle yli kolmekymppiselle, lasten kanssa paljon touhunneelle moni asia on jo aika tuttua. Ajatella jos olisinkin vasta parikymppinen. Pissaisin varmaan joka päivä jännityksestä housuihini.

Töissä pitäisi keskittyä suunnittelemaan puolen ja kokonaisen vuoden mittaisia projekteja. Tuntuu jotenkin valheelliselta piirtää itseään niin pitkälle kartalle. Noh, toisaalta tämä toukkailu on kaikkia töitä tärkeämpää ja on ihan sama mitä muille tapahtuu kun on aika jäädä pois töistä, kaiken mennessä hyvin siis joulukuun alkupuolella.

Ehkä saan tämän blogin avulla ajan kulumaan nopeammin. Tai sitten aivan toisin päin. Ensi viikolla on neuvola, eli ”hammaslääkäri” ja siitä pitäisi sitten sinnitellä kesäkuun loppuun ennen kuin uskaltaa kertoa uutisia. Omalle äidille ehkä pitää jo 10. viikolla antaa pieni 60-vuotislahja – tai ainakin etäinen lupaus myöhästyneestä lahjasta.

Toukokuu on ollut ennätyksellisen helteinen ja tänään taivas räjähti vihdoin pitkän jyrinän jäljiltä.  Sataa kaatamalla, toivotaan että se tuo onnea.

4 thoughts on “Alussa oli toukka

  1. Oon lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt palasin näihin ekoihin kirjotuksiin. Täälläkin on näet nähty mainitsemasi ”haalea viiva” ja pari muutakin viivaa sen jälkeen. Mitään oireita ei vielä ole ja siks huoli siitä että ”onkohan siellä ketään” on aika valtaisa. Rauhottaa kuitenkin lukea jonkun samanlaisista ajatuksista. Ei tätä turhaan kutsuta odottamiseks…
    Tsemppiä viimesiin odotusviikkoihin!

    • Kiva kuulla. Oireita ei ollut täälläkään, sellaista muurahaisjonon tunnetta vatsassa lukuunottamatta. Toivottavasti huolet on turhia!!! Ja kiitos, tämä loppu on tosiaan lähinnä sitä kuuluisaa odottamista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s