Ruskean huoneen ritari tai rinsessa

– onneksi ei muuten raidan.

Kotiin on kurja tulla kun se on kuin hävityksen kauhistus, mustalaisten markkinat tai muuten yhtä kuvaavassa tilassa. Tämä ”toukkiksen” aka ”tuppiksen” sisustusprojekti on levittänyt lonkeroitaan olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja no…kaikkiin huoneisiin evakossa olevien tavaroiden muodossa. Mutta toivotaan että lopputulos palkitsee.

Hankittuina ovat nyt hoitopöydän (joka saadaan viikonloppuna) ja pinnasängyn lisäksi uusi lipasto, verhot ovensuuhun, verhotanko, kattolamppu ja joitan muita juttuja. Katsottuina ovat jo matto ja seinähyllyt. Enää tarvittaisiin 20 ylimääräistä tuntia, pora, kivuton selkä tai superaktiivinen mies ja pari pullollista greippilimua, niin huone olisi valmis. Ainiin ja ne tarrat. En meinaa päästä päätökseen siitä, mitä seinälle sutisin. Hahmottelin sinne jo vapaalla kädellä apinan, mutta uskallus loppui ennen pensseliin tarttumista.

Siis greippilimu. Ei ois pitänyt ”kirjoittaa sitä ääneen”. Slurps.

Ruskean eri sävyt

Kaikki on nyt toteutettu valkoisena tai ruskean eri sävyinä ja lopulliset väriläiskät tulevat sitten viimeistelyvaiheessa. Huomaan kokoajan oikeasti valitsevani ”värittömiä” vaihtoehtoja ja mietin että osaanko lopulta päättää mikä tehosteväriksi noiden laimeiden rinnalle. Tänään pitäisi kokeilla huutaa netistä Gessleinin yhdistelmät – koska insinööri on ilmeisesti sitä mieltä että saksalaiset kärryt täytyy olla sekä vanhemmilla että jälkikasvulla. Ja ylläripylläri, ne ovat ruskeat. No okei, on niissä vähän jotain muutakin väriä.

Ja sitten on vielä tämä sukupuolikysymys. Vaikka asia on selvitetty, en oikein osaa tehdä sen perusteella värivalintoja. Inhoan kaikkia lastentavaroita mitä saa vain pinkkinä ja vaaleansinisenä. Burp!

Vakavampia pistoksia

Värimaailman lisäksi pistoja sydämeen aiheuttaa pistelyt alavatsalla. Yhtenä päivänä viime viikolla tulin junalla kotiin ja kävelin normaalia tahtia asemalta, kun alkoi pistää. Tuonne ihan alas vasemmalle. Kun hiljensin, se helpotti ja raahustinkin loppumatkan hipihiljaa. Luin jostain että toisilla tuo on mennyt ohi ihan vaan juomalla lisää, joten täytyy TAAS yrittää lisätä juomisen määrä, mutta joku raja siinäkin kai on oltava. Jos pissa on valkoisempaa kuin pöntön posliini, ei enää saisi kai laimennella. Toisena lääkkeenä on lepo, mutta tässähän muumioituu jos kokoajan pitää levätä.

Pitänee kysyä siitä neuvolassa, johon on vielä kaksi viikkoa. Koska lääkäri ultraa, ajattelin kysellä myös pituutta ja painoa, kun en oikein tiedä missä mennään. Ehkä 600 gramman ja 30 sentin korvilla? Ja reilun kahden viikon päässä siintää myös sokerirasitus. Eipä enää yhtäkkiä teekään mieli sitä greippilimua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s