Elämä menee niin kovalla vauhdilla eteenpäin, että kirjoittaminen näyttää jäävän vähälle. Takaraivoon hiipii taas salaa se tunne, joka sanoo että kyllähän minä nämä jutut muistan. Mutta ehei, kohta ne jo unhoittuvat. Siksi täytyykin pyhittää osa aamupäikkäreistä pyykille ja osa kirjoittamiselle. Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa!
Isin kesäloma on juuri päättynyt ja isi on mennyt tänään töihin seiskaksi. Auts! Minä en nukkunut yöllä juurikaan, jostain syystä vain pyöriskelin. Aamu alkoi rauhallisesti puurolla, jota yritettiin syödä ensin syöttötuolissa. Mutta koska tuolin jalat ja kaikki alhaalla olevat jutut ovat niin mielenkiintoisia, ei ollut mahdollista ujuttaa lusikkaa suuhun ilman armotona sotkua. Siirryttiin sitteriin ja syötiin vähän. Sitten jumppaamaan matolle.
Huulten ja raajojen monipuoliset liikkeet
Tyttö liikkuu tehokkaasti vatsallaan työnnellen taaksepäin. Jalat ovat hetikohta sohvan tai pöydän alla. Eteenpäin menemiseen tarvittava tekniikka ei ole vielä auennut, mutta kontalleen nouseminen ja siinä heiluminen tuottaa kohta varmaan tulosta.Muutenkin tytteli on oppinut paljon tässä maagisessa puolen vuoden iässä. Kääntyminen on vihdoin aktiivista, jopa pyörimiseen asti. Istuminen alkaa olla tukevaa, vaikka käsillä sivuilta tukeminen ei vielä toimikaan ja pyöreän pyllyn päältä tulee keikahdettua milloin naamalle ja milloin kyljelle. Mutta jos leikki on kesken, ei sitä edes huomaa.
Varpaat eivät enää maistu niin usein kun kuukausi sitten, mutta ruoka-aikaan niitä olisi kiva imeskellä. Ruokapuolella ollaan kokeiltu viikottain jotain uutta. Tuoreet mansikat, vadelmat, metsämansikat ja mustikat ovat tehneet kauppansa. Allergisia reaktioita ei ole tullut yhtään, edes kiivistä tai appelsiinista. Annoin tytön maistaa hotellin aamiaisella appelsiinilohkoa, ja tyttö suorastaan hyökkäsi siihen kiinni uudestaan ja uudestaan.
Ja onhan tämä kaikki helppoa kun likka kuuluu hampaallisiin. Kaksi pientä ihanaa alkua nakottaa alaleuassa. Ensin esille pujahti oikeanpuoleinen ykkönen, pian kaveriksi vasen. Niitä on nyt harjailtu kovasti, ja vaikka hammastahna maistuukin vähän hassulle, on harjaaminen aika hauskaa puuhaa. Täytyy opettaa lapselle hyvät hampaanhoitotavat, niin säästyy isommilta remonteilta. Meillä molemmilla vanhemmilla on onneksi aika hyvät hampaat. Muuta vikaa sitten tietysti löytyy.
Kohti talvikautta, taskussa monta lämmintä muistoa
Syksy taitaa tulla kohta ja kesästä jää paljon kivoja muistoja, vaikkei tänä vuonna matkustettu ulkomaille. Heinäkuu lomailtiin ja rentoiltiin mökillä, kotona, ruotsinlaivalla ja pikkuserkkuja katsomassa Pietarsaaressa. Käytiin katsomassa kun äidin serkku räppäsi livenä Jaakonpäivillä, kuvattiin hidastettuja videoita veteen juoksusta, tikanheitosta, vesi-ilmapallosodasta ja saippuakuplista, syötiin sushia Tukholman vanhassa kaupungissa ja pohdittiin sinne muuttamista, ostettiin iso pino uusia vaatteita PoPin alesta, haaveiltiin unelmakodista asuntomessuilla, ihasteltiin miniponia kotieläinpihassa, juotiin kahvia Hvitträskin rannalla, tehtiin tomaatti-mozzarellasalaattia Kristiinankaupunkilaisessa sviitissä ja hikoiltiin helteissä.
Yhtenä yön majoituttiin yksin hotelliin. Siis oltiin sen ainoat asiakkaat. Sepäs sattuikin sopivasti, sillä sinä iltana tuli kuluneeksi 10 vuotta meidän ekoista treffeistä Helsingin rautatieasemalla. Uitettiin innokas polskija järvessä, laitettiin nukkumaan ja nautiskeltiin piilopirtin hiljaisuudesta, saunasta ja kahdestaan olemisesta.
Nyt kun arki taas koittaa, on aika alkaa syödä järkevämmin, liikkua ja hoidella asioita. Yksi niistä on hoitovapaa. Tänään täytyy vähän piirtää kuvaa lokakuun jälkeisestä elämästä, kun äidin rahantulo loppuu. Ja pitäisi kai sitä rahaa jo hakeakin. Olen ajatellut että kiinnittäisin nyt erityisesti huomiota ruokakauppakuluihin. Ne on meillä suuret ja ostokset välillä harkitsemattomia. Pitäisi keksiä uusia kestoruokareseptejä, joista riittäisi pidemmäksikin aikaa. Ruuan pakastaminen ei minusta ole vaihtoehto, sillä yksinkertaisesti niitä ei vain tule pakastimesta sulateltua. Mutta uunissa valmistettavien patojen ja laatikoiden kaltaisia pöperöitä me syödään helposti neljä-viisikin päivää, jos välillä saa hengähtä esim. leivän puputuksen avulla.
Apropoo, pitääkin valmistautua kauppaan. Täytyy tehdä jotain hyvää salaattia: papuja, kalaa, keitettyä kanamunaa ja jotain semmosta. Äitykälle onkin jääkaapissa varattuna kaksi silakkapihviä, nam! Perjantaina juhlitaan jo 7 kuukauden ikää, mitähän siihen keksisi?
Toisenkin toukan odotus 