Haparoivaa

Eilen, sunnuntaini kauhuksi, ipana otti pari kertaa sellaisen ensimmäisen kaikesta toheltamisesta irrallisen askeleen. Siis siirsi jalkaansa ilman tukea. Apua! Eihän se ole vielä kymmentä kuukauttakaan ja pitäisi muuttaa. Miten mä saan ikinä laatikot purettua jos toinen siinä sivussa opettelee kävelemään? Onneksi laatikoiden vuokra on ”open end” -versiona, niin ei tarvitse ahertaa mihinkään deadlineen tai maksaa ylimääräsiä jos ne saakin ennätysajassa pois.

Mutta siis kääk, aak, iik! Siinä päällimmäiset tunnelmat. Ja sitten ehkä vähän harmittaa kun likka on nuhainen. Kaksi yötä meni valvoessa nuhaa ja toisaalta ehkä tota toista etuhammasta, joka ottaa kaveriaan kiinni. Eihän sitä lopulta koskaan tiedä mikä sitä lasta kiukuttaa. Nyt kun koitti maanantai, tyttö ajatteli että täytyy antaa isin nukkua yöllä, että jaksaa töihin. Posotteli siis koko yön yhdeltä ”istumalta”. Äitikin sai ehjän unen.

Tänään aloitettiin aamu katsomalla Peppi Pitkätossua. Ruotsin tv:n vanhat Pepit on ihan parhaita. Ipana nukahti tv:n ääreen aamupäikkäreille ja äiti sai vähän aikaa rauhassa tunnustella omassa kurkussa hiipivää kaktusta. Kyllä se taitaa siellä olla. Nyt pannullinen teetä ja pankkiin. Pitäisi mennä pistämään pystyyn yksi uusi osakeyhtiö, tässä sivussa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s