Pelkkää rahanmenoa?

Huh, mikä viikonloppu takana. Asuntovelka tuplaantui. Tuli ihan hiki, mutta nyt meidän perheellä on tiedossa niin ihana koti, etten voisi paremmasta unelmoida. Kahdeksan Helsinki-vuoden jälkeen minusta tulee taas espoolainen. Se on ihan kivaa, ja kyllä me oltiinkin jo valmiita maisemanvaihdokselle. *edit; nyt hokasin, että edellisviikolla postasin jotta ”ehkä se unelmien asunto tulee eteen jo ensi viikolla”. Muahhahah, niinpä siinä sitten kävi.

Uusi kotimme on 105-neliöinen ”viisiö” paritalossa. Vai miten se nyt sanotaan. Siinä on ihana ISO piha, jossa tyttöselle on oma hiekkalaatikko ja talvella pulkkamäki. Siellä on myös yrttimaa ja pieni metsämansikkapenkki. 🙂 Remonttia ei tarvita, enkä rohkenisi siihen rahaa toistaiseksi laittaakaan, mutta sisustaa tietysti pitää. Nyt alkaa siis kahden matalaprofiilisen valkoisen nahkasohvan metsästys!

Olohuoneessa on takka talvipäiviä lämmittämään ja yläkertaan tehdään,  yhdestä parvekkeelle johtavasta huoneesta, vilpola saunojia viilentämään. Alueella on ihan älyttömän hyvät koulut ja päiväkodit ja palveluihin lyhyt matka. Ai että mä olen tyytyväinen!! Niin onnellinen. Muutto on tosin vasta marras-tammikuun välimaastossa, mutta pitäähän ensin myydä oma. Asunnon myyjilläkään ei ole vielä paikkaa mihin roudata perheensä.

Tulojen romahdus

Tähän samaan syssyynhän minulla tietysti loppuu vanhempainvapaa ja alkaa ah, niin ihana hoitovapaa suurine tuloineen. Espoossa kaupunkilisä on vielä vähän pienempi kuin Helsingissä. Mutta toisaalta, hetken täällä kotona vain olla saa, pitää yrittää vaan pärjätä parhaansa mukaan. Lapsen kanssa yhdessäolo ei kuitenkaan lopulta maksa mitään.

Onneksi olen saanut ihan kiinnostavan työtarjouksen. Tai keskustelu on avattu ja uskoisin että minulle löytyy heti töihinpaluun kynnyksellä oikein hyvä, pitkäkestoinen projekti. Täytyy vielä miettiä koska olisin valmis aloittamaan ja kuinka paljon haluaisin tehdä tunteja/päiviä. Laskutustakin pitäisi miettiä. Siis aikuisten asioita.

Ja jotta tämä kohta edessä oleva taloudellinen kurjuus ei maksimoituisi, ostin itselleni juuri kengät. Ihanat Gaborit. Niiden lesti sopii mulle yleensä kuin nyrkki silmämunaan. Jalkakin on vähän raskaudesta laskeutunut, niin täytyy panostaa kenkiin. Ja ostinhan minä tytöllekin yhdet. Vähän ehkä pliisu väri, mutta kun melkein koko valikoima kaupoissa on vain punaista ja sinistä – ja ruskeaa. Eikä ne sovi meidän vadelmanvärisiin Ticketin välikausareihin, tai siihen ihanaan Popin harmaaseen takkiin, johon sorruin. No, en sorru enää kauaa.

—

Houm swiit houm

Elämä menee niin kovalla vauhdilla eteenpäin, että kirjoittaminen näyttää jäävän vähälle. Takaraivoon hiipii taas salaa se tunne, joka sanoo että kyllähän minä nämä jutut muistan. Mutta ehei, kohta ne jo unhoittuvat. Siksi täytyykin pyhittää osa aamupäikkäreistä pyykille ja osa kirjoittamiselle. Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa!

Isin kesäloma on juuri päättynyt ja isi on mennyt tänään töihin seiskaksi. Auts! Minä en nukkunut yöllä juurikaan, jostain syystä vain pyöriskelin. Aamu alkoi rauhallisesti puurolla, jota yritettiin syödä ensin syöttötuolissa. Mutta koska tuolin jalat ja kaikki alhaalla olevat jutut ovat niin mielenkiintoisia, ei ollut mahdollista ujuttaa lusikkaa suuhun ilman armotona sotkua. Siirryttiin sitteriin ja syötiin vähän. Sitten jumppaamaan matolle.

Huulten ja raajojen monipuoliset liikkeet

Tyttö liikkuu tehokkaasti vatsallaan työnnellen taaksepäin. Jalat ovat hetikohta sohvan tai pöydän alla. Eteenpäin menemiseen tarvittava tekniikka ei ole vielä auennut, mutta kontalleen nouseminen ja siinä heiluminen tuottaa kohta varmaan tulosta.Muutenkin tytteli on oppinut paljon tässä maagisessa puolen vuoden iässä. Kääntyminen on vihdoin aktiivista, jopa pyörimiseen asti. Istuminen alkaa olla tukevaa, vaikka käsillä sivuilta tukeminen ei vielä toimikaan ja pyöreän pyllyn päältä tulee keikahdettua milloin naamalle ja milloin kyljelle. Mutta jos leikki on kesken, ei sitä edes huomaa.

Varpaat eivät enää maistu niin usein kun kuukausi sitten, mutta ruoka-aikaan niitä olisi kiva imeskellä. Ruokapuolella ollaan kokeiltu viikottain jotain uutta. Tuoreet mansikat, vadelmat, metsämansikat ja mustikat ovat tehneet kauppansa. Allergisia reaktioita ei ole tullut yhtään, edes kiivistä tai appelsiinista. Annoin tytön maistaa hotellin aamiaisella appelsiinilohkoa, ja tyttö suorastaan hyökkäsi siihen kiinni uudestaan ja uudestaan.

Ja onhan tämä kaikki helppoa kun likka kuuluu hampaallisiin. Kaksi pientä ihanaa alkua nakottaa alaleuassa. Ensin esille pujahti oikeanpuoleinen ykkönen, pian kaveriksi vasen. Niitä on nyt harjailtu kovasti, ja vaikka hammastahna maistuukin vähän hassulle, on harjaaminen aika hauskaa puuhaa. Täytyy opettaa lapselle hyvät hampaanhoitotavat, niin säästyy isommilta remonteilta. Meillä molemmilla vanhemmilla on onneksi aika hyvät hampaat. Muuta vikaa sitten tietysti löytyy.

Kohti talvikautta, taskussa monta lämmintä muistoa

Syksy taitaa tulla kohta ja kesästä jää paljon kivoja muistoja, vaikkei tänä vuonna matkustettu ulkomaille. Heinäkuu lomailtiin ja rentoiltiin mökillä, kotona, ruotsinlaivalla ja pikkuserkkuja katsomassa Pietarsaaressa. Käytiin katsomassa kun äidin serkku räppäsi livenä Jaakonpäivillä, kuvattiin hidastettuja videoita veteen juoksusta, tikanheitosta, vesi-ilmapallosodasta ja saippuakuplista, syötiin sushia Tukholman vanhassa kaupungissa ja pohdittiin sinne muuttamista, ostettiin iso pino uusia vaatteita PoPin alesta, haaveiltiin unelmakodista asuntomessuilla, ihasteltiin miniponia kotieläinpihassa, juotiin kahvia Hvitträskin rannalla, tehtiin tomaatti-mozzarellasalaattia Kristiinankaupunkilaisessa sviitissä ja hikoiltiin helteissä.

Yhtenä yön majoituttiin yksin hotelliin. Siis oltiin sen ainoat asiakkaat. Sepäs sattuikin sopivasti, sillä sinä iltana tuli kuluneeksi 10 vuotta meidän ekoista treffeistä Helsingin rautatieasemalla.  Uitettiin innokas polskija järvessä, laitettiin nukkumaan ja nautiskeltiin piilopirtin hiljaisuudesta, saunasta ja kahdestaan olemisesta.

Nyt kun arki taas koittaa, on aika alkaa syödä järkevämmin, liikkua ja hoidella asioita. Yksi niistä on hoitovapaa. Tänään täytyy vähän piirtää kuvaa lokakuun jälkeisestä elämästä, kun äidin rahantulo loppuu. Ja pitäisi kai sitä rahaa jo hakeakin. Olen ajatellut että kiinnittäisin nyt erityisesti huomiota ruokakauppakuluihin. Ne on meillä suuret ja ostokset välillä harkitsemattomia. Pitäisi keksiä uusia kestoruokareseptejä, joista riittäisi pidemmäksikin aikaa. Ruuan pakastaminen ei minusta ole vaihtoehto, sillä yksinkertaisesti niitä ei vain tule pakastimesta sulateltua. Mutta uunissa valmistettavien patojen ja laatikoiden kaltaisia pöperöitä me syödään helposti neljä-viisikin päivää, jos välillä saa hengähtä esim. leivän puputuksen avulla.

Apropoo, pitääkin valmistautua kauppaan. Täytyy tehdä jotain hyvää salaattia: papuja, kalaa, keitettyä kanamunaa ja jotain semmosta. Äitykälle onkin jääkaapissa varattuna kaksi silakkapihviä, nam! Perjantaina juhlitaan jo 7 kuukauden ikää, mitähän siihen keksisi?

Rahojen räknäystä

22+1 ja olen jo täyttänyt kaikki 154 päivän viranomaiskaavakkeet, eli Kela-paperit. Huh! Netissä tuo asiointipalvelun käyttö oli kyllä pienen jumppaamisen jälkeen aika yllättävän kätsyä ja tulotkin tiesivät oikein jostain kaivaa. Samalla lähti matkaan äitiyspakkauksen tilaus. Mutta sitten mies esitti pienen ja harmittomalta kuulostavan kysymyksen: Mitkähän mahtavat olla rouvan tulot ensi vuonna? Ja excel alkoi suhista.

Äitiysrahamatikka on moniulotteista

Minulla äitiysloma alkaa marraskuun lopussa ja äitiysrahakausi on 27.11.-2.4. jonka aikana saa eri suuruista äitiyspäivärahaa 56 ensimmäiseltä arkipäivältä kuin lopuilta 49 arkipäivältä. Jonka jälkeen  3.4. alkaa vanhempainrahakausi, josta 30 ensimmäistä arkipäivää saa erisuuruista vanhempainrahaa kuin 128 seuraavalta. Jonka jälkeen alkaa mahdollinen hoitovapaa, jolloin tuki on per kuukausi ja kaupunkikohtainen lisä on per kuukausi. Lisäksi minulla ei ole hajuakaan veroprosentista, eli täytyy yrittää laskea mahdollisimman tarkka vuositulo. Melko kovalla kädellä kyllä verotetaan – huomasin laskelmani lopuksi.

Kaivoin ensi vuoden kalenterista oman äitiyslomani kohdalle sattuvien kuukausien arkipäivien määrän ja laskin jokaiselle kuukaudelle erikseen tulot. Aikaavievää, mutta varsin helppoa matikkaa. Sekä helmi-, huhti-, että toukokuussa piti tietysti laskea tuloja kahden eri arkipäiväkorvauksen mukaan.  Ja kaiken tämän jälkeen minulle jäi epäselväksi ainoastaan miten kotihoidon tuki lasketaan kuukaudelle, jonka  8 ensimmäistä arkipäivää saan äitiyspäivärahaa. Phuuuuh! Mutta mies sai vastauksensa.

Muuta taloudellista suhinaa

Vakuutusasioissa tehty päätös, mutta vertailu on vielä julkaisukelvoton. Päädyimme Tapiolaan lähinnä hinnan, selkeän korvauspalvelusysteemin ja muiden vakuutusten/bonusten hintavaikutusten vuoksi. Lähdemme liikkeelle lapsi- ja kotivakuutuksella ja katsotaan tarpeen mukaan auton vakuutusta, mutta jossain vaiheessa saatan kilpailuttaa pankkitilit, kortit ja lainatkin. Kunhan pääsemme nykyvelvotteista eroon.

Joskin minua hämää se, että vakuutusmyyjän mielestä on ihan sama hyväksynkö hänen kesäkuun 30. päivä tekemänsä ehdotuksen, jolloin varausmaksun ja ensimmäisen vuoden vakuutusmaksun mukainen kausi päättyisi ensi kesänä – kuin jos haluankin kaudet alkamaan TASAN kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Miksi maksaisin tästä kesästä pennin latia? Hänen argumenttinsa oli että hintahan ei muutu, mutta ei nyt mikään Einstein tarvitse olla huomatakseen että siinä ei olisi järkeä. No, kai hän oli vain vähän saapas.

Huuto.net -rintamalla ei toistaiseksi uusia tuulia, odottelen kovasti postissa huutamaani unipesää. Voisin ehkä tavoistani poiketen laittaa siitä jossain vaiheessa kuvan. Se on niin lutuinen. En tosin lupaa mitään.

Kohti viikonloppua uusin univarustein

Ostin eilen Ikeasta pari uutta tyynyä ja nyt nukkuminen kyljellä on kivempaa. Univarusteluihin lisäsin myös miehen yöpöydälle tärkeän vessapaperirullan hylsyn. Sillä kun kuulemma voi kuunnella sykettä. Hylsyssä lukee ”Tuppuraisen kuunteluavustin” ja nyt voisin kyllä harkita sen testaamista ja sitä kautta luomivilmien maailmaan siirtymistä. Huomenna vielä noin 6 tiivistelmää kirjoittamastani aineistosta, noin 13 puhelua, pari tusinaa sähköpostia ja hommat sivuun jotta pääsee maalikauppaan.