Kasiviikolla mielitekoja

Muutama päivä on mennyt, neuvolakäynti ja joukko erilaisia olotiloja on takana. Nyt eletään aikaa 8+3.

Visiitti neuvolaan oli oikein mukava ja vaikka sieltä nyt ei varsinaisesti mitään ihan uutta ja mullistavaa tietoa tullutkaan, niin tietoa kyllä rutkasti. Oppaita riittää. Keskusteltiin terkkarin kanssa läpi historia ja kaikki sairaudet ja kun tultiin rokkojen kohdalle, en ollutkaan ihan varma miten niitä olen sairastanut. Pohdin että soittaisin äidille ja tarkistaisin, mutta viisas neuvolantäti oli viksumpi ja sanoi että älä vielä soita. Olin kertonut hänelle että äitini ei vielä tiedä, eikä tarkoitus olekaan kertoa ennen kuin ollaan vähän turvallisemmilla vesillä. 🙂

Olotilat vaihtelevat

Neuvolaa ennen ja sen jälkeen on ollut todella erilaisia päiviä. Yhtenä päivänä oli kertakaikkiaan pakko tulla kesken työpäivän kotiin ja ottaa nokoset. No ne kestivätkin sitten ihan useamman tunnin, eikä elämä oikein illallakaan ottanut tuulta alleen. Seuraavakin päivä meni vähän puoliteholla, mutta nyt viikonloppuna on ollut taas vähän enemmän energiaa.  Todella kummallisia vaihteluita. Ja se ilma – sitä  kertyy edelleen – ihan koko ajan.

Ilmasta tulikin mieleen yksi havainto. Ensimmäinen todella selkeä, mutta täysin käsittämätön mieliteko. Vaikka olen ollut kuin ilmalaiva, tuli tällä viikolla pakottava tarve saada Jalostajan hernekeittoa. Kyllä! Olisi nyt ollut edes mansikoita ja kermavaahtoa tai suklaata tai pihvitomaattia, niin olisin ymmärtänyt. Mutta ei, hernerokkaa. No se kyllä maistui tosi hyvältä.

Muutenkin olen huomannut makumaailmani rakentuvan todella selkeiden juttujen ympärille. Mieli tekee kaikkea sellaista kotiruokaa mitä söin lapsena: kesäkeittoa ja makaronilaatikkoa – tai itseasiassa ihan vaan paistettua jauhelihaa ja makaronia sörsselinä ketsupin kera.

Mielitekojen lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kroppa jotenkin ohjaa syömään tosi terveellisesti ja kertaakaan ei ole tehnyt mieli mässäillä tai edes juoda viinilasia tyhjäksi. Olen nimittäin sitä mieltä että viinilasin voi aivan hyvin nostaa muiden ruokailijoiden seuraksi, kunhan siinä on vain liraus.

Kutsu ultraan kesä- ja elokuulle

Tällä viikolla tuli neuvolan jäljiltä myös kutsu ekaan viralliseen ultraan Kätilöopistolle, paria päivää ennen juhannusta. Jännää nähdä miten paljon toukka on muuttunut sitten varhaisultran. Täytynee kysellä josko mieskin jo haluaisi mukaan vai tuleeko kaveriksi vasta elokuussa.

Kohta täytyy keksiä sunnuntai-illan ratoksi jotain ohjelmaa, ettei käy niin että ahteri jumahtaa kokonaan tähän sohvaan. Siinä olen nimittäin ollut yleensä aika mestari. Ja toisaalta, viime viikkoina olen kyllä antanut itselleni helpommin luvankin levätä. Uskon että parin viikon tai kuukauden päästä alkaa tämä luomien luppailu helpottaa.

—

Toukokuun alun kuuman jakson jälkeen nyt on ollut aika sateista ja viileää, mutta äsken Keimolassa tuntui jo taas auringonsäteiden kuumuus. Pilviä on runsaasti, joten eiköhän tämä vaihtelevana jatku.