Pöpöjen välttelyä ja kalahaaveita

Huhheijaa kun taas on lämmintä. Pihan puolelle paistaa aurinko ja mittarissa on 33 astetta. Muutenhan tuo olisi ihan mukava juttu, mutta kun toukan iskällä on flunssa ja kuume, ei helle helpota oloa. Yksi tämän päivän pelastuksista on tosin ollut mukavan rapsakka tuuli, joka vähän vilvoittaa. Maha on etukenossa. Se on kasvanut jonkin verran, mutta pullistuu myös päivän mittaan turvotuksen myötä.

Tulimme pikapassilla kotiin mökiltä kun olimme sinne juuri asettuneet kun toinen sairastui. Minä olen yrittänyt lääkitä etukäteen että välttyisin mokomalta kesäflunssalta, eikä tarvitsisi pienen masukasvatinkaan kärsiä siitä. Äsken paistoin hetken mielijohteesta muutaman vaniljaletun ja uskoisin että mansikoiden kanssa nautittuina ne karistavat flunssan.

Mansikoita tulikin tänä vuonna laitettua pakkaseen viiden kilon laatikon edestä, mutta tuskin niistä ehtii vielä pikkuinen yhtään maistelemaan. Täytyy talven mittaan sulatella niitä jugurtin kaveriksi ja tankata vähän kesää elimistöön. Harmi että vaikuttaa siltä että tämä syksy ei ole mustikoiden suhteen kovinkaan hyvä.

Energiat nousussa

Vaikka on kuuma, on energiataso ollut aika hyvä viime viikkoina. Nyt alkaa taas erilaiset liikunnalliset aktiviteetit ja kotityöt kiinnostaa eri tavalla. Tai sanotaan niin, että niihin ei suhtaudu ”leuka rintaan ja kantapäät maata pitkin” -asenteella. Kun tulee vähän viileämpää, voisi kuvitella taas ahtautuvansa muiden innokkaiden kanssa jollekin ohjatulle liikunta-aiheiselle.

Uimaan olisi kiva päästä. Josko isännän tervehdyttyä matkattaisiin takaisin mökille ja koko päiväksi rannalle. Ja mato-ongelle! Se se vasta kivaa onkin. Meidän perheessä taitaa sitten aikanaan käydä niin, että se on äiti jonka kanssa mennään ongelle. Minä olen ehdottomasti meistä se innokkaampi. Isäni kesämökillä on mainio paikka koko päivän kalaretkelle. Se on sellainen kanava, jonka reunaan saa veneen parkkiin ja jossa voi sitten kivikossa istuskellen kalastella ahvenia. Muistelen että kerran sieltä napattiin yksi 850 grammainen ja savustettiin voiton merkiksi.

Kalastaminen on opettanut minulle pikkulikkana kosolti kärsivällisyyttä. Olen aina ollut temperamenttinen, mutta isän opein olen osannut kalaretkellä olla pitkiäkin aikoja liikkumatta ja hiljaa. Useimmiten olen taas ihan väkkärä, ja ne jotka minut tuntevat saattavat kokea tuon rauhallisuuden vaikeaksi uskoa. Vaikka täytyy kyllä sanoa että tämä raskaus on vähän rauhoittanut minua. En jaksa ihan niin helposti ottaa mistään stressiä ja tunnen oloni jollain tavalla levolliseksi. Ehkä kyse on perspektiivistä.

Perustaitojen äärelle

Päätin jo kauan sitten että lasten hankkimisen myötä aion opetella uudestaan sellaiset lastenlaulut, jotka olivat itselleni tärkeitä. Vauvakirjaani on listattu mm. Tapio ja Tellervo, Pii pii pikkuinen lintu, Peipon pesä jne. Lisäksi tänään tuli anoppilassa kahvipöytäkeskusteluissa mieleen kuinka kivaa oli piirtää ja maalata vesiväreillä. Niitä taitoja täytyy sitten heti viritellä Väiskin kanssa, kunhan vähän kasvaa. Piirtäminen on meidän perheessä varmasti myös isin juttu, sillä hänen kynästään on tullut tosi hienoja juttuja. Katsotaan josko innostuisi uudelleen.

Täytyykin ensi kerralla kaivaa äidin kaapeista mahdollisia tallella olevia piirustuksia ja muita vanhoja tavaroita. Omassa varastossa taitaa olla tallessa vain pehmoleluja ja jokunen kirja. Olen ollut aina aika kova heittämään tavaroita pois etenkin muuton yhteydessä ja nyt jotkut hävitetyt tavarat harmittavat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s