Kohti puoliväliä -värssy

Jännitän rakenneultraa eniten siitä syystä että se on tavallaan viimeinen kohtaaminen ennen syntymää, jos ei lasketa sydänäänten kuuntelua. Toisaalta kohtaamisia on nyt liikkeiden muodossa joka päivä, mutta joku siinä näkemisessä on niin erityistä. Minä olen visuaalinen ihmistyyppi ja olen aina luottanut vahvasti näköhavaintoihin muiden aistien kustannuksella.

En oikein osaa jännittää mitään vikoja, ne otetaan sitten vastaan jos niitä tulee. Mutta kyllä mahdollinen sukupuolen selviäminenkin tuntuu jännittävältä. Muuttuuko sen myötä suhtautuminen näihin kuplintoihin ja potkuihin tai lapselle rakennettavaan omaan tilaan?

Aika näyttää.  Siis vajaa viikko. Koska 6 vuorokauden ja 17 tunnin päästä ultraus on jo ohi.

Nyt on ollut jotenkin utopistinen fiilis, niin uskomattomalta tuntuu joka kerta kun lapsi kääntyilee vatsassa…tai mitä ikinä tekeekään. Kun tulen töistä kotiin ja väsyttää, saatan vain makoilla hiirenhiljaa puoli tuntia ja tunnustella myllerrystä. Jonain päivinä se alkaa heti ja toisinaan kestää. Sama juttu illalla nukkumaan mennessä. Eilen oli ensimmäinen ilta kun nukahdin ennen kuin ehdin tuntea iltajameja, mutta se johtui ehkä siitä, että menin lähes suoraan lenkiltä unten maille.

Ihan huvittaa kun välillä tulee tarve jutella Tuppuraiselle ja tuntuu että hän joskus vastaakin tervehdyksiini. Tänään viimeksi moikkailtiin ja kommunikoitiin pitkään. Pitkin päivää nuo muljautukset keskeyttävät kivalla tavalla töissä keskittymisen ja välillä on pakko nousta ja liikkua vähän rauhoittelemaankin. Niitä seuratessani olen toistellut päässäni jo pitkään sanoja. Ne voivat olla laulun tai runon sanoja ja niitä voisi olla miljoona säettä, mutta nämä nousevat nyt päällimmäisenä mielen syövereistä:

Kuka kylkeäni kutittaa
vatsan kaarta lempeästi koputtaa?

Kuka vastaa pehmeään painallukseen
ja ihan varmasti minut siitä tunnistaa?

Niin kovasti odotan sinua

Saatan säpsähtää ja naurahtaa
saatan kyyneleen pudottaa

Saatan jutella sinulle salaa
ja saada sinut sillä liikkumaan

Niin kovasti odotan sinua

Joskus en sinua tunnekaan
ja huoli päätään kohottaa

Sitten asetun rauhassa odottamaan
ja hipaisun taas tuntea saan

Niin kovasti odotan sinua

2 thoughts on “Kohti puoliväliä -värssy

  1. Moi! Bongasin blogisi Hehkun odotusblogin kautta ja innostuin lukemaan sen alusta asti. Eilen siis löysin ja nyt olen tähän asti ehtinyt lukemaan. Kirjoitat todella mukaansatempaavasti!

    Ja tuo värssy, se on aivan ihana! Tuli ihan tippalinssiin. :´)
    (Niin mitkä raskaushormoonit ja tunteellisuus? ;D)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s