Ei kai tämä nyt kai vielä ole loppusuoralla?

Ei tässä näin pitänyt käydä! Kun elokuussa postasin tämän toisen toukan odotuksesta, ajattelin että kyllä mä nyt vähintään kerran kuussa ehdin ja muistan kirjoittaa. Maanantaina alkaa joulukuu ja 31s viikko on jo käynnissä.

Tämä raskaus on ollut toisaalta aika samanlainen kuin ensimmäinen, mutta toisaalta aika erilainen. Nukun huonommin, liikkuminen aiheuttaa järkkyä nivusjomoa ja ruoka ei oikein maistu. Kaikista mukavinta on isosiskoksi valmistautuminen ja siinä tukeminen. On luettu ”Äiti kuuluu minulle” ja muita asiaankuuluvia kirjoja sisaruudesta, on pohdittu miten vauvat syövät, juovat ja kakkaavat masussa, arveltu sukupuolta, tukan määrää ja muita mittoja.

Siitä ei ole kauaakaan kun vauva oli pikkupupun kokoinen, sitten keskipupun ja kohta se varmaan mätsää mitoissa isoa pupua. Kova on liikkumaan ja potkimaan, kun sille päälle sattuu, välillä lepäilee pitkiäkin pätkiä.

Joku täti Kelasta lähetti kirjeen, että mulla olisi 4 viikkoa ja yksi päivä aikaa paketoida kaikki työprojektit ja jäädä kotiin. Kummallista! Ja hupaisaa. Todellisuudessa lähetän varmaan asiakkaille tekstarin siinä vaiheessa kun lähden Jorviin, sen verran olisi vielä hommaa. Huomenna on neuvola ja toimiston muutto. Ensi viikolla kalenterissa viitisen kappaletta palavereja ja vielä aika paljon kaikkea muuta. Myönnettävä kyllä on, iltapäivisin alkaa kyllä olla jo veto veks, mutta onneksi ei kokonaan.

Onneksi painoa ei ole tullut kovinkaan paljon, huomenna sekin tarkentuu taas. Ei ole närästystä, ei sokeriongelmia, ei raudanpuutetta, ei muutakaan isoa vikaa. Olo on onnellinen ja kiireinen. Sitten kun kiireet loppuu, vain onnellinen. Onpa oikeestaan tosi kivaa jäädä kotiin!

Loppusuorallakojoko

Tänään neuvolan terkkari puhui loppuraskaudesta ja sen aikaiset käynnit varattiin kalenterista. Siis *loppu*raskaudesta. Loppuuko tämä? Kivaa ja ikävää. Ihanaa että tuo molskija saadaan vihdoin ulos, mutta toisaalta tulee ikävä tätä oloa.

Kaikki oli taas kunnossa, painokin noussut maltillisesti ja seuraavan kerran mennäänkin sitten lääkärin vastaanotolle, noin 3 viikon kuluttua. Kysyin tehdäänkö silloin synnytystapa-arvio, koska olen kuullut että se olisi homman nimi, mutta terkkari sanoi että ei. Mitään lantion mittailua ei harrasteta, ellei sitten ensimmäisessä synnytyksessä lapsi jää jumiin. Ihan ymmärrettävää ja olisinkin ihmetellyt että miksi moinen arvio tehtäisiin kaikille.

Lääkäri tarkistaa että Tuppurainen pitää edelleen linjansa, eli on pää alaspäin. Neuvolan kopeloinnissa hän majaili juuri niin, ja todettiin että saattaa kääntyillä vielä paljon akselinsa ympäri. Jalat törröttivät vasemmalla, vähän niinkuin toukka istuisi ylösalaisin.

Ensimmäinen haikaravalmennus

Ylihuomenna tulee täyteen 33 viikkoa ja mennään ensimmäiseen Haikaranpesän valmennukseen. Aiheena on synnytys. Saa nähdä millainen setti on tulossa. Seuraava kerta onkin sitten heti seuraavalla viikolla. Enkä muista heti milloin on seuraava neuvolan tapaaminen, mutta tuskin niissä kaikissa tulee käytyä – ainakaan koko perheen voimin.

Kahden viikon päästä alkaa äitiysloma, mukavasti suoraan pikkujouluista. Olen lupautunut videoimaan kun muut juovat tequilaa ja pelaavat totuutta ja tehtävää. Ei mennyt vissiin läpi tuo idea.