Rakas Väiski Tuppurainen,
olit tänään taas linssiludena. Oli vihdoin sen kauan odotetun rakenneultran aika ja jännitys sai äidistä melkein yliotteen. En oikein tiedä miksi. Onneksi vanha kollega soitti ja pyysi äkkiä vastaamaan yhteen työasiaan ja vielä viisi minuuttia ennen äitiyspolille ilmoittautumista naputtelin hänelle tarjousta tekstiviestinä. Se vähän rauhoitti.
Poliklinikan aulassa jo huomasin yhdessä naisessa olevan jotain tuttua ja kun menin odotushuoneeseen, tajusin että siinä istuu se sama supiseva pariskunta kuin sinun ekassa ultrassasikin. Ja kyllä sinä oletkin minua tynnyröinyt! Sillä äidillä oli vain sellainen pieni palleasta alavatsaan ulottuva tasainen uloke. Ja olivat meitä muutaman päivän edellä. Hänkin kertoi tunnistaneensa minut ja huomanneensa heti kuinka kupu on kohonnut. Mihin minä vielä joudun kasvaessasi?
Puhelias kätilö ja tunteiden kirjo
Isikin saapui paikalle niin että ehdin käydä vessassa ennen nimenhuudon alkua. Harmikseni ilmeisesti se meillä edellisellä kerralla ollut muumimamma huusi sisään sen ensimmäisen pariskunnan ja minä aloin jo jännätä josko meille sattuu joku jäykkä ja epämiellyttävä hoitsunplanttu. Nimeäni kutsui tumma nainen – oikein koko etunimelläni, joka on aina outoa kuulla – ja hän paljastui heti kivaksi tapaukseksi. Hän oli jostain muualta kotoisin murteen perusteella ja kertoi iloisesti käyvänsä ultrauksen läpi puhumalla paljon. Puheliaisuuttaan toki, mutta siksikin että hän oli miettinyt miten itse haluaisi tulla kohdelluksi. Hän myös sanoi että oli heti uransa alussa huomannut vanhempien tuijottavan häntä tiukasti jos oli erehtynyt vaan vakavana tuijottamaan kuvaa – saati sitten vähän kurtistamaan kulmiaan. Tämän perusteella oli sitten muokannut tapaansa toimia ja se olikin loistava!
Asetuin mukavasti tutkimuspedille geelattavaksi ja mietin mahdoitko jo nukahtaa odotushuoneessa sambaamisen jälkeen. Ensimmäisenä havaintona bongasimme sydämesi, joka pamppaili iloisesti. Pieni osa silmäkulmastani kostui, mutta ajattelin että nyt ei vollotella. Sinä olit edelleen hereillä ja väistelitkin välillä tehokkaasti kuvausta. (* juuri protestoit sanavalintojani napauttamalla vatsan oikealle puolelle tymäkän iskun) Liikuit ultrassa niin jämäkästi että sait siitä oikein paljon kehuja. Ja kyllä se on viime viikkoina huomattukin.
Värkit ja värkit
Sanoin heti alkuun kätilölle että jos sukupuolesi näkyy, sen saa sanoa ja hänhän tarttui heti asiaan. Ensin taidettiin tosin mitata reisiluut, jotka olivat oikein hyvän mittaiset ja sitten hakeuduttiin niiden väliselle alueelle. Ja nyt me tiedämme sen minkä sinä olet kokoajan tiennyt. Mutta en voi sitä tänne kirjoittaa, koska se on meidän perheen salaisuus. ♥ Ihanaa että olet juuri sellainen kuin olet!
Siitä tiedosta en oikein toipunut koko ultrauksen aikana, eikä vieläkään, mutta jaksoin silti seurata tiiviisti kun kätilö esitteli sinua. Välillä näissä ultrauksissa on tuntunut siltä että sinä olet tilauksessa oleva laite ja eri ammattilaiset esittelevät meille ominaisuuksiasi aivan kuin vahvistaakseen ostopäätöstämme. Esittelyyn kuuluivat reisiluiden lisäksi molemmat kyynärluut, kallo, sydän, pallea, aivot ja ruuansulatuselimet. Kaikki paikat olivat priimakunnossa ja olit kasvanut juuri oikeaan tahtiin. Oli jotenkin ällistyttävää että olit pääkoppasi läpimitan pituinen kun viimeksi sinut näimme. Kätilö arvioi että runsaat 20 senttiä ja jonkin verran 300 gramman yli olet. Tuostahan se paino sitten lähteekin vauhdilla kymmenkertaistumaan.
Tuntemuksista totta
Tuo kasvaminen olikin jännä juttu. Olen nimittäin tuntenut sinun liikkeesi ja olemisesi niin tarkkaan koko ajan, että monta kertaa olen miettinyt mennäänkö me kuitenkin pikkuisen edellä sitä oppikirjaraskautta. Tänään on viikkoja 19+6, mutta ultran mukaan olit kasvanut 20+2 -vauhtia. No parin päivän perusteella laskettua aikaasi ei muuteta, mutta minulla on sellainen tunne että taidat vähän etuilla. Koitahan nyt vaan kaikessa rauhassa venytellä huonettasi sopivasti, jotta viihtyisit siellä uuden vuoden puolelle. Tuntuu hassulta toivoa että raskaus menisi yli, mutta haluaisin että sinulla olisi ihan selkeä ikioma syntymäpäivä, eikä se sekoittuisi jouluihin ja muihin vuodenvaihteen pyhiin. Ja kuitenkin sitten varhaisaikuisena valitat minulle jos olet se joka viimeisenä täyttää vuosia ja saa ajokortin ja mitä kaikkea.
Liikkeistäsi olin jo kauan aikaa sitten päätellyt senkin että istukka on takana ja niin olikin, hienosti takaseinässä. Sitä vasten sinä taidat aina välillä jaloillasi ponnistaa kun vatsan etuosaan nousee kova kupru, ihan kuin selkärankasi olisi siinä. Saimme sinusta monta kuvaa ja näimme sinua taas monesta kulmasta. Huomasimme kun nieleskelit ja imit peukaloasi. Silmäkulman kosteusprosentti kohosi, ja jouduin välillä pyyhkäisemään. Vilkutit meille vahvalla kädelläsi ja kätilö nappasi siitä kuvankin.
Suurimman osan aikaa olit pää alaspäin. Odottelin kovasti että liikahtaisit niin että tunnen sen ja yhtäkkiä vetäisitkin varsin napakan oikean suoran. Se oli juuri sitä nyrkkeilyä jota olen seuraillut! Olipas kivaa nähdä se livenä!!!
Enää neuvola-aikoja
Nyt ne ultraukset on sitten takana ja neuvolaseuranta jatkuu. Jotenkin kurjaa kun ei ole sellaista kameraa josta sinua voisi vakoilla. Näkeminen on ollut aina niin kivaa. Mutta toisaalta on mukavaa jos kaikki menee niin, ettei tarkistusultria tarvita. Me emme lähde sinua 4d-ultraan videoimaan huvin vuoksi. Veikkaan että sinusta syntyy tarpeeksi videoita kun olet syntynyt. Täytyy laittaa isukki asialle ja hommata tallentamistasi varten uudet välineet – siitäkös hän innostuu. Ja näitä tänään otettuja kuvia täytynee varmaan lähteä näyttämään mummollesi, kunhan tämän iltapäivän työlistasta selviän. Mummosi on varsinainen noita, katsotaan miksi sinut arvaa.
Toisenkin toukan odotus 