Erilaisten potkujen kirjopyykki

Tälle täyden kympin sunnuntaille on vain kaksi tavoitetta: pestä niin monta koneellista pyykkiä kuin vain ehtii ja vetreyttää selkälihaksia pyykkäyksen vastapainona. Pyykkiä ei olisi muuten valtavasti, mutta ajattelin että pesisin kaikki Tuppuraisen vaatteet ja muut tekstiilit valmiiksi. Selän vetreyttäminen on ollut agendalla jo monta päivää. Kävelylenkin lisäksi menen joko hierojani vetämään selkäjumppaan tai teen sellaisen kotona. Riippuu pesukoneen asettamista aikatauluista ja siitä mahtuvatko mitkään jumppahousut mahan ympärille. Yksien kanssa on vielä toivoa.

Vaikka aamulla oli vähän outoa nousta ja keittää kahvia yksin, olen alkanut jo tottua ajatukseen yksinolosta seuraavan viikon ajan. Kaikista kurjinta on aina se, ettei kotona ollessa tule puhuttua kenenkään kanssa, mutta toisaalta puhun muutenkin Väiskille. Mieheni ei välillä tiedä kummalle juttelen kun saatan kommentoida jotain liikahdusta tai kysyä että ”Mitä sinä siellä oikein touhuat?”.

Potkukategorioita

En ole harrastanut mahakuvia. Pitäisi ehkä talletella muutama kuva muistoksi tästä matkasta jossain vaiheessa, mutta en ole ehtinyt. Minusta hauskempia muistoja olisivat videot, joissa näkyy kun kabiini heilahtelee välillä vallan aggressiivisestikin. Tänäkin aamuna oli vuorossa taas 3 erilaista liikuntasettiä. Ensin tulivat äidin herätyspotkut. Ne ovat tymäköitä latauksia korkealle kylkiin, niin pitkälle kuin mahaa riittää. Niistä saa parhaat tehot irti kylkiasennossa, kun hän päättää ilmoittaa että ”nyt riitti tällä kyljellä makoilu, pistäpäs mutsi selinmakuuta kehiin”.

Selinmakuulla vahvat töytäisyt toistuvat harvemmin, mutta siinä asennossa tuntuu olevan helpointa kääntyä kokonaan. Herätyspotkujen jälkeen tulevat siis vakioliikkeet: vähän kaikkia raajoja vähän kaikkiin suuntiin mutta suhteellisen rauhallisesti. Nämä saattavat hetkeksi lakata ja ilmetä yksittäisinä käännähtelyinä. Jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan, saa mahan silittely aikaan ns. kehräysliikkeet. Minusta ne muistuttavat kissaa joka nauttii silityksistä. Sellaisia silittävää kättä myötäileviä ja kutsuvia puskentoja: ”lisää tätä”.

Autoon kuuluu oma liikesarjansa ja kuvaavinta siinä olisi: ”Kiitti vaan tämän istuma-asennon tilaa vievistä haittavaikutuksista, tässä vastalauseena pari terävää potkua pissavarastoihin.” Autossa ja muuallakin istuessa tulee myös sellaisia tärinäliikkeitä, vähän niinkuin joku heristelisi kaikkia sormiaan. Niitä en ole oikein vielä osannut yksilöidä. Yksi ehdottomista suosikeistani on ns. napanosto. Ihan kuin Toukka tietäisi missä napa on ja välillä nostaisi sitä varovasti ylöspäin. Napanostot ovat aina tosi hellävaraisia. Ne alkavat aina hymyilyttää.

Vähäiset oireet unohtuvat helposti

Oloni on muuten hyvä, mutta jalat väsyvät tosi nopeasti. Eilen shoppailin veljen tyttöjen kanssa pari tuntia ja kantapäät olivat ihan muussia. Se tässä pyykkipäivässäkin jännittää, kun kotona touhutessa jalat kipeytyvät samalla tavalla. Lisäksi olen kokenut parina yönä ensimmäiset suonenvedot. Siis krampit. Varsinainen herkku oli yhtäaikaa oikeaan pohkeeseen ja jalkapohjaan ilmaantunut kipu viime viikolla. Närästystä ei ole vieläkään – en siis edes tiedä miltä se tuntuu. Toukan hikkaa en ole huomannut, paitsi ehkä kerran selkeästi. Nyt painellaan jo kolmatta kolmannesta ja kaikki on hyvin. Kyllä se aika vaan taitaa mennä ihan yhtä nopeasti kuin aina ennenkin.

Näistä oireista ja vaivoista ja iloista on tullut valtavan tärkeä osa elämää ja mietinkin että tulen varmasti kaipaamaan tätä aikaa. On aina yhtä ihmeellistä tuntea lapsen liike vatsassa. Kaksijakoinen fiilis: toisaalta ei haluaisi tämän loppuvan ja toisaalta toivoisi tyypin jo tulevan. Pohdin usein miltä pikkuinen näyttää ja millainen on luonteeltaan. Minä veikkaan tempperamenttista, isä veikkailee rauhallista. En ole itsekään mihinkään varmaan analyysiin vielä päätynyt, mutta jokin minussa sanoo että vauhtia tulee piisaamaan.

10.10.2010 ulkona on harmaata ja valoa alkaa olla vähemmän. Vielä ei ole kovinkaan kylmä, ehkä 10 astetta, mikä sopiikin tähän päivään. Syksy on selvästi tullut ja kaikki paikat ovat täynnä keltaisia ja punaisia lehtiä. Täytyy ehkä ottaa muutama sellainen talteen sinua varten. Oma äitini keräsi vihkiraamatun väliin neliapiloita, sinulle sopisivat värikkäät vaahteranlehdet.

2 thoughts on “Erilaisten potkujen kirjopyykki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s