Talousvaliokunta on kokoontunut

Huhhahhei ja magnesiumvissyä pullo. Kävin tänään tapaamassa kirjanpitäjääni ja sain taas lisää kohtia todo-listalleni. Pitäisi hoidella myyntilaskutus suorituksineen sopivaan malliin äitiysloman alkupäivään mennessä, jotta voin ”tyhjentää kassan” kulukuiteilla ja palkanmaksulla hyvissä ajoin. Verokorttikin pitäisi tsekata ja tehdä vielä tilinpäätöstä varten paperilappujen tarkistussavotta. Monenlaista tekemistä piisaa vaikka yritys on ollut olemassa vasta 7 kuukautta. Vähän niinku Väiskikin.

Onneksi yksityiselämässä raha-asiat on helppoja. Velka vaan lisääntyy kun isäntä tekee autokauppoja. 🙂 No, ei meillä onneksi paljoa velkaa ole mutta täytyy kyllä sanoa että viimeisen kerran päästän miehen yksin autokaupoille. Tuli kuljettimelle hintaa, eikä päästy edes vanhasta eroon. Mutta oli pakko saada biimeri. Kai. Minä annoin tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa kävellään hintakeskustelusta ulos tai soitetaan vaimolle, mutta soittoa ei kuulunut. Tiedusteluuni tilanteesta vastasi sitten varovainen ääni, joka totesi että meillä on nyt sitten uusi auto…ja vanha. Ja että ei se neuvottelu kai niin kamalan hyvin mennyt.

Kyntisyysmuutos ja unipuutos

Äitiysloman alkuun on 4 maanantaita ja nyt on tullut kohdalle ihan mielettömän monta kivaa projektia. Toisaalta poisjääminen on kurjaa, toisaalta olen jo puoliksi mammalomalla. Ei aivot enää oikein pysy matkassa. Kun jaksan vielä muutaman diilin hoitaa pois päiväjärjestyksestä, on vuodelle 2012 jo kasassa vähän töihinpaluurahaa. Tämä yrittäjän arki kun on sellaista, että ei ole palkkaa jonka pariin palata.

Äsken käytiin arki-illan iloksi ulkona syömässä ja kohta maistuukin taas kunnon unet. Viime yönä heräsin aika mahdottoman monta kertaa ja aamulla väsytti kun piti mennä ysiksi ammattikorkeakoulun opiskelijoille esiintymään. Kivaahan se vaan oli, mutta kyllä on koko päivän haukotuttanut. Kävin myös toteuttamassa pitkäaikaisen kauhuni, ja otin rakennekynnet pois. Tilalla on monen vuoden jälkeen vain ohut akryylipinta, joka pitäisi kasvattaa pois. Pelkään jo nyt elämää ilman kynsiä.  Minulle ne ovat olleet pelastus atooppisen ja kutisevan ihon hoitomuotona. Toisalta nyt ei tarvitse ravata 3 viikon välein 70 euron huolloissa. Voi taas tehdä tukalle jotakin! – päätin raskaaksi tullessani luopua jommasta kummasta – kynnet voittivat.

Ainiin – täytyy tutkailla auttaako magnesiumvissy taas orastaneisiin krampin alkuihin.

Lisää kuljettimia

Tänään olisi edessä autokauppailua. Pitäisi saada Toukan kuljettamiseen sopiva menopeli. Isäntä haluaa että autolla ajaminen on elämys, minä kuljen mukana katsomassa mikä on elämyksen hintalappu. Eilen koeajettiin todella tilavan tuntuinen Passatin farmari ja sellainen on kai aika vahvoilla. Tänään lienee toisen saksalaisen, eli bemarin vuoro. Täytyyhän henkilökuljettimien lisäksi olla saksalainen ryhmäkuljetinkin, kai.

Taloudellistahan tuo autonvaihto ei ole millään tavalla. Lisää pääomarasitteita, lisää polttoaineen kulutusta, lisää kuluja ylipäätään. Mutta turvallisuuskin on kyllä tässä tapetilla. Auton pitää olla sellainen että sillä pääsee tarvittaessa esim. turvallisesti ohittamaan. Meillä ei ole toistaiseksi taas vähään aikaan mitään oikeaa tarvetta kahdelle autolle. Minusta vakuutukset ja muut käyttökustannukset kahdesta autosta vaativat muun kuin ”olis kiva” -tarpeen, vaikka myönnän kyllä että oli kivaa kun saattoi kahden auton vaiheessa mennä töistä suoraan minne vaan, ilman että piti tarkistaa tarvitseeko toinen autoa.

Tilaa kontissa, nenää hinnalle

Yksi tärkeistä valintakriteereistä auton suhteen on tavaratila. Passatissa sitä oli runsaasti. Vaunut menevät meillä kyllä tosi pieniksi, mutta pitäähän sitä tilaa olla myös ostoksille. Ja yksi sellainen aina minua ärsyttänyt asia on se, että varsinkin talvella auton takakontissa pyörii kaikenlaista johtoa, raappaa ja pulloa. Niille pitää olla oma paikkansa. Jossa esim. lasinpesunestepullo pysyy pystyssä. Sellainen osio on konteissa harvinainen. Eilen koeajetussa sellainen oli.

Hintalappukeskustelut ovat mielestäni varsin huvittavia. Eilen autokauppias yritti perustella hintaansa sellaisella koukulla että ”hän pitää hyvänä systeemiä jossa kerrotaan heti millaiseen hintaan ollaan valmiita menemään, eikä väännetä 200 euroa kerrallaan”. Tällä hänen mielestään molemmille reilulla systeemillä hän sitten ilmoitti että voi tiputtaa Passatin hintaa 900 euroa. Hah! Varsinainen huumoripläjäys koko äijä. Oli kuulemma varsinainen herkkupala tämä autoyksilö, jossa oli meidän kannaltamme monenlaisia puutteita.

Myyjät ovat muutenkin tosi mielenkiintoinen ryhmä. Minuun he suhtautuvat usein vähän välinpitämättömästi – tosin poikkeuksiakin on. Saa nähdä millaisiin vääntöihin tänään päästään. Olen tässä asiassa vähän friikki: pidän kauppojen vääntämisestä.