Viis kuukautta ja mamma koukussa

Olimme maanantaina neuvolassa ottamassa reiteen pari uutta, täysin anteeksiantamatonta, epäinhimillistä ja raakaa pistosta ja mittailemassa kasvua. Noin 67 senttiä ja 7,3 kiloa näyttivät mittarit. Paino oli siirtynyt plussalta miinuskäyrälle varmaankin pituuskasvupyrähdyksen vuoksi, mutta edelleen meillä on kovin sopusuhtainen prinsessa. Kun housuja pesee usein, ne pysyvät mukavasti päällä. Tuppaavat nimittäin olemaan aika reiluja vyötäröltä. Etenkin Tutat on ihan järkyn isoja sentteihin nähden.

Kääntymisestä saatiin vähän kotiläksyjä, mutta mikäs kiire tässä nyt on. Kun kiinnostaa enemmän muut jutut. Esim. nauraa käkättää kun äiti päryttää mahaa ja kutittaa samalla hiuksilla naamaa. Tai punnertaa itseään vatsalla käsinojaan ja siitä takaisin. Nyt on sitten rokotteista kuumetta jo toista päivää, eikä muuten helle helpota oloa. Kastoin tänään harson kulman kylmään veteen ja piirtelin sillä kuvioita lapsen kasvoille. Kyllä tyttö nautti ja sai heti paremmin untakin.

Lapsi näköjään kasvaa – siihen en varautunut

On ihan käsittämätöntä että meidän vauva on jo iso vauva. Tuolla tytöllä on jo sellaiset ison vauvan neliskanttiset piirteetkin. Seisoa tönöttää omien jalkojensa voimin sylissä ja katselee kaula pitkällä terassimme ohi kulkijoita. (Meillä on nyt ihana terde, iso aurinkovarjo, pehmoinen matto ja kaikki) On kiinnostunut siitä kun äiti syö ja kaukosäätimestä, ilmeestä näkee että ei tykkää kun äiti välillä tuijottaa konetta, eikä häntä ja vaikuttaa välillä tunnistavan sanan ”isi”. Kaikinpuoli iso ihminen. Vaikka toisaalta sitten vain niin kovin pieni. On välillä vähän vaikeaa suhtautua tuohon ipanaan. Tulee pidettyä liian isonakin vahingossa.  En oiken osannut suhtautua tähän kasvuun etukäteen. Se uneliaan pötkön sylissäroikotusvaihe oli NIIIIN lyhyt. No, lohtuna kai on että sitten minä tiedän ja osaan, kun tyttö on aikuinen ja muuttaa kotoa. Snif.

Äiti koukussa, kirjaimellisesti

Pukkaa muuten peittoa. Tai no, neliö kerrallaan. Olen nimittäin vanhalla iällä opetellut virkkaamaan. Kyllä vaan, se taito on aiemmin jäänyt hankkimatta. En virkannut koulussa mitään – ilmeisesti jollakin verukkeella tai poissaololla kuittasin sen homman. Ja usein kun esim. mummo yritti opettaa mua esmes neulomaan, meni hermot ja lensi puikot nurkkaan. Kaikkitaitomullehetinyt. No, nyt aikuisena päätin kokeilla uudelleen ja heti alkoi lyyti kirjoittaa. Mummonneliöitä on nyt valmiina varmaan jo neljättäkymmentä ja peitto alkaa häämöttää. Ei siitä hienoa tule, mutta tämän äidin eka omakätinen vauvanpeitto. Shh! Ei puhuta mitään niistä kankaista joista piti ommella raskausaikana.

Tämä kotona oleminen saa siis melkoisia piirteitä. Vähän ehkä välillä puuduttaa tämä lyhyiden päiväunien siivittämä samankaltaista kaavaa noudattava arki. Värkkäämällä saa aivot vähäksi aikaa muualle. Ja on muuten puutunut tämä nainen muutenkin. En saa sitten millään itseäni liikkeelle. Kun mies tulee kuuden aikaan kotiin ja vielä pitää kaupassakin käydä – ei siinä enää tule mitään tehtyä. Kasin-ysin aikaan alkaa lapsivapaa aika. Silloin pitäisi siivota vaatehuone, tehdä ruokaa,  poistaa ihokarvoja, kirjottaa blogia, lukea lehdet jiiänee jiiänee. Ja mitä muita tekosyitä vielä keksisin?

No, täytyy kyllä sanoa että nyt on ehkä pään sisällä vähän negaa. Imetys loppui nelisen viikkoa sitten, kun tyttö alkoi murista tissillä, eikä se enää kelvannut. No sittenhän siihen samaan syssyyn alkoivat menkat. Ja nyt ne ovat taas täällä, mutta eivät kuitenkaan. Tämä on nyt ehkä sitä hormonikierukan vaikutusta. Ovat periaatteessa, mutta eivät ole. Kupolia kiristää kaikki, eikä vähiten läskit. Ahistaa ja nahistaa. Pitää varmaan syödä siihen kipuun jotain. Tai ottaa lasi viiniä. Se onkin jo toinen tänään.

 

 

Rytmiä, asentoa ja hanakkaa asiaa

Meillä ei näköjään enää nukuta pitkiä päikkäreitä. Vaan päivisin pieniä pätkiä, esim. 3 varttia kerrallaan. Eikä siinä mitään, koska illalla tyttö on sitten niin sippi että tippuu usein kertalaakista. Mutta on se vaan ihme miten noin pieni ihminen jaksaa valveilla koko päivän. Eilinen todisti ettei näin voi olla kauaa ja päivän taisteltuaan unta vastaan, nukahti nuppunen viiden aikaan autoon, nukkui yli seitsemään ja sammui illalla aikaisin yöunille äidin syliin. Taisi olla kesken jonkun Jutta Urpilaisen ”viisaan” lausunnon takuuksista. Voi että minua muuten ärsyttää sen nainen, kun se ei edes termejä jaksa oikein lausua. No, se politiikasta. Ei liene epäselvää ettei meidän tytöstä demaria ainakaan tekemällä tehdä.

Tuo rytmi on ollut minulle aika tärkeä juttu päivisin. Kun päiväunet ovat olleet pitkät, välillä siis viisikin tuntia putkeen ulkona, olen saanut kaikenlaista aikaan kotona. Enkä ole sitten ollut illalla heti työntämässä lasta isälle ja itseäni ovesta ulos. Mietin tässä että liittyköhän tuo nyt johonkin muuhun ”vaiheeseen”.

Pystyssä paras

Tylleröinen ei muuten viihdy kovinkaan kauaa sylissä makuullaan. Sitterissä kylläkin, mutta sylissä pystyasento on mieluisin. Ollaan myös harjoiteltu aktiivisesti ”seisomista”. Pystyssä tönöttäminen äidin, isin tai vaikkapa mummin käsien varassa saa nimittäin aikaan ihan mielettömän höpötyksen. Tavujen aa ja ee lisäksi alkaa suusta tulla jo kiljaisujakin. Jostain syystä samalta tasolta aikuista silmiin tuijottaminen on ihan vastustamatonta herkkua. Ja niiiiin söpöä.

Pystyasennossa hän viihtyy myös olkapäämatkustajana. Jalat ovat tiukasti suorassa ja pää topakkana ylhäällä, ihan kuin tähystää pitäisi. On aina niin humoristisen näköistä kun isin olkapäältä tillottavat isoina lautasina siniset silmät ja otsan nostaminen aiheuttaa silmien yläpuolelle punertavan innostusjuovan. Peippomaista suun avausta pieneksi ympyräksi ei enää tapahdu läheskään joka päivä, ja nekin harvat kerrat useinmiten aamuhaukotuksena.

Hanasta

Tulee mieleen kahdenlaisia hana-asioita. Se että eilen vaihdettiin papan kanssa meille hana. Koska entinen olin ihan susi. Liian matalalla, jäykkä ja lämpötilan säädöiltään arvaamaton. Pese siinä nyt pientä pyllyä jonka alla jalat sojottavat jännittyneinä tikkusuorina pötköinä. Tyttö nauttii pyllypyykistä, mutta aina jännittää koko kroppansa ihan keihääksi altaan päälle joutuessaan.

Toinen hana-asia clousattiin tänään Naistenklinikalla. Nimittäin repeämän jälkitarkastuksessa todettiin hana tiiviiksi ja että vuotovaaraa ei isommin ole jos omistaja muistaisi jumpata strategisia lihaksia. Siellä katsottiin myös se takaosan laitos, koska sinne asti oli repeämä kurottunut, eikä onneksi enää juuri jälkeäkään nahkanaarmuista ollut. Mutta ei se koskaan mukavaa ole kun tutkitaan. Kyllä miehillä on tässä lapsentekoasiassa aika helppoa.

Nyt minulla on sitten lupa liikkua ja harrastaa mitä vaan. Aion kokeilla pitkään haaveilemaani nyrkkeily/kickboxing/kahvakuula -aiheista tuntia. Siinä hiki lentää ja hartiat aukeaa. Pitää varmaan myös alkaa kehitellä jotain uutta näpertelyharrastusta tänne kotiin. Raskausaikana ostamani kankaat odottavat ompeluseuran kokousta tai yksinäisen illan (lapsen nukkuessa) inspiraatiota. Joka kerta muistan ne kun näen Eurokankaan mainoksen, jossa tyttö sanoo että äidille tulee aina joko ”perspiraatio” tai ”penspiraatio”. En ole vieläkään kuullut mitä hän sanoo.

Ainiin, ja update aiheeseen hormonikierukka: tiputtelu alkaa laantua nyt kuukauden kohdalla, välillä nipistelee vatsan reunoilla jossain syvällä. Se kai on sitä lantiokipua. Mutta ei aknea, päänsärkyä, masista tai muita harmeja. Vielä viikko ja päästään tiputtelemaan itsemme Espanjan kamaralle. Nyt viikonlopun viettoon, puikulaperunat ja rosmariinisellerit uuniin hilirimpsis!

Raskaus sinetöity

”Tämä raskaus on sitten tällä sinetöity” sanoi lääkäri, kun hormonauttikierukan laiton lopetti. Jälkitarkastus oli helppo ja nopea häppeninki, hemoglobiini ja verenpaine taas ihan priimaluokkaa, eikä pissaankaan ilmestynyt mitään häiriöitä. Nyt olen sitten taas terveydellisesti omillani, eikä kukaan ole enää kiinnostunut siitä miten minä voin fyysisesti.

10,7 kiloa on pudonnut sitten synnytyksen, mutta vielä on matkaa sekä lähtöpainoon että siihen minun oikeaan painooni joka on reeeeiiippahasti alle kaikkien näiden lukujen. Ei muuta kun ipana vaunuihin ja kävellen jok’ikiseen paikkaan, nyt kun pakkasetkin katosivat. Tänään en sitä tee, koska isi on etätöissä ja saan vähän luvalla puuhailla muita juttuja. Tilasin mm. tyylilleni epäuskollisesti jo netistä kiitoskortteja ristiäisväelle (hääkuvia en ole ehtinyt tilaamaan sitten kesän 2008 ja niissä kiitoskorteissakin taisi vierähtää melkoinen tovi).

Sinetöidään samppakaljalla

Päätin lääkäristä kauppaan ajaessani, että täytyyhän tätä äitiysneuvolataipaaleeni päättymistä ensimmäisen lapsen osalta klousata vähän virallisemminkin ja tällä sujuvalla tekosyyllä ostin pikkuriikkisen pullon samppanjaa. Ja sushia lounaaksi. Toivotaan että tänään tyttö viihtyisi jonkin aikaa aloillaan, niin äiti ja isi voi ottaa lasilliset. On muuten ollut monena iltana aika kitinäinen. Mutta tajusin eilen suurentaa iltakuuden jälkeisiä maitoannoksia ja heti oli tyllerö tyytyväinen.

Jotenkin vaikeaa tuota maidon määrää optimoida, kun toinen itse lopettelee syötyään sekä tissiä että esim. 60 milliä korviketta. Kohta alkaa kuitenkin kitinä. Ja kun sitten testimielessä annoin desin, ei kitinää tullut, tuli uni. Ah! Varsin iso Ah! siksi että olin yksin kotona eikä olisi ollut mahkuja vaihdella syliä.

Hormonautti

Se olen minä. Nyt siis testataan mitä nämä Mirena -merkkisen depotläkevalmisteen, eli hormonikierukan oireet ovat. Tuleeko minusta lahna* vai ei? Kas siinäpä tutkailun paikka. Oireena on todennäköisesti tiputtelua. Lääkärin mukaan parista viikosta pariin kuukauteen, riippuen tyypistä. Muita oireita on potilasohjeeseen listattu paljonkin, tässä seurattavaksi ne joita saa noin 1-10 sadasta.

• laajentuneet munarakkulat (onneksi ei silmämunarakkulat, heh heh – tosi hyvä juttu)
• psyykkiset häiriöt (masennus, hermostuneisuus, libidon väheneminen [*lahnahomma])
• päänsärky (mulla ei ikinä särje pää)
• vatsakipu, pahoinvointi
• akne
• selkäkipu (have that already, I have a baby!)
• lantion alueen kipu, kuukautiskipu, valkovuoto, vulvovaginiitti (kuulostaa ihan vulkaaniselta oireelta)
• rintojen arkuus, kipu
• hormonikierukan poistuminen (oire?)
• painonnousu

Jepjep. Täytyypä tarkkailla vaakaa, päätä, rintoja, ihoa, vuotoja ja mielialaa. Huumoria potilasohjeesta voi myös hakea: ”Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita”. Thank god, sisäisille olosuhteilleni ei siis ole määritelty optimaalista tilaa.