Ei kai tämä nyt kai vielä ole loppusuoralla?

Ei tässä näin pitänyt käydä! Kun elokuussa postasin tämän toisen toukan odotuksesta, ajattelin että kyllä mä nyt vähintään kerran kuussa ehdin ja muistan kirjoittaa. Maanantaina alkaa joulukuu ja 31s viikko on jo käynnissä.

Tämä raskaus on ollut toisaalta aika samanlainen kuin ensimmäinen, mutta toisaalta aika erilainen. Nukun huonommin, liikkuminen aiheuttaa järkkyä nivusjomoa ja ruoka ei oikein maistu. Kaikista mukavinta on isosiskoksi valmistautuminen ja siinä tukeminen. On luettu ”Äiti kuuluu minulle” ja muita asiaankuuluvia kirjoja sisaruudesta, on pohdittu miten vauvat syövät, juovat ja kakkaavat masussa, arveltu sukupuolta, tukan määrää ja muita mittoja.

Siitä ei ole kauaakaan kun vauva oli pikkupupun kokoinen, sitten keskipupun ja kohta se varmaan mätsää mitoissa isoa pupua. Kova on liikkumaan ja potkimaan, kun sille päälle sattuu, välillä lepäilee pitkiäkin pätkiä.

Joku täti Kelasta lähetti kirjeen, että mulla olisi 4 viikkoa ja yksi päivä aikaa paketoida kaikki työprojektit ja jäädä kotiin. Kummallista! Ja hupaisaa. Todellisuudessa lähetän varmaan asiakkaille tekstarin siinä vaiheessa kun lähden Jorviin, sen verran olisi vielä hommaa. Huomenna on neuvola ja toimiston muutto. Ensi viikolla kalenterissa viitisen kappaletta palavereja ja vielä aika paljon kaikkea muuta. Myönnettävä kyllä on, iltapäivisin alkaa kyllä olla jo veto veks, mutta onneksi ei kokonaan.

Onneksi painoa ei ole tullut kovinkaan paljon, huomenna sekin tarkentuu taas. Ei ole närästystä, ei sokeriongelmia, ei raudanpuutetta, ei muutakaan isoa vikaa. Olo on onnellinen ja kiireinen. Sitten kun kiireet loppuu, vain onnellinen. Onpa oikeestaan tosi kivaa jäädä kotiin!

Äitiysloman toinen päivä

Äitiysloma alkoi eilen. Kyllä se tuntuu ihan kivalta, vaikka mieli vastustelikin kotiin jäämistä. Täytyy vaan yrittää keksiä sopivasti aktiviteetteja ja toivoa että pakkasta ei olisi kamalasti. En ole nimittäin hankkinut toppatakkia tämän kupolin suojaksi. Onneksi vielä pärjää kerrospukeutumalla, on nimittäin ollut tosi kalsaa, tänäänkin aamulla 17 astetta pakkasta. Toivon ettei enää tarttisi ostaa mammavaatteita. Joskin olen pärjännyt tosi vähällä, kiitos ihanien lahjoittajien.

Tänään haettiin roinaa pois toimistolta ja sanoin ääneen että ei sitä oikein voi käsittää jäävänsä muka vuodeksi lomalle. Sitten se kuitenkin lopulta tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Mutta ei sitä silti voi käsittää.  Olen tehnyt töitä täyspäiväisesti 15 vuotta. Huh! No….tuolta kantilta kun ajattelen, on aikakin jäädä vähäksi aikaa pois.

Muksu vie ja taksi tuo

Perjantaina juhlittiin työporukalla pikkujouluja ja meillä oli tosi kivaa. Pelattiin pelejä, naposteltiin ja juotiin glögiä. Sitten syötiin illallista ravintolassa ja muut suuntasivat siitä jatkoille. Minä en. Jaksoin olla yhteentoista jalkeilla ja se oli minusta huippusuoritus. Taksissa muistelin sitä yhtä iltaa joskus vuosia ja vuosia sitten kun pikkujoulujen jälkeen odotin Espalla taksia kaksi ja puoli tuntia. Pakkasta oli varmasti ainakin 20 astetta ja olin niin umpijäässä, että palelin vielä aamullakin. Silloin päätin etten koe sitä enää koskaan, enkä ole päätöksessäni horjunut.

Oli kivaa herätä aamulla pirteänä ja suunnata kauppaan. Tänä viikonloppuna ei olla ihmeitä tehty, mutta jotenkin on ollut hyvä olo vaan olla kotona. On juteltu niitä näitä, suunniteltu seuraavaa *joskus sitten* matkaa Japaniin. Kokkailtu, pohdittu kookosrasvan terveellisyyttä ja rentouduttu. Äsken herättiin pieniltä päikkäreiltä ja nyt juodaan kahvia. Tai en mä oikeastaan nukkunut, en yleensä nuku päiväunilla. Joskus käyn hämärän rajamailla ja säpsähdän taas hereille. Mutta teki hyvää vähän oikasta.

Tämä maha painaa ja heiluu. Vielä ei kyllä ole tullut sellaista tunnetta että haluaisin siitä äkkiä eroon. Se ei ahdista. Yritän kokoajan kuvitella millainen tyyppi siellä oikein on. Olen  jo pitkään luonnehtinut Tuppuraista vilukissaksi. Peiton alla liikkuminen on aktiivista, ja silloinkin tiheämpää kun mahan päällä on vaatetta, mutta paljas maha hiljenee. Lämpimästä suihkusta me on selvästi nautittu yhtä paljon ja eilen suihkuttelinkin mahaa oikein kunnolla, se rentouttaa itseäkin. Varsinkin näillä pakkasilla.

Kummitkin on rekrytoitu. Heitä on neljä. Kaaso ja bestman sekä serkkupoika vaimoineen. Ihanaa että suostuivat.  Tosin, en ole vieläkään ihan varma siitä miten tuo nimiasia hoidetaan, mutta ehkä me annetaan kirkolle vielä mahdollisuus.

Häämöttää loma, häämöttää joulu

Veroviraston neuvojanainen käski minun keskittyä tärkeimpään ja rentoutua. Kylläpä on maailma muuttunut raskauden myötä! Ihmisille nousee outo lämpö raskaana olevan lähellä, varsin  mukava sellainen. Olenkin jo monta kertaa ajatellut että tämä olisi tosi kivaa hommaa vaikka loputtomiin, jos ei tuntisi itseään leveäksi kuljetukseksi.

Töhvötti ei taida mahtua liikkumaan mahassa, koska nyt liikkeet ovat hidastuneet. Peliin on tullut taas takaisin se alkuaikoinakin koettu vatsanahan venytysliike. Selän köyristäminen navan vieressä, jolloin toinen puoli mahasta nousee kupoliksi on siis homman nimi. Maha tuntuu tosi ylhäällä ja olenkin monesti ihmetellyt miten se tavallaan voi alkaa jo pallean yläreunasta, vaikka ei lapsi siellä asti majaile. Satunnaisia jalkoja lukuunottamatta.

Vikaa viedään

Ahdistun vähän siitä, että äitiysloma alkaa. Ahdistun vain siksi että olisi niin kiva viedä loppuun jo alkaneita tai häämöttäviä projekteja. Tai oikeastaan siitä, etten voi luvata asiakkaille soittavani kahden viikon päästä, tai edes ensi viikolla. No, onneksi ahdistus varmasti helpottaa pian. Ei minusta taida enää olla tekijäksi tällä vauhdilla. Hidas hiipiminen on oikeastaan kuvaavinta. Välillä pystyn ottamaan reippaampiakin askelia, mutta se ilo loppuu lyhyeen.  Ja perjantainahan se ”vika” päivä jo on.

Olen kärsinyt työmatkoilla jopa siitä kuinka paljon läppärilaukku painaa, mikä on ihan naurettavaa, koska mulla on todella pieni ja kevyt läppäri. Autolla liikkuessa sinne meneminen ja sieltä nouseminen ovat ähinää, puhinaa ja tekee mieli varmistaa että kukaan ei näe. Uusi auto on vielä to-del-la matala. Onneksi siinä on automaattivaihteisto, koska ajoasennon täytyy olla aika makaava. Muuten syntyy protesti. Vähän niinkuin kylkiasennossa nukkuessa, protesti herättää ja tajuan vaihtaa kylkeä.

Ehkä se äikkärille jääminen on kuitenkin lopulta kivaa. En vain vielä osaa nähdä itseäni odottamassa päivät pitkät.

Mikä ihmeen joulu?

Huomenna on 34 viikkoa kasassa ja toinen osa kättärin valmennuksesta. Tänään olisi ollut neuvolan perhevalmennus, mutta jätin sen väliin koska ovat varmaan aika päällekkäistä asiaa. Sitten pitäisi muka aloittaa joulun valmistelu. Ei voisi vähempää  kiinnostaa. Tämä joulu on jotenkin vaan tiellä. Okei, ehkä tilaan pari lahjaa netistä, mutta en jaksaisi paljon muuta. (Ja sitten lopulta tietysti taas kumoan päätöksen.) On vain vähän sellainen jouluton olo.

Kynttilöistä ja glögistä olen nauttinut niinkuin ennenkin ja haaveilen vähän joulutortuista. Mutten uskalla leipoa niitä ennen kun tulee vieraita. Muuten syön ne kaikki. Ja siis eihän niitä voi leipoa vaan paria kappaletta, vaan pellillinen samalla taikinan sulatusvaivalla. Onneksi meillä on pian pikkujoulut kotona. Niiden järjestämistä odotan innolla. On jotenkin paljon helpompaa järkätä pieni illanvietto, joka ei ole sidottu aattoperinteisiin. Tästä eteenpäin joulut ovat meilläkin sitten vähän eri henkisiä. Ensi jouluna varmaan jo harjoitellaan kävelemistä. Kunhan tämä toukka nyt saadaan ehjänä kuoriutumaan.

Nyt lammaswokkia naamaan ja soffanpohjalle rapsutuksia kerjäämään. Menee muuten liian alavireiseksi koko homma. Vuh!

Loppusuorallakojoko

Tänään neuvolan terkkari puhui loppuraskaudesta ja sen aikaiset käynnit varattiin kalenterista. Siis *loppu*raskaudesta. Loppuuko tämä? Kivaa ja ikävää. Ihanaa että tuo molskija saadaan vihdoin ulos, mutta toisaalta tulee ikävä tätä oloa.

Kaikki oli taas kunnossa, painokin noussut maltillisesti ja seuraavan kerran mennäänkin sitten lääkärin vastaanotolle, noin 3 viikon kuluttua. Kysyin tehdäänkö silloin synnytystapa-arvio, koska olen kuullut että se olisi homman nimi, mutta terkkari sanoi että ei. Mitään lantion mittailua ei harrasteta, ellei sitten ensimmäisessä synnytyksessä lapsi jää jumiin. Ihan ymmärrettävää ja olisinkin ihmetellyt että miksi moinen arvio tehtäisiin kaikille.

Lääkäri tarkistaa että Tuppurainen pitää edelleen linjansa, eli on pää alaspäin. Neuvolan kopeloinnissa hän majaili juuri niin, ja todettiin että saattaa kääntyillä vielä paljon akselinsa ympäri. Jalat törröttivät vasemmalla, vähän niinkuin toukka istuisi ylösalaisin.

Ensimmäinen haikaravalmennus

Ylihuomenna tulee täyteen 33 viikkoa ja mennään ensimmäiseen Haikaranpesän valmennukseen. Aiheena on synnytys. Saa nähdä millainen setti on tulossa. Seuraava kerta onkin sitten heti seuraavalla viikolla. Enkä muista heti milloin on seuraava neuvolan tapaaminen, mutta tuskin niissä kaikissa tulee käytyä – ainakaan koko perheen voimin.

Kahden viikon päästä alkaa äitiysloma, mukavasti suoraan pikkujouluista. Olen lupautunut videoimaan kun muut juovat tequilaa ja pelaavat totuutta ja tehtävää. Ei mennyt vissiin läpi tuo idea.

Talousvaliokunta on kokoontunut

Huhhahhei ja magnesiumvissyä pullo. Kävin tänään tapaamassa kirjanpitäjääni ja sain taas lisää kohtia todo-listalleni. Pitäisi hoidella myyntilaskutus suorituksineen sopivaan malliin äitiysloman alkupäivään mennessä, jotta voin ”tyhjentää kassan” kulukuiteilla ja palkanmaksulla hyvissä ajoin. Verokorttikin pitäisi tsekata ja tehdä vielä tilinpäätöstä varten paperilappujen tarkistussavotta. Monenlaista tekemistä piisaa vaikka yritys on ollut olemassa vasta 7 kuukautta. Vähän niinku Väiskikin.

Onneksi yksityiselämässä raha-asiat on helppoja. Velka vaan lisääntyy kun isäntä tekee autokauppoja. 🙂 No, ei meillä onneksi paljoa velkaa ole mutta täytyy kyllä sanoa että viimeisen kerran päästän miehen yksin autokaupoille. Tuli kuljettimelle hintaa, eikä päästy edes vanhasta eroon. Mutta oli pakko saada biimeri. Kai. Minä annoin tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa kävellään hintakeskustelusta ulos tai soitetaan vaimolle, mutta soittoa ei kuulunut. Tiedusteluuni tilanteesta vastasi sitten varovainen ääni, joka totesi että meillä on nyt sitten uusi auto…ja vanha. Ja että ei se neuvottelu kai niin kamalan hyvin mennyt.

Kyntisyysmuutos ja unipuutos

Äitiysloman alkuun on 4 maanantaita ja nyt on tullut kohdalle ihan mielettömän monta kivaa projektia. Toisaalta poisjääminen on kurjaa, toisaalta olen jo puoliksi mammalomalla. Ei aivot enää oikein pysy matkassa. Kun jaksan vielä muutaman diilin hoitaa pois päiväjärjestyksestä, on vuodelle 2012 jo kasassa vähän töihinpaluurahaa. Tämä yrittäjän arki kun on sellaista, että ei ole palkkaa jonka pariin palata.

Äsken käytiin arki-illan iloksi ulkona syömässä ja kohta maistuukin taas kunnon unet. Viime yönä heräsin aika mahdottoman monta kertaa ja aamulla väsytti kun piti mennä ysiksi ammattikorkeakoulun opiskelijoille esiintymään. Kivaahan se vaan oli, mutta kyllä on koko päivän haukotuttanut. Kävin myös toteuttamassa pitkäaikaisen kauhuni, ja otin rakennekynnet pois. Tilalla on monen vuoden jälkeen vain ohut akryylipinta, joka pitäisi kasvattaa pois. Pelkään jo nyt elämää ilman kynsiä.  Minulle ne ovat olleet pelastus atooppisen ja kutisevan ihon hoitomuotona. Toisalta nyt ei tarvitse ravata 3 viikon välein 70 euron huolloissa. Voi taas tehdä tukalle jotakin! – päätin raskaaksi tullessani luopua jommasta kummasta – kynnet voittivat.

Ainiin – täytyy tutkailla auttaako magnesiumvissy taas orastaneisiin krampin alkuihin.