Närhen nännit tai munat

Imetyssyyllisyys. Siinäpä tunne, jota ei halua kaverikseen 38 asteen kuumeessa iltakymmeneltä. Itkin sitä eilen, tai ehkä sitä epävarmuutta kun ei rinnasta näe montako milliä sieltä tulee ja tuleeko sieltä mitään. Tunsin itseni ihan voimattomaksi ja ihan paskaksi, ihan niinkuin yhtenä yönä sairaalassa. Pitää saada paino nousuun ja tuntui etten riitä siihen hommaan. Ja oli aika lähellä että olisi annettu korviketta. Rikolliset.

Sitten taas tänään päivänvalossa asia näytti erilaiselta. Kahden vuorokauden aikana ipanan paino on noussut 115 grammaa ja äidin kuumekin lopulta kai laskenut (en ole ehtinyt mittaamaan). Nenä on vielä hemmetin tukossa, eikä tämä flunssa muutenkaan parhaaseen mahdolliseen saumaan iskenyt. Meillä on vielä painonnostokisat kesken. Jännää huomata, kuinka ihan itse itselleen asettaa imetyksen suhteen melkoiset paineet. Vaikka tosi onkin kyseessä kun vauvan paino ei nouse, ei ehkä tarttisi suhtautua esim. korvikkeeseen niin epäilevästi. Kaikki tämä johtuu varmasti päätöksestäni: imetyksen suhteen en luovuta. Havuja, perkele!

Tänään neuvolassa punnituksessa sain tunnustuksen. Terkkari sanoi että olen aika sissin lailla imettänyt ja oli ehkä vähän ihmeissään ettei vieläkään oltu turvauduttu pulloon. Tunsin jotain outoa ylpeyttä, vähän niinkuin olisin voittanut pitkän matkan juoksukisan. Ja samaan hengenvetoon ajattelin että voi helevettiläinen, mitä ihmettä tällä kärsimyksellä saa. Mutta kun olen päättänyt voittaa ja näyttää imetysvaikeuksille närhen munaskut, ei minua pysäytä mikään. Nyt luotan kuitenkin taas itseeni: maitoa tulee, korviketta kaveriksi ja toukalle painoa päälle.

Rintakumi on muuten auttanut pitämään koneet kunnossa, mutta eilen huomasin että se aiheutti myös ongelmia. Lapsi ei oikein saanut siitä yhtäkkiä otetta ja siksi ei oikein maitoakaan. Ehdottoman suosioni on saanut myös Lansinoh-voide, joka pitää atoopikonkin nännit vetreinä. Ja toimii muuten kuin unelma rikkiniistetyn nenänpielen pehmittäjänä.

Isi palaa töihin

Tänään on viimeinen päivä kun isi on meidän kanssa kotona – toistaiseksi. Isyysloman kaksi viikkoa on mennyt kyllä vauhdilla. Olen saanut koko ajan niin älyttömän paljon tukea isistä, etten tiedä millaiselta kotona oleminen huomenna tuntuu. Jos olen unohtanut vesilasin, maidonkerääjän tai harson jonnekin, on isi aina tuonut sen. Lapsen on voinut antaa rauhalliseen syliin ja lotrata suihkussa tai tehdä voileipiä.

Isi on kultaakin kalliimpi. Ja muutenkin ihana. Koko synnytyksen ja sairaalassa olon jotenkin nojasin mieheen, vaikkei meistä kumpikaan ollut yhtään viisaampi lapsen hoidossa. Oli helpottavaa kun oli joku johon tukeutua. Voi luoja niitä naisia, jotka joutuvat kokemaan tämän yksin. Isyysloman aikana meillä on onneksi ollut aikaa olla myös vähän kahdestaan, leffaa katsellen, sylikkäin tai – mikä (melkein) parasta – valtavan sushiaterian ja samppanjan parissa. Nam!!

Lyhyt analyysi kuluneisiin viikkoihin

Kahden viikon ikään ennättänyt äitiys on tuntunut hyvältä, sellaiselta joltain joka on elämästäni puuttunut. Lapsi on virkeänä mahdottoman söpö: mutristaa huulensa ympyräksi ja tuijottelee. Sellainen peiponpoikanen. Unisena tykkää kovasti tuhista äidin tai isin kaulalla vatsallaan. Ihokontakti tuntuu muutenkin hyvältä ja toimivalta koko perheelle. Kiukkuisenakin tyttö leppyy nopeasti, kun saa mitä haluaa. Lähes aina itkun voi niittää tissillä. Toisinaan siihen tehoaa pystyasento ja taputtelu. Ilma kiertääkin äänekkäästi pienessä mahassa ja tulee ulos monta kertaa päivässä märkänä ja räväkkänä lähetyksenä. Usein myös meillä vierailevien sukulaisten sylissä.

Varmuutta vanhempana olemiseen kertyy tunti tunnilta ja tämä tuntuu jo luontevalta, vaikka välillä rauhassa – esim. vessanpöntöllä – istuessani mietin että, ainiin, tätä samaa on luvassa huomennakin. Onneksi siellä vessassa ei ahdista. Jälkioireet ovat vähäisiä ja Tena-käyttäjänä olen toistaiseksi ollut varsin lyhytikäinen.

Eilen aloitettiin D-vitamiinin antaminen ja ostettiin siihen tarkoitukseen Gefilus-tippoja. Ei tarvitse erikseen läträtä maitohappobakteerien kanssa. Mutta kyllä on pakkaus hanurista. Ei sieltä pullosta tule sitä tippaa edes reilusti ravistamalla ja sitten saattaa jo tulla useampi. Kuka näitä pulloja oikein suunnittelee ja missä on pipetti?

Nukkuminen on ollut levollista. Eikä ole juuri väliä mihin ipanan käsistään laskee kun uni on syvää. Nyt hänen ylhäisyytensä vetelee hirsiä omassa sängyssään, usein sohvan nurkassa ja välillä jommassa kummassa sylissä. Pyrimme totuttamaan mahdollisimman paljon sänkyyn. Kohta varmaan olisi taas aika syödä – jo kuuluu pientä röhkintää.

9 thoughts on “Närhen nännit tai munat

  1. Voi muru, been there, done that. Soita jos kovin ahistaa. Ja saat toki soittaa muutenkin.🙂

    Aventin pullot on hyviä, jos uskallat kuitenkin antaa pullosta, ne ei kuulemma haittaa imetystä. Hyvin toimi ainakin meillä. Sen sijaan se kumi just jostain syystä rajoitti ipanan maidonsaantia, vaikka tavaraa olis ollut tarjolla – pumppasin ja annoin pullosta sekä omaa että korviketta, kun en vaan jaksanut sitä hemmetin pumppurallia. Ja hyvinhän se sit lopulta meni. Teillä on sekin hieno juttu, että neitokainen kuitenkin syö ilman kumia – toi rimpula oppi sen taidon vasta 6-7 viikon iässä. Se oli erittäin PITKÄ aika tapella asian kanssa. Voi sitä autuutta, kun paino sit oikeesti lähti reippaasti nousuun erinäistenkin takapakkien jälkeen.

    Lämpimiä ajatuksia täältä! Lupaan, että tiedän aika tarkkaan, mitä käyt läpi, mutta lupaan myös, että onneks ajallisesti kyseessä ei kuitenkaan onneksi kuin yhdestä kärpäsen pierusta kun ajattelee asiaa suuremmassa mittakaavassa. Ja sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä (ha, rinta, imetys, haha, get it), että kyllä sen imetyksen puolesta kannattaa taistella, mutta ei kannata heittäytyä liian puritaaniksi. Pois siis turha syyllisyys parista korviketipasta tai vartin ”myöhästyneestä” imetyksestä, sillä oot jo voittaja kun ootte päässeet tuohon tilanteeseen.

    • Pus ja hal! ♥ Kyllä tämä tästä. Tiedän että murehdinta on ihan ylimitoitettua, mutta onpahan kerrottavaa jälkipolville sillä rintamalla ( heh, RINTAma, hehe, get it?). Soitellaan jahka pääsen vähän liikenteeseen.

      • Rintama, hehe🙂 No niin, me voidaan siis kyllä matkailla joskus sinnekin suuntaan, mutta jos haluut päästä ihmisten ilmoille, niin tulkaa vaikka lähiviikkoina lounastaa tähän johonkin hoodeille – on tää meidän safe haven lähellä, jos tulee tarvis. Mä niin haluun nähdä sen pirpanan!! (No sut kans.)

  2. Kyllä imetyksen vuoksi kannattaa taistella. Itse en esikoisen kanssa kyennyt/osannut/pystynyt tasitelemaan, ja kakkosen kanssa sitten HALUSIN taistella. Jälkikäteen on harmittanut paljonkin, etten saanut hommaa jo ekalla kerralla toimimaan, koska onnistuessaan imettäminen on pulloiluun verrattuna paljon helpompaa. Voimia taistoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s