Gessleinit huudettu

Ostin netissä kuljettimet Tuppuraiselle. Vielä pitää käydä sinetöimässä huuto myyjän kanssa, mutta olen tyytyväinen isännän valintaan. Kuva on kovin aurinkoinen, mutta myyjäkin ehti jo kommentoida kuinka hyvät vaunut saamme. Ovat kuosilla ”jääkukka”.

Nämä on kuulemma jousitettu niin hyvin että liikkuvat sormenpäällä. Kantokoppa on puolikova, eli muuntuu lämpöpussiksi. Heittoaisa oli yksi hankinnan kriteereistä, kuin myös nelipyöräisyys ja se, etteivät paina tonnia. Nämä menevät pieneen pinoon ja painavat noin 15 kiloa. Mammakin jaksaa bodata ne auton kyytiin, jonka valinta on vielä edessä. No, ainahan on hyvä valita auto niiden tavaroiden perusteella jotka sinne pitää kyytiin mahduttaa. Ei muuta kuin vaunujen kanssa autokaupoille ja kärryt kuosiin kerralla.

Maksamme näistä käytettyinä (1 lapsella) kolmisensataa, uutena näyttäisivät olevan kuusi ja puolisataa. Kauppaan sisältyy kahdet hyttys-  ja sadesuojat ja rengassuojat.

Lenkkipoluille pääsyä odotellessa! Tosin, en aio ostaa itselleni vaaleanruskeaa tuulipukua. Näytän tarpeeksi makkaralta ilmankin. 🙂

Helisemässä, monessakin mielessä

Nyt on mammalla ihana bolakoru, jonka posti toi synttärilahjaksi. Jee! Kyllä kelpaa helistä pitkin maita ja mantuja. Vähän vielä täytyy säätää korkeutta, jotta toimii sekä kävellessä että istuessa.

Kävin testaamassa helisemistä tänään mm. Suomen Lastenvaunutukussa, Lastentarvikkeessa ja Sellossa. Pari sanaa noiden lapsukaisliikkeiden palvelusta on paikallaan. Keskustelupalstoille tietysti yleensä kerääntyvät ne, jotka ovat kokeneet huonoa, joten olin lukaissut molemmista liikkeistä ne ryöpyt pikaisesti. Oma kokemukseni oli seuraava.

Lastenvaunutukussa Suomenojalla oli jotenkin kolkkoa: tyhjä tila ja vaunuja rivissä. Yksi naismyyjä tuntui esittelevän hyvin ja perusteellisesti vaunuja hiljaiselle pariskunnalle, kaksi muuta keskustelivat tiukkaan sävyyn kassalla toisen sairastamisesta / lääkäriin menosta. Minulle tulee aina näissä tilanteissa mieleen simppeli sääntö. Jos olet asiakaspalvelutyössä, et voi olla siellä sairaana. Jos olet, pysy kaukana minusta.

Lastenvaunutukun myyjästä karkea arvio

No, onneksi apuaan tarjosi se toinen. Ilmeisesti paikan isäntä. Kysyi tarpeistani lyhyesti ja summasi vastauksen ihan asiallisen lyhyesti. Olin kysynyt eroista ”tavaratilassa”, kun kaikissa näytti olevan aika matala kankainen kori. Hän oli sitä mieltä että metallikori vie liikaa tilaa. Hänen olemuksensa ei herättänyt minussa intoa kysellä lisää, mutta pari kysymystä esitin ja jos summaan vastaukset täysin asenteellisesti ja omasta tunnemaailmastani, hän olisi voinut sanoa näin:

”Tässä näitä vaunuja nyt on, toisiin tulee mukaan jotain ja toisiin ei. Ei täällä mitään värejä pääse valitsemaan, saat sitä mitä minä Saksasta tilaan. Ja ne tulee viikolla 2. Sulla alkaa olla kiire.”

Vastasin hänelle ystävällisesti että olen nähnyt tarpeeksi ja uskon etten jää ilman vaunuja. Niitä Suomesta löytynee pitkin vuotta. Päätös 1: tuolta niitä ei osteta.

Lastentarvikkeen tunnelma oli erilainen

Niittykummun Lastentarvikkeessa oli 2 myyjää ja kourallinen asiakkaita. Minua ei oikeastaan haitannut että jouduin odottamaan palvelua, koska vaikutti siltä että he todella keskittyivät asiakkaisiinsa. Valikoimaa oli paljon ja tietysti kaikkea muutakin tavaraa kuin vaunuja. Heti kun nuori naismyyjä vapautui hän tuli  luokseni ja alkoi kartoittaa tarvettani sekä eri yhdistelmien hyviä ja huonoja puolia. Hän sanoi rehellisesti mielipiteensä ja faktat, esim. siitä että Emmat ovat ihan hyviä Emmaljungiin verrattuina, mutta ne on valmistettu Kiinassa. Jos pitää vaunuja hyvin, kestävät ne yhtälailla. Hän myös demosi sekä metalli- että kangaskorillisen kokoeron taitettuna ja se ei ollut kummoinen.

Hän esitteli lyhyesti myös Gracon vaunut, mutta totesi heti alkuun että heillä niissä kaikissa on minun toiveisiini ihan liian vähän tavaratilaa. Lopuksi hän laittoi yhden Emma-setin hinnat minulle mukaan ja minulle jäi hyvin palveltu mieli. Myös toinen myyjä tuntui palvelevan mukavasti muita asiakkaita. Hitaasti mutta mukavasti.

Päätös: hyvä tietää nämä, tsekkaan netistä käytetyt ja sieltä suoraan tilattavat

Toisenlaista helisemistä

Äsken tulin ostosten kanssa kotiin ja ajattelin nyt laittaa kodin sellaiseen kuntoon että voin istua kynttilänvalossa ja kuunnella vaikka musaa. Tänään piti olla illanvietto ystävien luona Kirkkonummella, ja sitä jo kerran siirrettiinkin, mutta se peruuntui. Vähän harmittaa, mutta ehkä eniten se, että peruuntuminen oli vähän turha.

Monilla tuntemilani miehillä on usein taipumuksena ajatella vähän liian kevyesti. Minun miehelläni on sama oireyhtymä. Tuo kevyt ajattelu tarkoittaa sitä että ensin tulee omat tarpeet ja vasta sitten muistetaan toista. Tämä ei koske kaikkia asioita, mutta esimerkiksi ajankäyttöä ja vapaa-aikaa se koskee erityisesti. Miehelläni on tapana sanoa esim. työpäivän loppupuolella että ”viiden maissa lähden”. Matkaa kotiin on ajallisesti noin 20 minuuttia, eli tuon arvion mukaan hänen pitäisi tuolloin noin puoli kuuden aikaan olla jo kotona. Mutta lähes poikkeuksetta hän on kotona vasta kuuden jälkeen.

Pelkästä ajantajusta ei voi olla kysymys

Sama koskee esim. golfin peluuta. Jos minä olen kotona ja hän on pelaamassa, ei ole poikkeuksellista että hän tulee kotiin kaksi tuntia myöhemmin kuin oli arvioinut. Olen toisaalta tottunut siihen, mutta se suututtaa usein niin paljon, että siitä on pakko muistuttaa. Hän ei varmasti tee sitä tarkoituksella, mutta ongelmana on että hän ei ajattele. Miksi niin monella on tällainen ongelma?

No, tälle illalle sovittu illanviettomme peruuntui tästä samasta syystä. Tosin ennen kuin miehet ehtivät olla myöhässä lupaamastaan ajasta. Oli jo kauan sitten puhetta että järjestetään illanvietto ruokailun ja oleilun merkeissä niin, että aloitetaan hyvissä ajoin (ei mene yömyöhään). Sitten kävi ilmi että poijjaat ovatkin menossa pelaamaan golfia samana päivänä. Kysyin pelin aikataulua ja totesin että ehkä illanviettoa ennen ei olisi syytä mennä pelaamaan. Mutta sain vastaukseksi että peli loppuu jo päivällä. Hyvä.

No kävikin ilmi että peli loppuisikin vasta noin kuuden aikaan. Ja koska tiesin tuon olevan optimistinen arvio, kysyin onko todennäköistä että miehet kotiutuvatkin pelistä vasta kahdeksan aikaan. Kieltävä vastaus tähän mieheltä joka ei tunnetusti ole ollut realistinen aika-arvioissaan. Pojat lupasivat tehdä asialle jotain niin että päästäisiin aloittamaan ajoissa.

Ratkaisu oman hyvän mukaan vai silkkaa tyhjäpäisyyttä?

Ennen eilistä aikatauluista ei puhuttu ja oletin (lue:toivoin) että pojat ovat keskenään todenneet että on viisainta jättää golf väliin ja pitää sovittu illanvietto. Mutta ehei.  Ratkaisuna olikin että he ”yrittävät” tulla pelistä pois jo puoli seitsemän, joka olisi vielä ihan siedettävä aika. Nauroin. En voinut muuta. Tiesin jo eilen että illanvieton järjestäminen aiheuttaisi vain kahden ihmisen turhautumisen siinä vaiheessa iltaa kun kello lyö seitsemää tai puolikahdeksaa, miehiä ei kuulu tai myöhästymistä on tasoiteltu parilla tekstarilla sadan kilometrin päästä.

Kuulostaa tyhmältä – miksi illanviettoa ei voi aloittaa vasta kahdeksalta? No tokihan voi. Jos oletetaan että naiset ovat laittaneet valmiiksi pizzat joita oli tarkoitus väsäillä ja miehet pääsevät sitten kätevästi valmiiseen pöytään tullessaan – kunhan ehtivät. Eikä meillä naisilla takuulla tylsää kahdestaan olisi ollut. Mutta on siinä jokin oletus nurjallaan. Jotenkin tuntuu niin kovasti menevän miesten ehdoilla.

No miksi ei voitaisi sitten aloittaa pizzan tekoa vasta kahdeksalta? No tokihan voi. Minä jaksan ainakin tässä tilassa klo 22 jälkeen, maha täynnä pizzaa olla täysin messissä nukahtamatta tai nuokkumatta.

No nyt ne miehet on siellä pelaamassa. Ja ostin Sellosta pizza-ainekset. Tässä käy varmaan niin, että täytyy laittaa pizza valmiiksi kotiintulijalle. Muuten menee liian myöhään.