Kuulin tuon iloisen äänen tänään vierestäni välipalapöydästä ja tein tyytyväisenä kahvikuppi huulilla tietokoneavusteisia askareita. Kun älysin kääntää pääni, tajusin että lapsihan tekee jugurttipurkilla hyvää kakkua. Äidin tilannetaju pelasi vähän hitaasti.
Kakku on ihan pop. Yksi ei niin kiva juttu on takka. Ja samalla kertaa opittu toinen sana: pipi. Takan luukku ja vesikello sormenpäässä ovat piirtyneet lapsen visuaaliseen muistiin, veikkaan. Tänään kun meillä (vihdoin) katsottiin Idolsia, piti tanssin lomassa välillä tarkistaa että takka pysyy omassa nurkassaan.
Ulkona vastaan tulevat mau, hauhau, kraak ja piip-piip. Kirjoista bongataan omn (omena), tuoli ja oho (lätäkkö lattialla). Pete ja Pulmu on ehkä parasta viihdettä meidän talossa. Harmi että kirjoja on julkaistu (tietääkseni) vaan kaksi. Toisessa tuo kuuluisa lätäkkö. Sanoja on varastossa jo kaikenkaikkiaan parinkymmenen luokkaa. Ymmärrystä pelottavan paljon.
Pala kakkua ei sensijaan sovi teemaksi tämän päivän hallintoasioille. Yritin selvitellä ihmettelemiäni työntekijän osuuksia TyEL- ja työttömyysvakuutusmaksuista Kelasta ja verottajalta. Koitin saada tolkkua palkka.fi:n palkkakuitista, joka ei ymmärrä yksityisen hoidon tukea, eikä siis tulosta kumulatiivista tietoa. Ja tahdoin – enemmän kuin mitään muuta – selvittää lomakorvausperusteita. Päädyin siihen samaan tulokseen päivän päätteeksi, mistä olin aamulla aloittanutkin: inhoan hallintoa. Onneksi asiat sentään ratkesivat ainakin melkein, joitakin pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta, joiden hoitamiseen menee varmaan perjantain päiväunet.
Sopimusta lapsenhoitajan kanssa on päätetty jatkaa vuoden loppuun ja todennäköisesti siitä vielä kesään 2013. Sitten on uuden mietinnän paikka. Onneksi hyvä hoitaja saadaan ”pitää pitkään”. Pienistä sairasteluepisodeista huolimatta, tämä kotihoito on kyllä sujunut niin hyvin, että voin suositella sitä kenelle vaan. Tosin, näitä hallintohommia en suosittele. Jos ne voi ulkoistaa (vaikka miehelle), se korsi kannattaa vetää.
Toisenkin toukan odotus 