Pullantuoksuinen viikonloppu edessä

Tänään oli pullapäivä. Olin koko päivän etänä ja ryhdyin leipomishommiin illansuussa. Rakastan pullantuoksua ja kun leivon, teen kerralla puolen tai jopa litran taikinan. Sitten ensimmäisen pellillisen kohdalla meidän ah, niin ihanasta, tehottomasta ja ilmeisesti halvasta liedestä irtosi uunin luukku. Meni siis aivan * päreiksi. Saimme sen ”koottua” kunnes viidennen pellillisen kohdalla se tapahtui uudelleen. Leipominen meni siis vähän kiukun voimalla. Nyt pitäisi varmaan selvittää saisiko kotivakuutuksesta tuosta mitään järkevää korvausta.

No, tuli tässä samalla opittua taas sekin että en osaa tehdä korvapuusteja. Ne ovat enemmänkin korvaniistoja, jos ulkonäköä tarkastelee. Mutta voisilmäpullat onnistuvat lähes aina, nam! Huomenna pullien kanssa töihin ja kohti 33. ikävuoden tuomia onnen aiheita.

Harkat ja näkyvät muljautukset

Tänään on viikkoja 21+1 ja muutaman päivän ajan on tuntunut jonkin verran harjoitussupistuksen tuntuisia ”kovettumisia”. Ne ovat kivuttomia, mutta vähän onton tuntuisia. Tavallaan voisin verrata niitä vatsakipuun mutta ilman varsinaista kipua. Täytynee vielä kysellä minun aamutv-staranakin kunostautuneelta neuvolan terkkariltani olenko tulkinnut oikein. Maanantainahan se neuvola taas kalenterissa komeilee ja heti aamusta kahdeksalta sinne pitäisi mennä pissimään.

Muljautukset ja potkut ovat voimakkaita ja tänään kun tein töitä perinteisen ergonomisessa puolimakuuasennossa sohvalla, vatsa liikahteli näkyvästi. Nyt kun olen ollut koko illan jalkeilla on ollut hiljaista, mutta kohta hammaspesun jälkeen varmaan sängyssä taas jorataan.

Mummo veikkailee poikaa

Suunnitelmista huolimatta en ehtinyt äitini luokse koko viikkoon, mutta hän on tulossa lauantaina synttärikahveille. Tänään puhelimessa povasi kovasti poikaa, mutta sanoi että kyllä sitten tietää varmuudella kun näkee mahani. Okei, en usko että hän sitä näkee, mutta olen oikeasti sitä mieltä että olen noidan tytär. Hän kuulee puhelimessa yleensä äänestäni asioita ennen kun ehdin kertoa ja näkee kaikenlaisia enneunia. No totuuden nimissä, tuo taipumus on vähän iän myötä hiipunut, mutta silti. Jotain kummallista siinä mummossa kyllä on.🙂 Ja nyt ollaan taas hyvissä väleissä mikä on kiva asia.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Tai oikeastaan tunnustelemaan Tuppuraisen liikehdintää. Kivaa!

Terveisin mamma 32v – vielä parisen tuntia.🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s