Häämöttää loma, häämöttää joulu

Veroviraston neuvojanainen käski minun keskittyä tärkeimpään ja rentoutua. Kylläpä on maailma muuttunut raskauden myötä! Ihmisille nousee outo lämpö raskaana olevan lähellä, varsin  mukava sellainen. Olenkin jo monta kertaa ajatellut että tämä olisi tosi kivaa hommaa vaikka loputtomiin, jos ei tuntisi itseään leveäksi kuljetukseksi.

Töhvötti ei taida mahtua liikkumaan mahassa, koska nyt liikkeet ovat hidastuneet. Peliin on tullut taas takaisin se alkuaikoinakin koettu vatsanahan venytysliike. Selän köyristäminen navan vieressä, jolloin toinen puoli mahasta nousee kupoliksi on siis homman nimi. Maha tuntuu tosi ylhäällä ja olenkin monesti ihmetellyt miten se tavallaan voi alkaa jo pallean yläreunasta, vaikka ei lapsi siellä asti majaile. Satunnaisia jalkoja lukuunottamatta.

Vikaa viedään

Ahdistun vähän siitä, että äitiysloma alkaa. Ahdistun vain siksi että olisi niin kiva viedä loppuun jo alkaneita tai häämöttäviä projekteja. Tai oikeastaan siitä, etten voi luvata asiakkaille soittavani kahden viikon päästä, tai edes ensi viikolla. No, onneksi ahdistus varmasti helpottaa pian. Ei minusta taida enää olla tekijäksi tällä vauhdilla. Hidas hiipiminen on oikeastaan kuvaavinta. Välillä pystyn ottamaan reippaampiakin askelia, mutta se ilo loppuu lyhyeen.  Ja perjantainahan se ”vika” päivä jo on.

Olen kärsinyt työmatkoilla jopa siitä kuinka paljon läppärilaukku painaa, mikä on ihan naurettavaa, koska mulla on todella pieni ja kevyt läppäri. Autolla liikkuessa sinne meneminen ja sieltä nouseminen ovat ähinää, puhinaa ja tekee mieli varmistaa että kukaan ei näe. Uusi auto on vielä to-del-la matala. Onneksi siinä on automaattivaihteisto, koska ajoasennon täytyy olla aika makaava. Muuten syntyy protesti. Vähän niinkuin kylkiasennossa nukkuessa, protesti herättää ja tajuan vaihtaa kylkeä.

Ehkä se äikkärille jääminen on kuitenkin lopulta kivaa. En vain vielä osaa nähdä itseäni odottamassa päivät pitkät.

Mikä ihmeen joulu?

Huomenna on 34 viikkoa kasassa ja toinen osa kättärin valmennuksesta. Tänään olisi ollut neuvolan perhevalmennus, mutta jätin sen väliin koska ovat varmaan aika päällekkäistä asiaa. Sitten pitäisi muka aloittaa joulun valmistelu. Ei voisi vähempää  kiinnostaa. Tämä joulu on jotenkin vaan tiellä. Okei, ehkä tilaan pari lahjaa netistä, mutta en jaksaisi paljon muuta. (Ja sitten lopulta tietysti taas kumoan päätöksen.) On vain vähän sellainen jouluton olo.

Kynttilöistä ja glögistä olen nauttinut niinkuin ennenkin ja haaveilen vähän joulutortuista. Mutten uskalla leipoa niitä ennen kun tulee vieraita. Muuten syön ne kaikki. Ja siis eihän niitä voi leipoa vaan paria kappaletta, vaan pellillinen samalla taikinan sulatusvaivalla. Onneksi meillä on pian pikkujoulut kotona. Niiden järjestämistä odotan innolla. On jotenkin paljon helpompaa järkätä pieni illanvietto, joka ei ole sidottu aattoperinteisiin. Tästä eteenpäin joulut ovat meilläkin sitten vähän eri henkisiä. Ensi jouluna varmaan jo harjoitellaan kävelemistä. Kunhan tämä toukka nyt saadaan ehjänä kuoriutumaan.

Nyt lammaswokkia naamaan ja soffanpohjalle rapsutuksia kerjäämään. Menee muuten liian alavireiseksi koko homma. Vuh!

2 thoughts on “Häämöttää loma, häämöttää joulu

  1. Heippa,

    Ajattelin kommentoida sinulle, kun sivuillesi sattumalta eksyin. Itselläni on laskettuaika ensi perjantaina ja Haikaranpesään olisi toiveena myös päästä. Ensimmäisessä synnytyksessäni minut heivattiin lopulta pois Haikarasta kättärin puolelle, kun synnytys jouduttiin valitettavasti lopulta käynnistämään. Vuodeajan saimme kuitenkin viettää Haikarassa.

    Eikö olekin mukavaa, miten pehmeämmin ihmiset tuntuvat kohtelevan, kun on raskaana? Tosin viime odotuksessani muistan miten meni jo hieman liiottelun puolelle, kun työpaikan miehet eivät loppuvaiheessa antaneet minun kantaa kirjekuoripinoa. Hehe, sehän olikin valtavan painava.🙂

    Onnea alkavasta äitiyslomasta. Se on ihanaa aikaa. Saa keskittyä luvalla itseensä.
    Onnea matkaan!

    • Kiitos kommentistasi! Niinhän se on, että haikaroimaan päästään vain jos kaikki menee oppikirjan mukaan. Mutta turhaa stressata siitä, tai muustakaan. Onnea vaan kovasti loppurutistukseen!

      Ja kyllä ne miehet saa edes kerran vähän liioitellusti huomioida, eiks vaan?🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s