Minikummun kanssa liikenteessä

On lauantai ja vielä melkein aamu. Minä sitten tykkään kovasti tällaisista pitkistä aamukahveista. Minnekään ei tarvitse lähteä, aamupala on syöty, mies tuijottaa telkkarista jotain tallennettua sarjaa ja minä surffaan. Täytyy nauttia tästä vapaudesta vielä kun se on mahdollista. Aamut myös tasoittavat sitä etten oikein saa iltaisin unta.

Usein kiireettömät viikonloppuaamut ovat myös hyviä ajankohtia blogaamiselle ja voisihan tässä tosiaan päivitellä vähän loppuloman kuulumisia ja tuntemuksia. Loma alkaa nyt olla lopuillaan ja maanantaina koittaa arki. Ensimmäinen maanantai taitaa tosin olla aina vähän sellainen katson meilit, päivitän kuulumiset ja lähden sitten kotiin  -päivä. Joten nyt päätän jo etukäteen että teen juuri noin enkä mitään muuta. Pitäisi varmaan viikonlopun aikana kartoittaa mitkä työvaatteet vielä menevät päälle.

Pohjois-Karjalan heilinä

Loman aikana on istuttu paljon autossa ja tällä pienellä kummulla se on ollut vielä ihan kivaakin. Ajoimme viime viikonloppuna ihan ex tempore äitini sukutienoille susirajalle, eli Ilomantsiin,  ja viivyimme kaksi yötä. Reaktiot Väiskiin olivat odotettuja. Tätini, joka on myös sylikummini ja minulle varsin läheinen, vinkui kuin purulelu. Hän sanoi että oli ”juuri edellisenä päivänä ajatellut asiaa”. Niinhän ne tädit aina. Enoni suhtautuivat mörököllimäiselle tyylilleen uskollisen rauhallisesti. Yhdelle kolmesta en kertonutkaan kun ei tullut missään vaiheessa luontevasti puheeksi. Minusta tuntuisi jotenkin oudolta ottaa asia vaan yhtäkkiä esille. Ehkä en halua tehdä siitä mitään numeroa. Jos eivät huomaa, eivät sitten huomaa.

Sain pitkästä aikaa maistaa paikallista ruissihtileipää ja toin sitä myös mukanani. Lisäksi ostimme paikallista mustaherukkamehua, ai että se on hyvvee! Pienilläkin paikkakunnilla on selvästi panostettu lähiruokaan ja -tuotteisiin selvästi enemmän kuin ennen. Lähi”tuotteista” minulle tärkeimpänä Ilomantsissa on sen maastot, lähinnä vesistöt. Järvien rannalla on rauhallista ja niiden hiekka on lähes valkoista. Enoni oli taannoin ostanut pilkkahintaan mökkitontin ja kävimme siellä uimassa ja saunomassa. Ai lapsuusmuistoja!!

Vaihto vauvahypistelyyn ja meren rantaan

Ajoimme Ilomantsista suoraan Lohjalle, jossa grillasimme ja ihastelimme ystäviemme 6 viikon ikäistä poikaa. Voi änkyrä, millainen ruttunaama hän olikaan. Oli taas kummallista kuinka ihan pienen vauvan pitäminen sylissä tuntuu niin ”vaikealta”. Kokoajan on sellainen tunne että se menee rikki tai siltä irtoaa joku ruumiinosa. Poitsu oli kyllä valtavan rauhallinen ja tuhisi suurimman osan ajasta. Isäntäperheen veikeä puolitoistavuotias oli vähän kummissaan vauvan läsnäolosta, mutta jaksoi silti riehua. Erityisen kivaa taisi olla Väiskin isukin kanssa trampoliinissa. Se myös näytti ja kuulosti koomiselta. Minä sain mukaani kassillisen äitiysvaatteita, voi helpotus.

Pikainen visiitti kotiin välillä ja jatkoimme taas matkaa, tällä kertaa mökille. Kävinkin tuossa välissä päivittämässä blogini ajanlaskun kun alkoi tympiä tuo kahden eri ”viikonvaihtopäivän” pohtiminen. Mökilläkin ehdimme viipyä vain kaksi yötä, mutta se tuntui oikein sopivalta ajalta. Haimme isäni, eli papan mukaan ja menimme heti keskiviikkoiltana kauan odotetulle mato-ongelle. Ilta oli todella rauhallinen eikä kuumuuskaan vaivannut. Väiski tuntui rauhalliselta ja olo oli mainio siinä kohoa tuijotellessa. Mutta saimme me vähän toimintaakin. Tuli nimittäin niin hyvällä tahdilla ahvenia. Minä sain kaksi isoa ja miehet yhteensä kolme sellaista oikein kunnon kokoista ahvenaa (yhdestä saaliistani on videokin todisteena). Lopulta savustimme niitä seitsemän ja ne olivat älyttömän hyviä! Tulipahan kerrankin syötyä kalaa, kun olen ollut siinä vähän laiska  – tietysti lukuunottamatta appiukon savustamaa lohta.

Mökillä rentoillessa ja ukkosta ihastellessa papparainenkin tokaisi jossain vaiheessa että ”tuot sen sitten ensi kesänä mun kanssani tänne”. Vähän vaivihkaa. Söpöä. Pohdintaa on ilmeisesti suoritettu ja pappa taitaa jo odotella uutta tulokasta jonka kanssa voi sitten mökillä puuhastella.

Tavarat ja ajatukset järjestykseen

Olimme eilen auttamassa ystäviämme muutossa. Tai no, minä ehkä olin vähän vähemmän avuksi, mutta kuitenkin. Tuli samalla testattua ihan supermukavat farkkuhaalarit ja näytin ihan muuttomuumilta. Ennen muuttoon menoamme sanoin miehelle että olisi ihan kiva muuttaa, mutta illan päätteeksi olin kyllä taas ihan eri mieltä. Herranjestas sitä tekemisen ja tavaran määrää! Taidan tyydyttää järjestelyhaluni pienen huoneen remontilla syksyn aikana ja nyt viikonlopun aikana touhutarpeeni tasoittaa pyykkivuori ja kodin siivous arkea varten.

Pitäisi myös saada aivot työasentoon. Ehkä se pöydällä kummitteleva vakuutusehdotuspino auttaisi. Jos Väiski Tuppurainen ei ryhdy illalla hankalaksi. On ollut nääs viimepäivinä aika paljon kiristelyä lihaksissa ja ilmaakin kertyillyt. Noin joka toinen päivä tuntuu selkeämpiä töytäisyjä ja välillä taas pelkkää kuplintaa.

Ainiin: Väiski sai eilen ensimmäiset varusteetkin muuttokuormasta, mm. ihan tautisen söpön pikku bodyn, jonka ystäväni oli ”pakko” ostaa kun olimme alessa. Jo pelottaa että mitä kaikkea se keksii, minä olen nimittäin harrastanut heidän perheensä kohdalla ”suurin pehmolelu mitä kaupasta löytyy” -periaatetta. Kosto kuulemma elää.

Ainiin2: 18 yötä ultraan. Hui!

Helle hellii ja kurittaa

Väiskin ensimmäinen ulkomaanmatka on ohitse. Tulimme eilen kotiin vietettyämme viikon Ranskan maaseudulla ja pari päivää Espanjan puolella. Parasta lomassa oli ehdottomasti uima-altaalla kelliminen ja rentoilu. Ruoka oli hyvää, vaikka minua kyllä harmitti ihan älyttömästi ohittaa ne piiiiiiitkät juustotiskit Carrefourissa. Siis niin ihanan näköisiä home- ja muita herkkuja. Ja Ranskasta löytyi ihan huiman hyvää alkoholitonta kuohuviiniä!!

Loman aikana tuli ehkä vähän painoa tai sitten vatsa on nyt työntynyt vahvasti eteenpäin, tai molemmat. En pysty enää millään ilveellä tunkeutumaan normihousuihin. Ja huomenna on täynnä vasta 15 viikkoa. San Sebastianin katuja tallatessamme kiinnitin moneen otteeseen huomiota ikkunoista heijastuvaan tynnyriin, mitä koko olemukseni lähinnä muistutti. Nytkin pitäisi vielä hetken verran näyttää normaalilta, kun käly miehineen tulee tarkkanäköisyystestiin ja jäätelölle.

Tarkkaavaisuustesti kälyselle

Usein ne, jotka ovat vastikää saaneet lapsia tai ovat muilla tavoin asian kanssa akuutisti tekemisissä, ovat aika tarkkoja samoille viboille ympäristössään. Kai. No, puolen tunnin päästä nähdään onko kälylläni ja hänen miehellään hoksottimet terävinä helteellä. Tulevat 10-kuisen rinsessansa kanssa meille syömään uunijädeä ja olen asettanut heille 3 näköhavaintoansaa.

1) vessassa, istuma-asennossa ollessa, on suoraan naaman edessä raskausajan vitamiinit
2) olohuoneessa on minun vauvakuvalaatikkoni ja sen alta pilkistää ultrakuvien reuna, niin että siitä tunnistaa ne kyllä
3) nojatuolin vieressä on kori, jonka päällä olevien paperien alta pilkottaa ”Meille tulee vauva” -opus ja äitiyskortti.

Veikkaan että ensimmäinen ansa on imettävän äidin osalta tehokkain, mutta saa nähdä. Eivät varmaan kehtaa minun pullotuksestani mitään päätellä…tai no, kyllä tämä suoraan eteenpäin tönöttävä kumpu saattaa olla aika vahva vihje.

Ukkosta odotellessa

Odotan kovasti ukkosta, sillä turvotus on varmasti yksi syyllinen tähän tukalaan ja tukevaan oloon. Onneksi asuntomme ei ole ihan mahdottoman kuuma ja makuuhuone vieläpä kaikkein viileimmässä nurkassa. Harmi vaan että lomareissun jäljiltä tulee valtavasti pyykkiä ja nyt neljännen koneellisen jälkeen pesukoneen ja kuivausrummun tuottama lämpö alkaa ahdistaa. Ulkokuivaus olisi kai järkevintä, mutta yhdellä pienellä telineellä ja vähän arveluttavalla paikalla olevilla taloyhtiön naruilla ei nyt ole saumaa tähän urakkaan.

Loma jatkuu tästä eteenpäin, ehkä mökillä ja erilaisten paljastustilanteiden parissa. Sitä olisi vielä 2 ja puoli viikkoa jäljellä. Mahtavuutta!! Siihen tosin kuuluu myös armottomat paperityöt: vakuutusyhtiöiden vertailu ja muutamat työasiat. Mikä noissa vakuutuksissa on, että niitä ei osata tehdä helpoiksi ostaa? Lapsivakuutuksissakin on valtavasti eroja, ehkä niistä olisi ihan blogipostauksen aiheeksi jahka ehdin ja jaksan.

—

Ainiin, ja golfin kustannukset olivat minun lomallani 40 euroa. Bägin kuljetus edestakaisin. Ei tullut mieleenikään mennä niin kuumalla pelaamaan ja olin varsin tyytyväinen rooliini uima-allasvahvistuksena.

Meidän loma alkaa!

Loma on juuri alkamassa ja viimeiset meilit suhisevat boksissani. Tänään on ollut oikein mukava päivä ja mukavaa siinä on sekin että kello on kaksi ja se on päättymässä. Toukka on ollut viime päivät taas ihan hiljaa, mitä nyt pientä ruuansulatuksen hitautta, johon ei activiat auta. Mutta siellä se varmaan kelluttelee tyytyväisenä.

Olemme lähdössä huomenna Ranskaan viikoksi ja sitten Espanjaan muutamaksi päiväksi. On  kivaa päästä vielä kerran kunnon lomalle pohtimaan ihan jotain muuta kuin arkikuvioita. Yleensä lomalla suurin probleema liittyy siihen mitä kivaa jätetään tekemättä tai mihin mennään syömään? Tällä kertaa lomailemme poikkeuksellisesti vähän enemmän ”maaseudulla”, joskin loppulomasta pitää tietysti tutustua San Sebastianiin, joka on pintxosien pääkaupunki. Saa nähdä mitä kaikkea sitä uskaltaakaan kokeilla, kun on noita rajoitteita.

Vertaistukea – tai ainakin ihania ylläreitä

Huomasin pari päivää sitten feissarista että yksi ”vanhimmista ystävistäni”  – jonka kanssa on lapsuudesta asti pidetty yhtä, välillä vuosienkin taukojen jälkeen – odottaa toista lastaan. Hänen statuksessaan luki että tuntee jo liikkeitä vatsassaan ja laskeskelin että hän olisi 1,5-2 kuukautta minua edellä. Mutta toisella kerralla ne liikkeet ilmeisesti tuntuvat herkemmin, koska hän on minua vaivaiset kolme viikkoa pidemmällä. Ehkä pitää joku kaunis syysilta sopia yllätystreffit ja katsoa huomaavatko heti että aika samoissa mennään, jos pystyn pitämään salaisuuden siihen saakka.

Nyt kotiin tuijottamaan pyykkivuorta ja ehkä tekemään sille jotakin. Jotta pari kappaletta saisi huomenna pakattua mukaan.

—

Kotona odotti kirje Huslabista jossa todettiin että verikokeissakaan ei löytynyt vikoja. Joten riskiryhmäluokitus ei osu meihin ”Väiskin” kanssa. Voidaan vaan nauttia helteistä. Vaikkakin vähän jo jänskään miten kauan kestää ennen kuin Ranskan 35 varjossa alkaa ottaa kupoliin. Ehdin jo pohtia josko jättäisin golfmailat sittenkin kotiin, mutta otan ne kuitenkin mukaan, vaikka sitten autoon täytteeksi. Sitäpaitsi – siellä en taatusti ole ainoa turvonnut.

Ainiin: eihän se haittaa, koska mulla on uusi haaremihousupuku!