Uni: kaiffari ja tuntematon uhka

Mansikkapaitainen pikkutyttö ”nukahti” uuteen Manducaansa ja kun äiti laski ipanan sänkyyn unille, alkoi heti armoton seurustelu.🙂 Näin meillä on vältelty unta enimmäkseen iltaisin, mutta kyllä tuo päivälläkin onnistuu. Ihan kuin uni olisi kauhian pelottava tai tylsä paikka, jonne ei haluta matkustaa. Muutamia päiviä on mennyt ihan järkyttävän pitkillä valvomisputkilla ja seurustelemalla. Kivaahan tuo on, jos ei kitise, mutta saisi nukkuakin välillä että saan pyykit koneesta.

Eilen oli sitten toisenlainen päivä: pelkkää tyytyväistä unta. Asiaan saattoi vaikuttaa usean tunnin visiitti mummille ja vaarille. Pitihän kylässä näyttää rauhallisinta puoltaan. Ja lämpimiä sylejä riitti. Vähän serkkukin kävi ihmettelemässä tuota nukkuvaa tuhinakonetta. Ei siitä vielä ollut leikkikaveriksi.

Öisin meillä nukutaan usein neljästä kuuteen tuntia putkeen. Joskus putki katkeaa: aamuyöllä syödään, vaihdetaan vaippa ja tyhjennellään pieni tukkoinen nenä. Ja sitten usein viiden-puoli kuuden ja seitsemän välillä ollaankin hereillä-unessa-hereillä-unessa-tissillä-unessa-tissillä-hereillä-unessa. Joinain aamuina, kuten tänään, oli pakko ottaa takaisin ja nukuttiin yhteistuumin melkein kymmeneen. Minä vähän vähemmän ja kevyemmin.

Ilmeilyä

Tytsi on kovin ilmeikäs, eniten nukkuessaan, mutta yhä enemmän myös valveilla. Äiti on saanut jo muutaman ihan oikean hymyn osakseen ja kyllä se vaan tuntuu ihanalta. Ne ovat niitä aamupäivän parhaita hetkiä. Kohta pitäisi pukea vähän toppavaatetta päälle ja suunnata ulos, ennen auringon katoamista. Meillä nukkuvan lapsen pukeminen on aina monta kertaa helpompaa. Vaikka ei neiti kovasti vaatetusta protestoi. Riippuu vireystilasta.

Pystyasennot ovat parhaita ja makuullaan likka viihtyy yhä harvemmin. Pääkin tönöttää jo tosi terhakkaasti pystyssä ja varsinkin ikkunasta tuleva päivänvalo kiinnostaa. Silmät iha kirkastuu kun sälekaihtimet avataan. Parhaimmillaan ikkunasta katseluun yhdistyy monipuolinen ”jutustelu”. Nytkin vierestäni sohvalta on kuulunut kovasti ääntelyä, joka äsken vaimeni. Kokovartalohengitys on käynnissä ja pistän sormet kyynärpäitä myöten ristiin että uni nyt tulisi.

2 thoughts on “Uni: kaiffari ja tuntematon uhka

    • Nukutaan vähän vaihdellen. Aluksi nukkui meidän välissä omalla ”saarekkeellaan”. Jos kitisee kovasti, tai oikeastaan ähisee, otan usein edelleen viereen. Muuten viihtyy kyllä pinnasängyssä. Tuo tyyppi on vaan melko äänekäs nukkuessaan ja saa siksi äidin hyppimään usein katsomaan onko joku hätänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s