Easy like Sunday morning

Kun pieni tyttönen nukahtaa syliin peppu pystyssä ja pää rintaa vasten, ei siitä voi millään siirtyä esim. keittämään kahvia. Se tuntuu varpaissa asti kivalta ja palkitsevalta, vähän niinkuin rakkaus sen ensimetreillä. Kahvia siis iltapäivällä, tai sitten kun siltä tuntuu.

On tullut käytyä ostoskeskuksissa ja kokeiltua hoitohuoneita, syöttöjä ravintolassa ja Anttilassa, ja kaikkea sellaista kotiäitisettiä. Olen vähän tylsä, mutta kyllä mieluummin vietän lapsen kanssa aikaa kotona. Voi pukea tai riisua lasta tai itseään tarpeen mukaan. (musta on tullut vaihtolämpöinen hiki – kylmä – hiki – kylmä) Lapsen unta ei tule tarkkailtua samalla tavalla kun hän ei ole vaunuissa. Voi ottaa toisenkin kupin kahvia, ilman että se maksaa 3 euroa ja jää sitten juomatta.

Päätin eilen kävellä shoppailu- ja pizzailu(!!)reissun jälkeen Sellosta kotiin. Huomasin kuitenkin että pakkanen oli aika kirpeä ja nähtävästi reisiosastoni EI ole pelkkää lihasta, sillä niitä alkoi palella. No okei, pitkät jordanit oli jääny laittamatta päälle. Lopulta oli pakko helpottaa urakkaa vähän ja matkustaa viimeiset 3 bussipysäkin väliä lämpimästi kyydissä.

Kamari ja kamera

Tänään meillä on lepopäivä. Ei ole aikataulua eikä agendaa. Koti ympärillä houkuttelee ehkä vähän siivoamaan, mutta siitä ei oteta mitään paineita. Isi on tänään koko päivän ja illan poissa, ja me aiotaan vaan naisissa lepäillä. Otetaan iisisti ja syödään hyvin sekä säännöllisesti. Ehkä voisin vähän kokeilla valokuvata. Kun meillä nyt on noita kameroita, voisi olla paikallaan ottaa kuviakin. Ongelmana on vain se, että en tavallaan ole valtuutettu kuvaaja meidän perheessä. Mun ottamat kuvat on sitä ”pokkariosastoa” ja mies ottaa sitten ne oikeat otokset. Me kun arvostetaan kuvissa eri juttuja. Mies saattaa ottaa 17 kuvaa rantaan lyövistä aalloista, minä kuvaan ihmisiä ja ilmiöitä, enkä välitä niin kovasti siitä millaisella tekniikalla. Väitän kuitenkin että kuvaamani huonolaatuiset videot siitä kun ipana tökki mahaani raskausaikana, ja perhosesta itsestään arjen touhuissa, tulevat olemaan vielä ihan arvokkaita kaikessa kökköydessään.

Alkoi muuten yhtäkkiä soida Faith No More päässä.

2 thoughts on “Easy like Sunday morning

  1. Ehdottomasti kameran kanssa kuvaamaan! Juuri sellaiset elämän makuiset ja näköiset kuvat oikeista tilanteista arjen keskellä, olkoonkin mahdollisesti hieman vinossa olevia tai epäteräviä, ovat jälkikäteen todella arvokkaita ja rakkaita.🙂 Hyvä muistutus itsellekin, että pitäisi ottaa enemmän valokuvia, ihan vaan arjesta eikä aina vain juhlista. Tai kotona muuten vain kuvia meistä itsestä, eikä vain kissoista (vaikka ne onkin söpömpiä ja hassuja).

    • Osuit naulankantaan. Mä aina yritän saada miestä innostumaan arjen kuvaamisesta. Kodistakaan ei juuri tule kuvia otettua nyt, kun sitä katselee joka päivä. Mutta olisi varmaan kiva muistella joskus miten asuttiin kun esikoinen syntyi. Täytyy ryhdistäytyä. Ja ehkä opetella jokunen kuvaustekninenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s