Vauvan haistelua

Sanotaan että hajuaisti on voimakas muistin väline. Erilaisista hajuista tulee mieleen muistoja kaukaakin ja ne saattavat saada aikaan voimakkaita tunteita. Minusta vauva tuoksuu sokerikakkutaikinalle. Sille samalle mössölle jota vatkattiin joskus koulun jälkeen kulhollinen ja syötiin. Ei tosin koskaan muutamaa lusikallista enempää, koska kakkutaikinahan on varsinaista sokerimyrkkyä. Täytynee nauttia tästä tuoksusta vielä ennen kiinteiden aloitusta ja sitä kautta satamajätkäkakan hajua.

Tänään on ihana aamu. Mies lähti ennen seitsemää ajamaan asiakkaalle ja minä olisin saanut imetyksen jälkeen nukkua. Mutta ei nukuttanut. Otin aamupalaa ja menin sängyn laidalle juomaan kahvia ja tuijottelemaan tyttöä. Siellä se tuhisee rauhallista untaan ja välillä ynähtää. Lämmitin vähän korvikettakin valmiiksi, mutta taitaa joutaa viemäriin. Nämä ovat jotenkin ihan parhaita hetkiä. Ei ole kiirettä minnekään.

Vaatevuori

Olen käyttänyt lapsella aika paljon samoja vaatteita – niitä hyväksi havaittuja. Ja kaappi olisi pullollaan erilaisia vaihtoehtoja. Tai no, ei ehkä vielä niin paljon sopivia, mutta kohta pukkaa ylitarjontaa. Saatiin taas yksi kassillinen vaatteita ja tuntuu etten millään ehdi käyttää niitä kaikkia. Noin pieni ihminen on lisäksi vielä niin kippurassa että tuntuu välillä ihan koomiselta laittaa typylle housut jalkaan. Lahkeet jäävät elämään omaa elämäänsä kun hän nappaa jalat kippuraan vatsan alle, housuissa vaipalle varattuun tilaan.

Mummi ja vaari nauroivat ”Lyydialle” kun oltiin kyläilemässä ja neidillä oli mekko päällä. Oltiin vähän laittauduttu kyläilyä varten.🙂 Mekko on oikeasti tosi söpönen: ruskeita ja punaisia pilkkuja valkoisella pohjalla. Tuntuu vaan että koko likka hukkuu mekon sisään.

Ulkoilun aloitus takkuaa

Olen suunnitellut jo monta päivää ulkoilun aloitusta, mutta eilinenkin ajatus kariutui loskasäähän. Olisi varmaan ollut vaan turhauttavaa kiskoa vaunuja irti loskavalleista, joten jätin homman sikseen. Tänään voisin harkita uutta yritystä. Vaunujen kilkkeisiin pitäisi vähän tutustua ennen niiden käyttöönottoa, se kun jäi yllättäen tekemättä odotusaikana. Tärkeimmät, kuten aisan heiton ja kasaan laiton tiedän, mutta kaikkien neppareiden ja nippeleiden paikkaa en tiedä.

Eilen saatiin (ostettiin) myös ystäviltä rattaat odottamaan käyttöä. Niiden kanssa on sitten kätevämpää vaikkapa lomailla jossain lämpimässä. Tuli nimittäin vähän matkakuume viikonloppuna, kun ipanan kummit kertoivat että voisivat viettää lokakuun Espanjassa ja meidän ”pitäisi” mennä sinne myös.

Ryhdyin heti pohtimaan miehen tulevaa talvilomaa ja kesälomaa. Mitäköhän kivaa sitä keksisi? Jos vaikka vuokraisi kämpän jostain Etelä-Euroopasta. Tai pitäisikö kokeilla ihan perinteistä rantalomaa? Täytyy vähän zuumailla miltä elämä alkaa näyttää, mutta uskoisin että Tuppuraisen kanssa on helppoa matkustaa.

Kun nokka vuotaa ja ulkona tupruttaa lunta, on kiva haaveilla lämpimästä. Flunssa alkaa onneksi olla jo voiton puolella, mutta nyt on lapsosellakin vähän tukkoa. NenäFriida on muuten ihan mahtava kapistus. Lapsi ei ole moksiskaan räkärallista (saati sitten saa siitä jotain traumoja) kun tunnelma on rauhallinen. Tähän on pakko postata linkki yhteen käsittämättömään keskusteluun kyseisestä värkistä. Jotkut mammat ovat ihan hoidon tarpeessa. Anteeksi nyt vaan.

Nyt menen taas nuuhkimaan pikkuhiljaa palaavalla hajuaistillani tuota meidän taikinatypyä. Nuuuuh!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s