Vesiaiheita, niisk, spläsh ja slurps

Flunssa on kestänyt jo viikon, eikä ole muuten koskaan aiemmin tuntunut tältä. Moneen päivään ei enää ole ollut kuumetta ja silti kokoajan hikoiluttaa, huippaakin ja on pää ihan tukossa. Tekisi mieli upottaa se jääpaloja täynnä olevaan tynnyriin. Eilen tai toissailtana alkoi se sellainen ihana vaihe jossa nenä vuotaa vettä. Jee! Laitoin tänään miehen mallista tupotkin nenään, mutta ei niitä voinu pitää. Pelotti että tippuvat mehumukiin.

Käytiin tänään kuitenkin äidin vankasta flunssahumalasta huolimatta postissa ja kaupassa. Uusi sykemittari – tai siis punamusta FT7  ” niille, jotka haluavat tietää onko harjoittelulla kuntoa kohottava vai rasvaa polttava vaikutus” Jee! – oli tullut ja ryhtyy kirittämään minua heti kuntouduttuani raskauskilojen pudotuksessa. Kaupasta kävelin hitaasti pisintä mahdollista reittiä jotta ipana nukkuisi edes vähän paremmin, mutta kotipihassa väkkärä oli jo hereillä. Nyt on nukahtamaisillaan uusille unille, mutta huomaan että näppiksen vaimea natina vähän häiritsee unelle antautumista. Ehkäpä tuo kohta jo malttaa sukeltaa.

En ole sitä sakkia, joka pitää talon hipihiljaa kun lapsi nukkuu, mutta usein tulee yksin ollessa ihan luonnostaan oltua hiljaa. Ja kyllä me iskän kanssa saatetaan illalla kuiskailla jos tyttö on vasta nukahtanut. On se oma aika vaan niin arvokasta. Sitten vähän ajan päästä tosin isi saattaa sanoa, että mennään katsomaan meidän pikkuista. Ja sinne me sitten hiivitään peräkanaa pimeään huoneeseen toista tuijottamaan. Kuinkakohan kauan tätä jatkuu? 🙂 Normaalisti täällä kyllä pauhaa telkkari ja kodinkoneet, niin ku pitääkin, sanonma.

Vauvapulikoinnin kääntöpuoli

Ipana on saanut paikan vauvauintiryhmästä. Anteeksi, siis ”vesikirpuista”. Toukokuun alussa alkaa tämä ensimmäinen harrastus ja odotan sitä mielenkiinnolla. On tärkeää että lapsi oppii vesipedoksi mahdollisimman nuorena, jotta voi sitten nauttia täysin siemauksin kesistä ja lomista esim. mökillä tai jossain ihanassa Toscanalaisessa villassa, jossa on sellainen puhtaan turkoosin värinen infinity pool*herää haaveunestaan*. Vähän huolissani olen sensijaan muutamasta sivuseikasta: äiti on atoopikko, isäkin kuivaihoinen, äidillä ei todellakaan ole sopivaa uikkaria ja muutenkin kai pitäisi olla ns. uimahallikunnossa sinne mentäessä.

Eniten toivon että ihoni kestää uinnin. Onneksi sain varmistuksen sille että isi pärjää siellä itsekseenkin jos en jostain syystä voisi veteen mennä. Tai toisinpäin. Toivonkin että kaikki ne vanhemmat, jotka on esim. vatsataudissa, joilla on ihossa ylimääräisiä tulehduksia jiiänee jiiänee älyävät jäädä reunalle. Uimahallissa nimittäin aina eniten inhottaa kaikki ne känsikkäät, syylikkäät ja muutenkin tyylikkäät Erkit ja Ritvat. No offense Erkit ja Ritvat.

Siis NELJÄ kuukautta kasassa

Apropoo. Ens viikolla on neuvola, siis nelikuisneuvola!! 4kk!! Ja nähdään pitkästä aikaa Kirsti. Kivaa! Rokotteita tulee enää yksi tähän hätään ja painon ja pituuden suhteen en nyt aio arvailla mitään. Sen sijaan ajattelin ottaa esille kiinteiden aloituksen. Koska tuota maitoa menee aikamoiset satsit ja voisin ruveta hiljalleen tutustuttamaan tyttöä muihinkin muoniin. Ei aiota ensimmäisen vuoden aikana antaa lapselle kotimaisia viljoja – kauraa lukuunottamatta – koska yhden tutkimuksen mukaan se voisi avittaa keliakian välttämisessä. Ja perintötekijöiden mukaan todennäköisyys on jotain kymmenen tai viidentoista prosentin luokkaa. Vaikka kotimainen suositus kyllä sanoo toisin, mutta eipäs me siitä välitetä.

Lisäksi ajattelin että alkaisin antaa vähän vettä kun ilmat lämpenevät, että saapi toinen tarpeeksi nestettä. Ja että tottuisi sitä juomaan ennen helteitä. Tulikin jano, pitää hakea jääkaapista vähän vantaanjokelaista.

Vaateunelmia

Ainiin. Näin Espanjassa lastenvaateliikkeen ikkunassa unelman. Jos olisin hullu, maksaisin yhdestä lapsen vaatteesta 82 puntaa. Niin hullu en ole. Mutta aina voi unelmoida.

kuva: childsplayclothing.co.uk

Sick and tired of being sick and tired

Äiti on vähän väsynyt ja se johtuu ainoastaan tästä keljusta kuumetaudista. On ehkä syytä epäillä jotain keuhkoamisvälineiden tulehdusta, tai ainakin kurkunpään, koska koko tuutti on niin turpean tuntuinen. Kuumetta nostelin tiistaina lähes kolmeysiin, sen jälkeen kerran korkealle (en jaksanut mitata) ja nyt jatkuvaa 37 pinnassa oloa. Se on puuduttavaa se. Aivot tekee töitä ja olisi kova hinku esim. siivota, mutta pää on niin tohmeloinen ettei mihinkään kannata ryhtyä. Ja sitten vielä tämä jatkuva hiki. Järkkyä – ihan kuin olisi raskaana. Mikä ei sinänsä ollut yhtään järkkyä.

Lapsikin on hikoillut parina aamuna. Olen yrittänyt tarkkailla lämpötilaa, muttei tunnu kuumeiselta. Yhtäkkiä on vain ilmestyneet pään jäljiltä harmaaseen lakanaan märät läntit aamuisin ja välillä päiväunilla. Taidan olla vain liian kuumaa seuraa, ja onhan ilmatkin lämmenneet tosi paljon verrattuna talvisäihin. Tyttö on muutenkin aika lämminverinen.

Ihmeellinen ikävä

Äsken puin pirpanalle päälle ja lähtivät isin kanssa mummille tapaamaan isin serkkuja. Minä jäin sairastamaan kuuman mehun ja blogin äärelle. Ja heti tuli ihan kamala ikävä. On se muuten kumma juttu. Monet kerrat normaalissa arjessa on niin helpottunut kun saa välillä ojennettua väkkäröivän, kiljuvan, hiljaisen tai puoliunisen töhvöläisen toisen syliin. Mutta hetken päästä tulee jo pakottava tarve katsoa, koskea ja haistella. On niin vahva liima. Ja kun toinen lähtee kokonaan pois kotoa ilman äitiä, ajattelen heti mielessäni että miten saisin tämän ”väliajan” kulumaan nopeasti. Vaikka oikeasti nyt pitäisi vaan hengitellä omaa ilmaa.

No nyt kipeänä ollessa on vaan parempi olla vähän etäämmällä. Äidinvaistoilu kuluttaa energiaa. Vaikka tänään ”nukuinkin” yhteentoista, en voinut olla kuuntelematta mitä täällä olohuoneessa sillä aikaa tapahtui. Ja puuduttavaahan tämä makaaminen on. Olisi niin ihanaa pestä ikkunoita ja lattioita, siivota vaatekaappeja, laittaa pyykkejä ja tehdä loppuun tuo 1000-palainen palapeli, joka on ollut kesken jo monta viikkoa. Ehkä sitä kipeänäkin voisi palapeliä koota. Hmm…jos nyt kuitenkin menisin ensin pitkään suihkuun, kaikkia vedensäästönormeja vastustellen. Kun ole lotrannut oikein kunnolla, tuntuu varmaan tämä oma rauha ja lukemattomat aikakauslehdet aika vastustamattomalta yhdistelmältä.

Kiljusen väki on kotona

Uni maistuu taas. Koko reissun ajan tyttönen nukkui puolen tunnin tai tunnin pätkissä. Nyt kun ollaan kotona, on aamupäikkärit kestäneet jo heti pidempään. Kyllä se lapsi vaistoaa että nyt saa relata. Eilen lentokentältä kotiuduttuamme oli selvää että kotiin oli ikävä. Kun tultiin sisään, alkoi äärettömän iloinen lomalla opeteltu kiljunta. Ja se vaan jatkui ja jatkui.

Eilen stuertti ihmetteli kovasti miten noin pieni ihminen voi käyttäytyä noin moitteettomasti koko lennon ajan. Kyllä äiti sai olla ylpeä! Vähän niinkun koko matkan ajan, kun tytsi keräsi kehuja ja hymyjä. Varsinkin kun chillaili rattaissa sheidit silmillä. Moni pysähtyi Barcelonan kaduilla katsomaan. Ovat muuten tosi hyvät nuo Julbot.

Matkarattaita etsimässä

Meillä lainassa olleet matkarattaat osoittivat, että kyllä ne säädölliset vehkeet vaan täytyy nyt hankkia. Todennäköisimmin hankintaan Gessleinit, koska yhdistelmät on olleet niin hyvät. Meillä on jo Britaxit, mutta koska ne eivät mene makuuasentoon, pistän ne myyntiin. Täytyy vaan ottaa aikaa huutonettailuun, niin eiköhän sieltä löydy kevyet kuljettimet Kiljuselle.

Huomenna pesen ja puunaan lainassa olleet. Tulevat vasta tänään Barcelonasta, koska ylläriylläri, jotain oli pakko jäädä matkasta. Kuriiri varmaan kohta soittaakin ovikelloa, joten täytyy pistää jotain järkevää päälle. Nyt meillä tekee pyykkikone kolmivuorotyötä ja me keskitytään tyttären kanssa taas arkeen. Koti laitetaan tämän viikon aikana kevätsiivoon ja lenkkeillään paljon. Täytyy vaan toivoa että matkalla isiä vaivannut flunssa ei tule viiveellä meille naikkosille.

Koti ♥ – sitä arvostaa aina eniten heti matkan jälkeen.

Ipanasiestaa ja pulpoa

Yritän saada väkkärää nukkumaan rattaissa. Toinen silmä on kiinni, toinen puoliksi kiinni ja jokainen rasahdus aiheuttaa ”olen täysin virkeä” -tärähdyksen. Pitkät päiväunet eivät enää asu meillä.

No okei, onhan varmasti vaikutusta vieraalla paikalla, lämpötilan muutoksella (ah!!) ja hajuilla jne. Tästä toki seuraa se ihana tosiasia että illalla uni tulee ysin maissa ja jatkuu aamuun. (ah2!!) Harmi vaan että tuossa toisella puolella tuhisee isi. On flunssan saanut hän. Olisi ihan hiivatinmoinen nälkä, Cambrilsin satamaan kymmenen minuutin kävelymatka, auringonpaiste ja lounasta halajaisi sielu. Onhan meillä toki jääkaappi: tortillaa, salaattiaineksia, leipää jne. Mä vaan haluaisin olla vähän serveerattavana.

Sielu on onneksi saanut tyydytystä mustekalaosastolla, sitä paisteltiin itse viimeksi eilen illalla. Ja on se saanut aurinkoakin, vaikka rattaiden kanssa onkin paree valita varjoinen puoli. Kämppä on ihan ok, loistavalla sijainnilla ja tässä paikassa on potentiaalia tulevaisuuden talvikodiksikin. Kattoony.

Tyttö käyttäytyi lentokoneessa kuin unelma: nukkui ja seurusteli. Ei tuntunut korvissa, eikä edes muutaman tunnin odottelu Munchenissa ottanut kupoliin. Saas nähdä millaista on kun vaihdetaan hotelliin Barcelonassa. Koko loman pelastus on ollu että saatiin lainaan rattaat. Ryhdyin heti matkarattaiden hankintaan ja nyt on Gessleineista törkeä tarjous vetämässä.  Sillä ne meidän vaunut ois ollu tänne NIIN isot.

Paikallisesta Carrefourista ei löytynyt Nannia kuin jauheena ja nyt on vedetty sitä. Hyvin toimii. Apteekista näkyisi saavan vähän kaikkea vauva-aiheista, mutta sinne on vähän turha mennä. Isot marketit toimii. Vaippoja on ihan mihin pyllyyn tahansa ja puhdistuspyyhkeitä ja muita vermeitäkin niin että saa väriä valita. Turhia ovat siis ne pelot, ettei perustarpeita voisi täältä ostella.

Että Buenos Tardesta vaan!