Sokeri- ja autoilurasitus

Tulimme Tuppuraisen kanssa parisen tuntia sitten kummityttöni ristiäisistä Pohojanmaalta. Aivan ihana sankaritar nukkui virallisen osuuden jälkeen tyytyväisenä sylissäni ja tämä meidän mukelomme potkiskeli pikkuserkkuaan selkään vallan tiuhaan tahtiin. Vaikka serkkujen kanssa olikin aivan mahtavaa taas seurustella, oli kahden päivän aikana ajettu 940 kilsaa aikamoinen suoritus tälle kaksikolle. Tänään kotimatkaan meni 5 tuntia ja 20 minuuttia, yhdellä vessa- ja kahvinostotauolla ja yhdellä tankkauksella. Huh!

Matka taittui osaksi karkin voimalla, sillä en vielä tiedä perjantaisen sokerirasituksen tuloksia ja saan syödä karkkia ”vapaasti”, sanoo olkapäälläni istuva paholainen. Oli muuten harvinaisen tylsä koe. Litku oli ikävän makiaa ja se piti hulasta nopeasti huiviin. Olo oli ensimmäisen tunnin aikana sokerin vaikutukseta toooooosi väsynyt, mutta helpotti onneksi loppua kohti. Tämä on signaali siitä että kroppani toimii juuri niin kuin pitääkin. Paastosokeri oli hyvä, 3,9, saa nähdä mitä loput arvot olivat.

Muuten elämä on ollut kovin tasaista. Tai oikeastaan tasaista väsymystä. Mikään uni ei riitä, eikä enää oikein mikään tekeminen huvita. Täytyy ravistella itseään että motivoituu töihin. Tiedän että tämä ravistelu on taas huomenna edessä. 8 maanantaita jäljellä. Jotenkin sellainen pienesti pettynyt fiilis, etten ole supervoimissani, mutta kai täytyy vaan jatkaa valittua linjaa ja kuunnella ensin kroppaa ja sitten vasta päätä.

Yksin ei kellään ole hyvä

Mies karkaa ensi perjantaina viikoksi Intiaan työmatkalle ja sieltä tultuaan on kotona viikon ja lähtee Turkkiin golfaamaan. Tulossa siis varsin yksinäisiä viikkoja viimeisille kuukausille kahdestaan. Olen kyllä onnistunut lykkimään kalenteriini kaikenlaista menoa ja meininkiä, mutta silti nukkumaan on aina ihan älyttömän kurja mennä yksin. Ja minulle on arkinen luksus, eli nukuttelut ja herättelyt ihan mahdottoman tärkeä osa elämää. Saan nauttia niistä normaalisti  joka päivä. ♥

Nyt kello on jo yli yhdeksän ja nukkumaan meneminen ei ole enää noloa. Sinne siis. Kiireinen viikko edessä. Ensi viikolla alkaa 28. raskausviikko ja keskiviikkona on laskurin mukaan päivä, jonka jälkeen lapsella on 90% mahdollisuus selviytyä, jos nyt päättää ilmestyä maailmaamme.  Kohta täytyisi varmaan orientoitua siihen, että jossain vaiheessa pitää synnyttää. En aio suunnitella sitä valtavasti etukäteen valmennuksia lukuunottamatta. Siinähän voi käydä vaikka kuten Tirriäisen onnellisen rankassa tarinassa. Vaikuttavaa äidin sitkeyttä  ja isän osallistumista muuten!

2 thoughts on “Sokeri- ja autoilurasitus

  1. Karkki auttaa yleensä vaivaan kuin vaivaan🙂 varsinkin suklaa!

    Itselläni on myös tosi pahoja motivoitumisongelmia töissä, joten lohduttaisin sinua näin, että minulla ei ole helpotusta näköpiirissäkään mutta sinulla on🙂 Auttoiko yhtään?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s