Kiikaa! sanoi tuttipullokyynärpää, Tätätä! vastasi asiakas

On sellainen etäisesti kesää muistuttava elokuinen päivä. On periaatteessa tosi lämmintä (n. 20 astetta), mutta vähän jo syksyn tuntua. Tai ainakin syksyn odotusta. Mulla on järkyttävä flunssa, isi on Enonkoskella ja tyttö nukkuu päikkäreitä. Koti pursuaa tekemättömiä asioita, eikä sairaana voi. Oikein mitään. Henkisesti olis niin paljon energiaa tehdä. Ja kirjoittaminenkin on jäänyt tosi vähälle. Ja valivaliseliseli.

Seitsemän kuukautta on pärähtänyt mittariin jo yli viikko sitten ja typy osaa jo vaikka mitä. Istuminen alkaa olla aika hyvin handussa, vaikkakin välillä vielä pää napsahtaa kuuluvasti mattoon tai – mikä pahinta – laminaattiin. Ai. No, itku on nopeasti itketty kun pääsee syliin. Sellainen tuo meidän tyttö on, ei turhia rääy. Istumisen myötä on tullut myös kuvioihin huippukiva touhu, eli keinuminen, jota on nyt harrastettu sekä mummolan terassilla että puistossa. Tänäänkin oli pakko viedä toinen vähän kiikkaamaan, että saadaan edes pari millimoolia happea viikonlopun aikana. Keinumisen ohella tietty syötiin vähän hiekkaa ja barbapapalapparia. Se kuuluu aina asiaan.

Viime päivinä olen saanut nauttia myös puheen esiasteista. Enkä tarkoita nyt niitä jo kuukausia sitten alkaneita kiljuntoja, vaan ihan oikeita tavuja. Niistä tavallisimpana TÄ-TÄ-TÄ-TÄ-TÄ. Joskus myös tototo tai tatata. Lelut saavat usein kuulla salaisuuksia pitkänkin tovin. Päivisin tyttö on ihanan virkeä, vaikka on viime aikoina syönyt vähän huonosti (täytyy tarkkailla tilannetta). Yöt menevät 12 tunnin unilla ja yhden kerran edelleen tankataan. Välillä tulee tuosta syömisestä sellainen turhautunut olo. Vähän niinkuin joskus asiakkaiden kanssa. Tiedät että priimaa pukkaisi, mutta asiakas ei vain tajua omaa parastaan, eli ostaa. Priimaa on muuten mielestäni esim. Hipp juureksia & naudanlihaa. Se värjää ihanasti syöpöttelijän koko pärstävärkin oranssiksi, ja tuntuu maistuvan niinä hyvinä päivinä.

Uusia ympyröitä 

Pieniä merkkejä eroahdistuksesta / äitiriippuvuudesta on ollut. Isi on pari kertaa yrittänyt nukuttaa kitisevää tyttöä pitkään ja kun olen mennyt huoneeseen, tyttö on vaiennut. Välillä en oikein saisi lähteä näkyvistä, mutta mitään vakavia vaatimuksia ei lattialta kuulu, vaikka vähän aikaa puuhailisinkin toisessa huoneessa. Syli kelpaa edelleen ja tänäänkin katsottiin aamulla hipihiljaa Viirua ja Pesosta telkkarista sylikkäin. Vähän jännittää miten tyttöön vaikuttavat jatkossa esim. ”jotkut” isommat muutokset.

Koska nythän on käynnissä se suurin proggis. Voi että. Kun pitää löytää uusi koti. Muutamia ehdokkaita on jo käyty kurkkimassa ja parhaillaan yksi välittäjä yrittää kovasti taivutella meitä ostamaan Jupperissa olevaa paritaloa. Se on ihan jees, muttei ehkä täydellinen. Meinaan kyllä piirtää alakerran uusiksi, jotta näen tulisiko siitä hyvä. Keittiöremontti on jokatapauksessa edessä kun me tästä seuraavaan muutetaan. Sellaista keittiötä ei yksinkertaisesti ole olemassa, jollaisen minä haluaisin.

Vähän hirvittää miten paljon pääkaupunkiseudulla joutuu maksamaan perheasunnosta. Mutta onhan se toisaalta niinkin, että kotiin on hyvä tässä elämänvaiheessa panostaa. Siellä kun tulee oltua niin paljon enemmän (ainakin tällaisen kotihiiren). Kunhan ei ota omalle riskinkantokyvylleen liian isoa lainaa, on valppaana korkomarkkinoilla, pistää syrjään pahan päivän varalle ja mitoittaa elämänsä kuluihin sopivaksi.  Ja pöyristyttävintähän tässä koko hommassa on se, miten paljon pankki antaisi rahaa jos ottaisimme. No, ehkä palaan vielä tuohon kodinetsintäprojektiin kun se etenee. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka unelmakoti tulisi eteen ensi viikolla.

Vaatetta tarvii aina

Näin olen itselleni perustellut huudellessani tytölle välikausi- ja talviroinia. Ja ehkä vähän ostellessani niitä kaupastakin. Todettakoon, että olen mielestäni tehnyt ihan superhyviä ostoksia. Ostin Ticketin pinkit välikausihodet miinus viiskyt, Popin harmaan (ihq tytölle tai pojalle) välikausitakin miinus nelkyt ja huusin yhden Popin haalarin parilla kymppösellä. Olis siis millä mällätä, jos vaan syyskelit tulis. Vielä täytyy vähän ajankuluksi ostella asusteita ja kengätkin tarttis toppatossujen kaveriksi. Meinaan muuten tilata Brandosista, itselleni ostin aivan tykit Leviksen tennarit.  Homma pelaa. Kuravermeetkin aion hankkia, tosin jo kasikymppisenä, sillä niissä saapi olla varaa. Tyttö painelee pituudessa varmaan vähän alle seiskanelosessa. Sekin tarkentuu 8kk-lääkärissä, joka on jo parisen viikon päästä, tosin viikon etuajassa.

Vaikka verkkoshoppaaminen ja huutonetväijyminen on tehokkaita tapoja ostaa, olen kärsinyt viime aikoina hiirihartian kolotuksesta. Mutta se ei ole mitään verrattuna uusimpaan diagnoosiini: tuttipullokyynärpäähän. Syötän nimittäin useimmiten lapsukaiselle maitoa tuttipullosta vasemmalla kädellä. Kyynärpään ja ranteen välissä, ulkosyrjässä esiintyy siitä seurauksena jäätävää kipua. Sellaista vihlovaa särkyä. Ja voi jösses se pahenee flunssassa. Pitää ottaa ihan vain sen takia särkylääkettä, vaikka muuten tämän kroppvärkin kestäisikin kuin äiti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s