Toinen lomalla, toinen pihalla

Olen vähän jojo; välillä täynnä energiaa ja todo-listalla selkeä työjärjestys, välillä täysin lamaantunut. Alkaa muistuttaa kaksisuuntaista häiriötilaa. No okei, raskauden aikana  energisiä boost-jaksoja on ollut selvästi vähemmän kuin ennen. Mutta nyt iski taas ihan kamala stoppi päälle. Kärräsin miehen lentokentälle iltapäivällä, enkä ole sen jälkeen osannut tehdä oikeastaan mitään. Ei väsytä, mutta en vaan osaa aloittaa mitään kunnolla. Keittiö huutaa siivoajaa, eikä siihen menisi kuin 10 minuuttia, mutta mitään ei tapahdu.

Viikko pitäisi pärjätä yksin ja se on ihan hanurista. Onneksi kaupassakäyntiongelma ratkaistiin niin, että tänään ostettiin yhteistuumin kaappiin kaikki painavat. Mies lensi siis Turkkiin viikoksi golffaamaan. Tullee tarpeeseen tuo loma ennen isyyden myllerrystä. On ollut varmasti aika rankkaa tänä vuonna tämän turpoavan aloittavan yrittäjän rinnalla. Kun koko elämä on mennyt uusiksi.

Survival kit yksinäisyyden välttämiseksi

Ajattelin rakennella yksineloviikkoon sellaisia turvaelementtejä, jotka helpottavat oloa. Tavoitteena on täyttää elämä pienillä asioilla niin, ettei tarvitse istua pimeässä ja miettiä mitä tekisi. Nyt meinaan jättää sisustamisen ja vauvatavaroiden hankinnan sikseen ja jatkaa sitä sitten kun isukkikin on kotona.

1. Sämpyläjauhoja

Kun leivon, tulee aina kotoinen olo. Tuoreiden sämpylöiden avulla elämä maistuu ja tuoksuu ihanalle, eikä aamuisin ole niin tylsää syödä yksin aamiaista. Huomenna siis taikina kohoamaan.

2. Tolu ja kynttilät

Siivoan tavarat paikoilleen ja pyyhin pölyt niin että kotiin tulee sellainen raikas toluinen tuoksu. Sen jälkeen sytytän kynttilöitä ja katselen ympärilleni. Siisti koti on niin kiva juttu, että aika siellä kuluu kuin siivillä.

3. Kalenteriin kavereita

Ainakin joka toiselle illalle on varattuna menoa. Kavereiden kanssa ulkoileminen, syöminen ja muu puuhastelu jouduttaa viikkoa, varsinkin kun ensin joutuu vähän aikaa odottamaan noita kivoja treffejä.

4. Pari kivaa työpohdintaa

Olen varannut itselleni pari kivaa työjuttua, joita on helpompaa ajatella kotosalla, illan hämärtyessä. Niiden parissa saan ajan kulumaan.

5. Nukkuminen ”toisen puolella”

Kun mieheni on jossain reissun päällä, nukun hänen tyynyllään, jopa kokonaan hänen puolellaan. Se on jotenkin erilaista ja kivaa. Siinä saa samalla vähän haistella toisen tuoksua.

Tietysti yksi merkittävistä jutuista on Tuppuraisen seuranta. Saan ajan kyllä kulumaan liikkeitä seuraillessa ja jutustellessa, kun toinen välillä innostuu kunnolla jumppaamaan. Kohdussa on yhä vähemmän tilaa ja liikehdintä on rauhallista, mutta monena päivänä ihan jatkuvaa. Tänään koko aamupäivä ja päivä olivat liikkumisaikaa ja nyt illalla on ollut vähän unista meininkiä, mutta katsotaan mitä tapahtuu jahka nappaan peliin muutaman satsuman. Olen yrittänyt arvuutella vatsan peitteiden läpi tuntuvia ruumiinosia ja minulla alkaa olla vahva käsitys pepun ja kippurajalkojen sijainnista pallean alapuolella. Tuntuu siltä kuin joku uisi sammakkoa vatsassa.

Satsumien lisäksi harkinnassa olisi mikropopparit, koska tänään tulee telkkarista pitkästä aikaa Cocktail. Jos nukahtaisi sen ääreen sohvalle. Ainiin! Eihän täällä ole sitä murua joka aina vie minut sänkyyn ja peittelee. Ihan tyhmää!

Muruseni

Olen ihastunut tässä odotuksen tunnemylläkässä kovasti Jenni Vartiaisen biisiin ”Missä muruseni on”.

Minä tulkitsen sen jollain lailla omaksi viestikseni sinulle toukkasein. Se muistuttaa sinusta joka kerta kun sen kuulen.

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

30 viikkoa odotusta takana, 10 edessä. Tule pian muruseni!

Talousvaliokunta on kokoontunut

Huhhahhei ja magnesiumvissyä pullo. Kävin tänään tapaamassa kirjanpitäjääni ja sain taas lisää kohtia todo-listalleni. Pitäisi hoidella myyntilaskutus suorituksineen sopivaan malliin äitiysloman alkupäivään mennessä, jotta voin ”tyhjentää kassan” kulukuiteilla ja palkanmaksulla hyvissä ajoin. Verokorttikin pitäisi tsekata ja tehdä vielä tilinpäätöstä varten paperilappujen tarkistussavotta. Monenlaista tekemistä piisaa vaikka yritys on ollut olemassa vasta 7 kuukautta. Vähän niinku Väiskikin.

Onneksi yksityiselämässä raha-asiat on helppoja. Velka vaan lisääntyy kun isäntä tekee autokauppoja. 🙂 No, ei meillä onneksi paljoa velkaa ole mutta täytyy kyllä sanoa että viimeisen kerran päästän miehen yksin autokaupoille. Tuli kuljettimelle hintaa, eikä päästy edes vanhasta eroon. Mutta oli pakko saada biimeri. Kai. Minä annoin tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa kävellään hintakeskustelusta ulos tai soitetaan vaimolle, mutta soittoa ei kuulunut. Tiedusteluuni tilanteesta vastasi sitten varovainen ääni, joka totesi että meillä on nyt sitten uusi auto…ja vanha. Ja että ei se neuvottelu kai niin kamalan hyvin mennyt.

Kyntisyysmuutos ja unipuutos

Äitiysloman alkuun on 4 maanantaita ja nyt on tullut kohdalle ihan mielettömän monta kivaa projektia. Toisaalta poisjääminen on kurjaa, toisaalta olen jo puoliksi mammalomalla. Ei aivot enää oikein pysy matkassa. Kun jaksan vielä muutaman diilin hoitaa pois päiväjärjestyksestä, on vuodelle 2012 jo kasassa vähän töihinpaluurahaa. Tämä yrittäjän arki kun on sellaista, että ei ole palkkaa jonka pariin palata.

Äsken käytiin arki-illan iloksi ulkona syömässä ja kohta maistuukin taas kunnon unet. Viime yönä heräsin aika mahdottoman monta kertaa ja aamulla väsytti kun piti mennä ysiksi ammattikorkeakoulun opiskelijoille esiintymään. Kivaahan se vaan oli, mutta kyllä on koko päivän haukotuttanut. Kävin myös toteuttamassa pitkäaikaisen kauhuni, ja otin rakennekynnet pois. Tilalla on monen vuoden jälkeen vain ohut akryylipinta, joka pitäisi kasvattaa pois. Pelkään jo nyt elämää ilman kynsiä.  Minulle ne ovat olleet pelastus atooppisen ja kutisevan ihon hoitomuotona. Toisalta nyt ei tarvitse ravata 3 viikon välein 70 euron huolloissa. Voi taas tehdä tukalle jotakin! – päätin raskaaksi tullessani luopua jommasta kummasta – kynnet voittivat.

Ainiin – täytyy tutkailla auttaako magnesiumvissy taas orastaneisiin krampin alkuihin.

Lisää kuljettimia

Tänään olisi edessä autokauppailua. Pitäisi saada Toukan kuljettamiseen sopiva menopeli. Isäntä haluaa että autolla ajaminen on elämys, minä kuljen mukana katsomassa mikä on elämyksen hintalappu. Eilen koeajettiin todella tilavan tuntuinen Passatin farmari ja sellainen on kai aika vahvoilla. Tänään lienee toisen saksalaisen, eli bemarin vuoro. Täytyyhän henkilökuljettimien lisäksi olla saksalainen ryhmäkuljetinkin, kai.

Taloudellistahan tuo autonvaihto ei ole millään tavalla. Lisää pääomarasitteita, lisää polttoaineen kulutusta, lisää kuluja ylipäätään. Mutta turvallisuuskin on kyllä tässä tapetilla. Auton pitää olla sellainen että sillä pääsee tarvittaessa esim. turvallisesti ohittamaan. Meillä ei ole toistaiseksi taas vähään aikaan mitään oikeaa tarvetta kahdelle autolle. Minusta vakuutukset ja muut käyttökustannukset kahdesta autosta vaativat muun kuin ”olis kiva” -tarpeen, vaikka myönnän kyllä että oli kivaa kun saattoi kahden auton vaiheessa mennä töistä suoraan minne vaan, ilman että piti tarkistaa tarvitseeko toinen autoa.

Tilaa kontissa, nenää hinnalle

Yksi tärkeistä valintakriteereistä auton suhteen on tavaratila. Passatissa sitä oli runsaasti. Vaunut menevät meillä kyllä tosi pieniksi, mutta pitäähän sitä tilaa olla myös ostoksille. Ja yksi sellainen aina minua ärsyttänyt asia on se, että varsinkin talvella auton takakontissa pyörii kaikenlaista johtoa, raappaa ja pulloa. Niille pitää olla oma paikkansa. Jossa esim. lasinpesunestepullo pysyy pystyssä. Sellainen osio on konteissa harvinainen. Eilen koeajetussa sellainen oli.

Hintalappukeskustelut ovat mielestäni varsin huvittavia. Eilen autokauppias yritti perustella hintaansa sellaisella koukulla että ”hän pitää hyvänä systeemiä jossa kerrotaan heti millaiseen hintaan ollaan valmiita menemään, eikä väännetä 200 euroa kerrallaan”. Tällä hänen mielestään molemmille reilulla systeemillä hän sitten ilmoitti että voi tiputtaa Passatin hintaa 900 euroa. Hah! Varsinainen huumoripläjäys koko äijä. Oli kuulemma varsinainen herkkupala tämä autoyksilö, jossa oli meidän kannaltamme monenlaisia puutteita.

Myyjät ovat muutenkin tosi mielenkiintoinen ryhmä. Minuun he suhtautuvat usein vähän välinpitämättömästi – tosin poikkeuksiakin on. Saa nähdä millaisiin vääntöihin tänään päästään. Olen tässä asiassa vähän friikki: pidän kauppojen vääntämisestä.

Huomenna 29 täynnä – ei onneksi lisäkiloa

Neuvolantäti oli ihan hellävarainen, mutta kyllä tämä viimeisen stretchin painonnousu oli aikamoista verrattuna aiempiin viikkoihin. Siis kilo viikossa on ollut tahti! Kilo! Siis kilo! Nyt pitää todella unohtaa B&J ja yrittää liikkua. Liikkuminen vaan ei tunnu samalta, kun pitää mennä ihan hissukseen ettei ala pistää ja painaa ja supistaa. Ryhdistäydyin heti eilen, tulin neljältä kotiin ja lähdin ulos. Piti muutenkin käydä kaupasta kanaa hakemassa ja apteekista rautavalmistetta. Hemppa oli laskenut 122:een ja ostin paketillisen Obsidania, koska se on kuulemma hyvin siedetty.

Ongelmana tuon raudan kanssa on sen ottaminen: tyhjään vatsaan ja pari tuntia pitäisi olla väliä maitotuotteiden käyttöön. Aamupalaksi eniten kaipaamani jugu ei siis kävisi, ellei rautatablettia ottaisi pari tuntia aiemmin. Päädyin siihen, että en syönyt illalla muuta kuin hedelmiä ja otin raudan sitten nukkumaan mennessä. Ei tuo tyhjän vatsan sääntö varsinaisesti siinä kyllä täyttynyt. Täytyy pohtia joku järkevä tapa. Kun minun ei tarvitse herätä keskellä yötäkään säännöllisesti, siinä olisi otollinen paikka raudan nappaamiselle.

Raivo tarjottimella, pelko puntarissa

Terkkari tutkaili Tuppuraisen asentoa vatsassa ja totesi pään möllöttävän taas alaspäin. Veikkaili että ei enää heittäisikään ihan kuperkeikkaa, mutta kyllä minä olen kaikenlaisia kääntymistarinoita kuullut. Raivotarjonta jotenkin toki rauhottaa mieltä ja valmistaa siihen että voi olla ihan mukavat mahdollisuudet normirutistukseen. Mistä tulikin mieleeni yksi mielenkiintoinen aihe, nimittäin synnytyspelko.

Minua ei pelota – tai en osaa pelätä. Arvaan että sattuu ihan hemmetisti, mutta se kuulunee asiaan. Tähän hommaan on kuitenkin tullut ihan vapaaehtoisesti lähdettyä, eikä tarvitse tuntea katkeruutta siitä että minulle tehdään tällaista kiusaa tai pahaa. Uskoisin että valmennuksista saa ihan kivasti tietoa kivunlievityksestä ja sitä täytyy vielä miettiä, mutta pitänee vaan harjoitella rentoutumista ahkerasti. Jotta osaa sitten supistusten aikana edes yrittää antaa niille tilaa.

Olimme viikonloppuna ystävien tupareissa ja siellä kerrottiin taas niitä ”ihan kamalia” synnytystarinoita. Jouduin vakuuttamaan kertojille moneen otteeseen, etteivät minua ala pelottaa toisille tapahtuneet. Sehän on vähän sama kuin jos pelkäisin jääväni auton alle koska ystävälleni käy niin. Tai jos vertaisin omia ja kaverin kuukautiskipuja toisiinsa ja alkaisin jännittää niitä vain sen perusteella että kaveri oksentaa ja makaa solmussa joka kerta.

Rojektisuunnitelma valmiina vuodelle 2011

Tein rojektisuunnitelman, nimenomaan r:llä. Olen sellainen. Vuosi 2011 on teemattu nyt terveen perheen vuodeksi. Ensisijaisesti keskiössä on terve lapsi, mutta samalla hoidetaan fyysiseen kukoistukseen tämä repsahtanut äiti, ja innostetaan pieneen skarppaukseen myös isukki. Suunnitelmaan kuuluu säännöllinen liikunta: paljon Nuuksiota, kärryttelyä ja pallojumppaa. Vauvauinti on isän toivelistalla. Toki joku muukin jumppa tai vastaava olisi mukava. Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota ruokaan, niin että mahdollisen imetyksen jälkeen paino jatkaa laskuaan. Puolessa vuodessa pääsen normaalipainoon, jos teen pelkän ruokaremontin. Tiedän sen kokemuksesta. Ja tuostahan voisi saada aiheen uudeksi blogiksi. Hmmm.

Nyt töiden kimppuun ja sen jälkeen ulos haistelemaan lehtiä pudottelevaa tuulta.