Bananadraamaa

Nuutumus maximus on olotilani ja toinen nimeni. En jaksa oikein innostua mistään. Jää kaikki tekemiset vähän puolitiehen ja päivät toistavat toisiaan. Se varmaankin johtuu siitä, että päiväunia nukutaan nyt tiheään ja lyhyitä pätkiä. Tai ainakin tiheät ovat ne hetket kun vähän kiukuttaa tai väsyttää. Jos alotan pyykkisavotan tai keittiön siivouksen, se pitää yleensä tehdä noin neljässä pätkässä. Alottaminen siis suckkaa pahasti. Ja unen aikana ehtii aika vähän, varsinkin siksi että kokoajan takaraivossa kolkuttaa ajatus ”jos nyt aloitan tän, se kohta kuitenkin herää”.

Muuten elämä viisikuisen kanssa on ihanaa. Parhaimpina hetkinä nauraa räkätetään, jumpataan ja ”keskustellaan”. Tänäkin aamuna juttua riitti ihan kaikista konsonanttiyhdistelmistä. Liikkuminen on sitten vähän eri juttu. Vaikka tytsi on jäntevä, ei hän kovin aktiivisesti yritä liikuskella. Satunnaiset kääntyilyt ja peruuttamiset ovat ainoita liikkeitä. Olen pitänyt lapsukaista neuvolan ohjeiden mukaan paljon selällään ja leluja sivuilla ulottumattomissa, mutta kun tyttö yhdellä liikkeellä tavoittaa lelun, ei hänellä ole tarvetta lähteä siitä kauemmas kalaan. Eikä minulla toisaalta ole tarvetta hoputtaakaan. Ehkäpä tuo vielä joskus tuosta lattialta nousee.

Going bananas

Muutamana aamuna on harjoiteltu istumista ja puuron syömistä. Puuro menee vielä vähän heikosti kaupaksi, paitsi upotettuna hedelmäsoseeseen, mutta eiköhän se ala pian maistua. Eilen kokeiltiin myös ekaa palaa banaania omin kätösin syötynä ja se vasta oli hauskaa, sotkuine kaikkineen. Banaani muuttuu muuten kuivuessaan vähän kipsinomaiseksi kerrokseksi käsiin ja vaatteisiin.🙂 Täytyy kehitellä jotain muutakin sormisyötävää. Keittiössä saattaa olla vielä vesimelonia, jos sitä kokeilisi tänään välipalaksi.

Kävin eilen myös sovittamassa lähes 40% Aleksi13:n vaatteista eikä mikään sovi. Arrrggh!  Kuinka saisin itseni tarttumaan tähän läskibisnekseen? Kuinka? Kuinka? Kuinka? Viikonloppuna on luvassa yksinhuoltajuusherkkua. Ehkä siihen voisi upottaa vähän ruokasuunnittelua, terveellisen riittoruuan valmistusta ja fyysistä rasitusta. Lauantaina ajelen mahdollisesti veljeni luo ja toivon etteivät tarjoa pullaa tai muuta ikävää kahvin kanssa. Sunnuntaina isi tuleekin sitten takaisin kotiin ja haisee varmaan NIIIIIN pahalle. Se voisikin olla hyvä hetki suunnata Nuksioon 7km kierrokselle. Tekisi eetvarttia.

Paitsi että tuossa lenkkeilemisessä on se yksi iänikuinen juttu. Kun siihen tarttis kaverin. Tulisi lähdettyä ja olisi paljon mukavampaa. Samaa mietin kun huomasin että viereisessä puistossa on jumppaa kahdesti viikossa, 4 euron kertahintaan. Tulisi vaan joku joka kiskoisi mukaansa. Sitä odotellessa lähden hakemaan toisen kupin kahvia. Mutta en ota sen kanssa mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s