Yksinhuoltojoukko

Mies lähti viikoksi jenkkilään ja minä päätin alottaa ”unikoulun”. Vaikka ei meillä mitään varsinaista tarvetta ole, koska tyttö nukkuu kyllä, mutta on tähän asti nukutettu pullolla ja vierihoidolla. Tästedes nukutetaan omaan sänkyyn, itsekseen rauhoittumaan. Ensimmäisen kerran saldo oli viisi tyynnyttelykertaa ja bingo. Se nukkuu!! Voidaan muuton yhteydessä sitten siirtää pinnis omaan huoneeseen.

Huoltojoukko on laskenut unikouluilun lisäksi ahkerasti kaloreita ja nämä yksinäiset illat pitääkin sitten täyttää jollain ihan muulla kuin syömisellä. No, siihen on ollut lääkkeenä sisustusshoppailu. Viimeisimpänä katselin tytön tulevaan huoneeseen tapetteja & kankaita ja päädyn mahdollisesti kolmeen eri pääsävyyn: beessahtava, anilliinahtava ja turkoosihtava.

Olohuoneeseen on tilattuna valkoinen nahkasohva ja nyt etsiskelen sen kaveriksi divaania tai nojatuolia. Pitänee huomenna piipahtaa Vepsäläisellä kurkkaamassa millainen peli on Splitback-tuoli. Sama löytyy toisesta putiikista pitkänä makuuversionakin. Lisäksi pitäisi saada joku haju matoista ja tv-  ynnä muista säilytyskalusteista. Ja ehkä olis aika laittaa vähän vanhoja myyntiin. Kävi nimittäin silviisii, että asuntokaupat aikaistuivat ja ne tehtiin jo. Muuttoon on siis rafli 4-5 viikkoa, maksimissaan kuusi.

Vaihteex vaihe x

Tyttö on taas kehittynyt kamalata vauhtia. Taaperokärry saa kyytiä seisoma- ja konttauskävelynä, jokaiseen koloon ja kulmaan on päästävä seisomaan ja irtikin voi välillä päästää jopa 4 sekunniksi. Seisomista harrastetaan aina ja koko päivä, myös kylvyssä. Täytyykin mennä vielä tänään suihkuun, ettei vaan jää huomiselle. Ne yhteiset kylpy- ja suihkuhetket ovat aika hektisiä sille jolla on just shampoo silmässä kun pikkutyyppi ponkasee ammeessaan pystyyn joku harava tai muu terävä lelu kädessään.

Nokkamukittelua on vähän yritetty, mutta ei siitä mitään tule. Ja minähän olen siinä asiassa vähän sellainen lannistuja. En ole tarpeeksi jaksanut tarjota noita juomavirikkeitä, heh. Ehkä sit joskus. Mutta on kuulkaa yksi ihan oikeakin murhe. Kun pärinä on palannut. Siis se sellainen jatkuva pärinä kun ruokaa pitäisi saada sisään eikä huonekaluille. Piru että meinää heittää hiillokselle, eikä typy selkeästikään ymmärrä mitä tekee tai mitä vikaa siinä on. Mitä nyt jää syöminen välistä noin kolme kertaa päivässä. Siihen kun yhdistetään puoli tuntia unta koko päivänä, on iltapesu ja vaipanvaihto mielenkiintoinen show.  Toivon kovasti että tämä on taas yksi niitä kuuluisia vaiheita. Loppuuko näiden vaiheiden tulo ja meno ikinä?

Mitäs muuta piti. Niiiiiiinjuu, sanoja. Lamppu on ihan jo tuloillaan: PPU. PA…PPU. Ja Nalle Puh on myös varsin tuttu, muttei koskaan itsesanottu. Koira on kiva sana, mutta sitäkään ei sanota. Yleensä artikuloidessani sanoja, tyttö ottaa alahuulestani kiinni ja alkaa kaivaa. Se etsii sieltä varmaan sitä kuuluisaa ostettavaa vokaalia. No, ihan sydän sykkyrällä seuraan tätä valtavaa kehitystä. Olisipa se aina noin kivaa.

Ainiin. Saihan tämä joukko yhden huippukivan jutun aikaiseksi: kolme litraa kuivattuja suppilovahveroita ja samalla reissulla ihan törksyn hyvät unet Manducassa. Kyllä metsä on aina metsä.

2 thoughts on “Yksinhuoltojoukko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s