Väiskiksi ennustettu

Ihana sunnuntai. Aamun pitkä kahvisessio, turkkilaista jugurttia ja omenasosetta. Kyllä kelpaa pikkuisen potkia navan vierustaa. Tämä viikonloppu on lipunut ohi aika vikkelään, kun on ollut joka päivälle ohjelmaa. Perjantaina vietimme synttäreitäni syömällä ulkona ja illan lopuksi nukahdin tavoilleni uskollisesti sohvalle.

Mummo, mummi, isoäiti, mamma, bibi, baba, mumma, famu vai mikä?

Lauantaina toukan mummo tuli kylään. Hän on muuten aikoinaan, 1997 mummoksi tullessaan itse valinnut että haluaa ehdottomasti olla mummo. Toiset karsastavat tuota sanaa. Isästäni tuli sitten kai pohojalaasen perinteen mukaan pappa, vaikka perinteisemmin kai kuuluisi olla paappa. Mieheni puolella ovat mummi ja vaari, viime syksynä syntyneen rintsenssan valjastamina.

No mummohan oli voimaa ja intoa täynnä ja ihmetteli kovasti jo kohonnutta kumpuani. Odottelin että noituudet alkaisivat heti mutta malttoi äitimäiseen tyyliin vähän aikaa tarkkailla minua – tiedättehän sillä lailla kun äidit tarkkailevat lapsiaan, päästä varpaisiin. Lähtiessä hän sitten bongasi eteisessä roikkuvat ihka ensimmäiset luistimeni (tosi kesäinen sisustuselementti) ja totesi että nämä menevät meidän lapselle, kunhan nyt ensin tehdään tämä poika. Tulihan se sieltä.

Tänään luvassa ylläri

Taisin jo aiemmin mainita bonganneeni Facebookista että vanha hyvä ystäväni on minua kolmisen viikkoa edellä. Hän kertoi siellä ekoista tuntemistaan liikkeistä jo jokin aika sitten. Olen malttanut olla asiasta hiljaa ja tänään he tulevat meille kylään 1-vuotiaan tulevan isoveikan kanssa. Odotan innolla ensireaktiota kun mahakkaat törmäävät. Hän odottaa poikaa. Tämän ystävän kanssa on tunnettu muistaakseni jo alle kouluikäisestä, no ainakin ala-asteelta ja juttu jatkuu aina pitkän tauon jälkeen samasta. Meillä on monta hauskaa yhteistä muistoa, joista etenkin vauvanukkeleikit muistan terävästi. Kaivoin valmiiksi yhden kuvankin, jossa olemme pukeneet nuket valmiiksi varmaankin pyöräilyä varten.

Ostoslista on pitkä, miten minimoisi tavaran määrän?

Olen lisäksi aloittanut konkreettiset hankinnat vauvan huonetta varten. Huusin Ikean Hemnes-sarjan hoitopöydän netistä ja nyt metsästän pinnasänkyä. Turvakaukalon lainaaminen on jo sovittu ja vaunuihin meillä on kuulemma optio appiukon ja anopin toimesta. Täytyy mennä joku päivä katsomaan vähän värilastuja, jos valitsisi maalin pikkuhuoneen seinään. En ehkä viitsi tapetoida, kun katon rajassa on niin hankalasti kotelot ja verholauta.

Jatkuvasti olisi tarjolla jotain pientä kivaa tai käytännöllistä tavaraa, mutta olen yrittänyt toistaiseksi pidättäytyä hankinnoista ja ottamasta vastaan tavaroita. Viime viikolla porkkanalla ajava pupu sai kaverin kun hankin helistinpehmon lisäksi saman sarjan naulakon. Vaatteitakin on jo kokonaista 4 kappaletta, kun mummo toi keltaisen lappuhaalarin ja vaalean neuletakin ja mummi oli hankkinut Wienistä söpön pienen bodyn. Täytyy keksiä ensin miten kaikki tavarat ja vaatteet säilytetään, sitten vasta voi ajatella niiden hankintaa. Tarvitaan siis vielä lipastoa, hyllyjä ja muuta sellaista.

Nyt toinen muki kahvia ja sitten suihkun kautta kotitöihin.

Pullantuoksuinen viikonloppu edessä

Tänään oli pullapäivä. Olin koko päivän etänä ja ryhdyin leipomishommiin illansuussa. Rakastan pullantuoksua ja kun leivon, teen kerralla puolen tai jopa litran taikinan. Sitten ensimmäisen pellillisen kohdalla meidän ah, niin ihanasta, tehottomasta ja ilmeisesti halvasta liedestä irtosi uunin luukku. Meni siis aivan * päreiksi. Saimme sen ”koottua” kunnes viidennen pellillisen kohdalla se tapahtui uudelleen. Leipominen meni siis vähän kiukun voimalla. Nyt pitäisi varmaan selvittää saisiko kotivakuutuksesta tuosta mitään järkevää korvausta.

No, tuli tässä samalla opittua taas sekin että en osaa tehdä korvapuusteja. Ne ovat enemmänkin korvaniistoja, jos ulkonäköä tarkastelee. Mutta voisilmäpullat onnistuvat lähes aina, nam! Huomenna pullien kanssa töihin ja kohti 33. ikävuoden tuomia onnen aiheita.

Harkat ja näkyvät muljautukset

Tänään on viikkoja 21+1 ja muutaman päivän ajan on tuntunut jonkin verran harjoitussupistuksen tuntuisia ”kovettumisia”. Ne ovat kivuttomia, mutta vähän onton tuntuisia. Tavallaan voisin verrata niitä vatsakipuun mutta ilman varsinaista kipua. Täytynee vielä kysellä minun aamutv-staranakin kunostautuneelta neuvolan terkkariltani olenko tulkinnut oikein. Maanantainahan se neuvola taas kalenterissa komeilee ja heti aamusta kahdeksalta sinne pitäisi mennä pissimään.

Muljautukset ja potkut ovat voimakkaita ja tänään kun tein töitä perinteisen ergonomisessa puolimakuuasennossa sohvalla, vatsa liikahteli näkyvästi. Nyt kun olen ollut koko illan jalkeilla on ollut hiljaista, mutta kohta hammaspesun jälkeen varmaan sängyssä taas jorataan.

Mummo veikkailee poikaa

Suunnitelmista huolimatta en ehtinyt äitini luokse koko viikkoon, mutta hän on tulossa lauantaina synttärikahveille. Tänään puhelimessa povasi kovasti poikaa, mutta sanoi että kyllä sitten tietää varmuudella kun näkee mahani. Okei, en usko että hän sitä näkee, mutta olen oikeasti sitä mieltä että olen noidan tytär. Hän kuulee puhelimessa yleensä äänestäni asioita ennen kun ehdin kertoa ja näkee kaikenlaisia enneunia. No totuuden nimissä, tuo taipumus on vähän iän myötä hiipunut, mutta silti. Jotain kummallista siinä mummossa kyllä on. 🙂 Ja nyt ollaan taas hyvissä väleissä mikä on kiva asia.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Tai oikeastaan tunnustelemaan Tuppuraisen liikehdintää. Kivaa!

Terveisin mamma 32v – vielä parisen tuntia. 🙂