Vauvavuosi alkakoon

Eilen kahdentoista aikaan skoolattiin rosesamppanjalla päättyneelle toukan vuodelle. Tästä vuodesta tuleekin sitten meidän perheen vauvavuosi, kunhan vauva saadaan ulos. Enää ei tarvitse jännittää sitä että ipana olisi luokkansa nuorin, vika joka saa ajokortin ja kokee kaikki muutkin ikäsidonnaiset jutut.

Käytiin me isukin kanssa vähän rakettiloita ulkonakin katsomassa, mutta kylläpä oli vaikeaa kävellä. Ihan kuin alakerrassa olisi ollut joku terä. Auts! Naurettiin kavutessamme kehä ykkösen ylittävälle sillalle, että kylläpäs siinä tuli vastaan rankka nousu. Tuli myös mieleen etten muista millaista on juosta, täytyy kokeilla heti tässä kuussa.

Lantiotuntemukset

Vatsan alla on tuntemukset lisääntyneet melkoisesti. Ilmaa kertyy taas samalla tavalla kuin alkuraskaudessa. Nyt sen liikkuminen vain tekee ihan eri tavalla kipeää. Ai! Myös pientä tyhjentymisen tarvetta on ollut havaittavissa, mitä jotkut pitävät lähestyvän synnytyksen merkkinä. Olisihan se toisaalta ihan kiva tyhjennellä vatsa kunnolla, ettei tarvitsisi synnyttää lapsen lisäksi esim. kulhollista guacamolea ja nachoja. Ihana mielikuva!

Ajan myötä kipu – jota ei aina kivuksi voi sanoakaan – on siirtynyt nivusissa aina vaan alemmas ja keskemmälle. Aikoinaan liitoskivut alkoivat minulla niin, että niitä tuntui vaan oikealla, nyt vasen juilii enemmän. Lattiatyynyltä nouseminen tai kääntyminen öisin on kuitenkin edelleen vaikeampaa niin, että yrittää työskennellä oikealla reisiosastolla. Ja sukka sujahtaa paljon ”helpommin” vasempaan kuin oikeaan jalkaan.

Verkkoshoppailua

Eilinen oli todellinen energialow. En jaksanut juuri mitään. Shoppailin päivällä vähän verkossa ja vaikka oli jo päättänyt toisin, ostin sittenkin kunnon hoitolaukun (lastenhuone.fi:stä, joka on sittemmin kaatunut). Ostin Samsoniten mallin joka toimii myöhemmin minulla ns. viikonloppukassina, koska nykyiset putkikassit ovat vähän repsahtaneet käytössä. Satellite-kuosi ei ole kivoin mahdollinen, mutta alekorista ei aina voi valita.

Ostin myös Tuppuraisen huoneeseen kivoja seinätarroja. Niitä en vielä voi julkaista, koska saattavat kuiskia salaisuuksia. Toisaalla minulle kävi hyvin perinteisesti. Katselin Netanttilassa alejuttuja ja laitoin jo jotain ostoskoriinkin. Mutta meni hermot. Verkkokauppa toimii todella usein surkeasti ja niin se teki taas. Jätin ostokset väliin.

Käytettävyys on oikeasti tosi harvassa kaupassa kohdallaan ja se ärsyttää kovasti. Minun kohdallani se tarkoittaa usein ostamatta jättämistä. Täytynee laittaa Anttilalle palautetta. Taas.

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää. Lumen tulolle ei näy loppua ja sen huntu ulottuu kohta mm. keittiön ikkunan alareunaan. Saa nähdä millaisia ovat ipanamme lapsuuden talvet. Minä en ainakaan tästä lumesta valita, ennen kun yritän suunnata sekaan vaunujen kanssa. 🙂

Jalkaa hankkimaan

Kylläpäs teki eetvarttia nukkua yhdeksään. Oli vähän levoton yö ja ipana painoi tonnin aina kääntyessä. Nyt kun aamukahvi on juotu, hyppään suihkuun ja autoon ja suuntaan ruokaostoksille. Tai no, hyppääminen on vähän liioiteltua: vaapun.

Huomenna on pikkujoulut kotona ja olen ajatellut tehdä lampaan jalan uunissa. Täytyy hakea sellainen Wanhasta Kauppahallista, kun viimeksikin sieltä ostettu onnistui parhaiten. Tungen siihen kovasti paljon yrttejä ja valkosipulia ja kypsentelen uunissa niin kauan että liha irtoaa luista. Nam! Täytyy myös hankkia kaikki muut tarpeet iltaa varten ja leipoa sunnuntaiksi syntisen hyvää, sisältä sulaa, suklaakakkua. En malta odottaa että pääsemme sen kanssa naapuriin kylään.

Olen järjestänyt aika paljon menoa tälle ja ensi viikolle. Täytyy toivoa ettei iske väsy. Pitäisi vielä laitella Tuppuraisen huoneeseen lamppua ja tauluhyllyä ja muuta sellaista. Pitäisi varmaan myös tehdä lista puuttuvista jutuista ja ehkä harkita jo sairaalakassin pakkaamistakin piakkoin. Mies totesi äskettäin, että kylläpä 8 kuukautta on mennyt vauhdilla, ja näin se kyllä on. Vaikka silloin aluksi päivät kuluivat ihan piinallisen hitaasti. Ja vielähän tässä on edessä se ihmiselämän kovin ja vaarallisin koitos. Jos ihanan aurinkoisesti asiaa haluaa ajatella.

Talousvaliokunta on kokoontunut

Huhhahhei ja magnesiumvissyä pullo. Kävin tänään tapaamassa kirjanpitäjääni ja sain taas lisää kohtia todo-listalleni. Pitäisi hoidella myyntilaskutus suorituksineen sopivaan malliin äitiysloman alkupäivään mennessä, jotta voin ”tyhjentää kassan” kulukuiteilla ja palkanmaksulla hyvissä ajoin. Verokorttikin pitäisi tsekata ja tehdä vielä tilinpäätöstä varten paperilappujen tarkistussavotta. Monenlaista tekemistä piisaa vaikka yritys on ollut olemassa vasta 7 kuukautta. Vähän niinku Väiskikin.

Onneksi yksityiselämässä raha-asiat on helppoja. Velka vaan lisääntyy kun isäntä tekee autokauppoja. 🙂 No, ei meillä onneksi paljoa velkaa ole mutta täytyy kyllä sanoa että viimeisen kerran päästän miehen yksin autokaupoille. Tuli kuljettimelle hintaa, eikä päästy edes vanhasta eroon. Mutta oli pakko saada biimeri. Kai. Minä annoin tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa kävellään hintakeskustelusta ulos tai soitetaan vaimolle, mutta soittoa ei kuulunut. Tiedusteluuni tilanteesta vastasi sitten varovainen ääni, joka totesi että meillä on nyt sitten uusi auto…ja vanha. Ja että ei se neuvottelu kai niin kamalan hyvin mennyt.

Kyntisyysmuutos ja unipuutos

Äitiysloman alkuun on 4 maanantaita ja nyt on tullut kohdalle ihan mielettömän monta kivaa projektia. Toisaalta poisjääminen on kurjaa, toisaalta olen jo puoliksi mammalomalla. Ei aivot enää oikein pysy matkassa. Kun jaksan vielä muutaman diilin hoitaa pois päiväjärjestyksestä, on vuodelle 2012 jo kasassa vähän töihinpaluurahaa. Tämä yrittäjän arki kun on sellaista, että ei ole palkkaa jonka pariin palata.

Äsken käytiin arki-illan iloksi ulkona syömässä ja kohta maistuukin taas kunnon unet. Viime yönä heräsin aika mahdottoman monta kertaa ja aamulla väsytti kun piti mennä ysiksi ammattikorkeakoulun opiskelijoille esiintymään. Kivaahan se vaan oli, mutta kyllä on koko päivän haukotuttanut. Kävin myös toteuttamassa pitkäaikaisen kauhuni, ja otin rakennekynnet pois. Tilalla on monen vuoden jälkeen vain ohut akryylipinta, joka pitäisi kasvattaa pois. Pelkään jo nyt elämää ilman kynsiä.  Minulle ne ovat olleet pelastus atooppisen ja kutisevan ihon hoitomuotona. Toisalta nyt ei tarvitse ravata 3 viikon välein 70 euron huolloissa. Voi taas tehdä tukalle jotakin! – päätin raskaaksi tullessani luopua jommasta kummasta – kynnet voittivat.

Ainiin – täytyy tutkailla auttaako magnesiumvissy taas orastaneisiin krampin alkuihin.

Lisää kuljettimia

Tänään olisi edessä autokauppailua. Pitäisi saada Toukan kuljettamiseen sopiva menopeli. Isäntä haluaa että autolla ajaminen on elämys, minä kuljen mukana katsomassa mikä on elämyksen hintalappu. Eilen koeajettiin todella tilavan tuntuinen Passatin farmari ja sellainen on kai aika vahvoilla. Tänään lienee toisen saksalaisen, eli bemarin vuoro. Täytyyhän henkilökuljettimien lisäksi olla saksalainen ryhmäkuljetinkin, kai.

Taloudellistahan tuo autonvaihto ei ole millään tavalla. Lisää pääomarasitteita, lisää polttoaineen kulutusta, lisää kuluja ylipäätään. Mutta turvallisuuskin on kyllä tässä tapetilla. Auton pitää olla sellainen että sillä pääsee tarvittaessa esim. turvallisesti ohittamaan. Meillä ei ole toistaiseksi taas vähään aikaan mitään oikeaa tarvetta kahdelle autolle. Minusta vakuutukset ja muut käyttökustannukset kahdesta autosta vaativat muun kuin ”olis kiva” -tarpeen, vaikka myönnän kyllä että oli kivaa kun saattoi kahden auton vaiheessa mennä töistä suoraan minne vaan, ilman että piti tarkistaa tarvitseeko toinen autoa.

Tilaa kontissa, nenää hinnalle

Yksi tärkeistä valintakriteereistä auton suhteen on tavaratila. Passatissa sitä oli runsaasti. Vaunut menevät meillä kyllä tosi pieniksi, mutta pitäähän sitä tilaa olla myös ostoksille. Ja yksi sellainen aina minua ärsyttänyt asia on se, että varsinkin talvella auton takakontissa pyörii kaikenlaista johtoa, raappaa ja pulloa. Niille pitää olla oma paikkansa. Jossa esim. lasinpesunestepullo pysyy pystyssä. Sellainen osio on konteissa harvinainen. Eilen koeajetussa sellainen oli.

Hintalappukeskustelut ovat mielestäni varsin huvittavia. Eilen autokauppias yritti perustella hintaansa sellaisella koukulla että ”hän pitää hyvänä systeemiä jossa kerrotaan heti millaiseen hintaan ollaan valmiita menemään, eikä väännetä 200 euroa kerrallaan”. Tällä hänen mielestään molemmille reilulla systeemillä hän sitten ilmoitti että voi tiputtaa Passatin hintaa 900 euroa. Hah! Varsinainen huumoripläjäys koko äijä. Oli kuulemma varsinainen herkkupala tämä autoyksilö, jossa oli meidän kannaltamme monenlaisia puutteita.

Myyjät ovat muutenkin tosi mielenkiintoinen ryhmä. Minuun he suhtautuvat usein vähän välinpitämättömästi – tosin poikkeuksiakin on. Saa nähdä millaisiin vääntöihin tänään päästään. Olen tässä asiassa vähän friikki: pidän kauppojen vääntämisestä.

Äitiyskortit rinnakkain

Tuli pari päivää sitten yhtäkkiä mieleen, että jossain laatikossa on sellainen ruskea muovitaskuhässäkkä, jossa on minun lastenneuvolakorttini. Kaivelin kaikki mahdolliset paikat ja löysin valokuva-arkistojen seasta tuon taskun. Sen kannessa lukee Remeda (kun googlaa, löytyy terveydenhuollon instrumenttifirma) ja sisäpinnalla Retafer-rautavalmisteen mainosteksti. Se on varsin seitkytlukulainen tyyliltään ja kakanväriltään.

Sisällä on äitiyskortti vuodelta 1977, syntymätodistukseni, Eiran sairaalan pieni ”kyltti”, ehkä sängystäni, jossa on kaikki ensivaiheen tietoni, henkilökohtainen terveyskorttini lastenneuvolasta ja ”äidin muistio”, johon on merkitty varatut neuvola-ajat. Vaikka olimme Espoolaisia, synnyin Eirassa, koska Jorvia vasta rakennettiin.

Haaleita todistusaineistoja

Tekstit alkavat haalistua, etenkin äitiyskortissa. Kuivamuste jotenkin suuttuuntuu ajan kanssa – tai liukenee. Äitini raskauden aikana korttiin on merkitty seurantamielessä oikeastaan vain äiti-indikaattoreita: viikot, hemoglobiini, proteiinit, verenpaine, paino, lisäys viikossa, turvotus (+tai-), sikiön tila raskauden lopulla, sydänäänet (+tai-), kohdunpohja (normaali +tai-), lääkemääräykset ja terkkarin kuittaus. Hän ihmettelikin ultrakuvia ja sanoi että ei sillon ennen mitään sellaista saanut kokea. Tulee mieleen että millaistahan se olisi jos ei olisi kertaakaan nähnyt toukkaa.

Hemoglobiini näyttää olevan perinnöllisesti korkealla, äidilläni vain kaksi kertaa merkattu alle 130 ja vielä viikolla 34 se on ollut 128. Verenpaine on ollut lähes kokoajan sama – tai laiska hoitaja. Painoa hänelle on tullut 10,2 kiloa (lähtölukema on vähän pienempi kuin minulla, mutta vetoan iän tuoman viisauden painavuuteen, äitini oli 26). Turvotusta on ollut vähän, vain kesällä (olen syntynyt elokuussa). Tuo sikiön tila näyttää rohkaisevalta. Olen ollut kokoajan raivotarjonnassa. Mikä sinänsä terminä on varsin ihana. En keksisi yhtään nätimpää ilmaisua sille että lapsi killuu pää menosuuntaan.

Mielenkiintoista minusta on sekin, että äiti on käynyt äitiyspolilla 2 kertaa supistusten takia (viikolla 30 ja 36). Ja että lappuseen on kirjattu sulfa-allergia. Siitä täytyy muistaa äidiltä kysäistä. Tuolloin on ilmeisesti tutkittu myös äidin keuhkot ja sydän. Kohdassa keuhkojen röntgentutkimus on vain Raaseporin tuberkuloositoimiston leima, joka on sijainnut Lönkalla. Mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Minun syntymästänikin on paljon tietoa, mikä on kiva. Menin päivällä yli lasketusta ajasta. Synnytys kesti 8 tuntia ja 10 minuuttia. Silloin kuulemma satoi kaatamalla. Kaikki lisäkseni ulos tullut tavara oli repaleista, ja muistelen että tein myös tuhoa tullessani kulkuväylille. Olinhan ”valtava” 49 senttinen ja 3050 grammainen. Olimme laitoksella 10 vuorokautta, huhhuh. Ja äiti jätti sinne 5,5 kiloa ja minä 150 grammaa. Olen papereiden mukaan tyttö ja elossa. Minut on ”siirretty” kotiin ja todettu että ruokaa heruu riittävästi. Apgarin pisteitä olen saanut 9.

Lastenneuvolan kortista  lisää riemua

Äitiyskorttien lisäksi voin nyt vertailla lapsen kehitystä omaani helposti. Minulla on toki vauvakirja, jossa kerrotaan paljon helposta luonteestani ja siitä milloin mikäkin taito ensimmäisen kerran esiintyi. Mutta koska äiti on niin puolueellinen arvioissaan, on kiva kun on raakasti neuvolantädin taulukkoon merkkaamat todisteet.

Taulukosta näkee mm. että olen kääntynyt vatsalleni viisikuisena, noussut pystyyn kahdeksankuisena, seissyt tuetta kymmenkuisena ja kävellyt vuoden ikäisenä tuetta. On aika mahtavaa myös tietää esimerkiksi että on painanut 6 kiloa 900 grammaa tammikuun 19. päivä, vuonna 1978. Äiti on myös jaksanut kortin mukaan imettää 9 kuukautta.

Lisää ostoksia

Historian havinoinnin lisäksi olen huudellut lisää tavaraa netissä. Tulossa on vaatepuolta. Tänään ostin 28 eurolla 23 vaatetta + myyjä taisi vielä sujauttaa kassiin pari ylimääräistä. Kohta pääsen siis pyykkihommiin. Onneksi koneessa on valmiiksi ohjelmoituna vauvanvaateohjelma, voi aina surauttaa sillä. Ja nyt siivouksen kimppuun. Kämppä alkaa aiheuttaa henkisiä näppylöitä.