Flunssa on kestänyt jo viikon, eikä ole muuten koskaan aiemmin tuntunut tältä. Moneen päivään ei enää ole ollut kuumetta ja silti kokoajan hikoiluttaa, huippaakin ja on pää ihan tukossa. Tekisi mieli upottaa se jääpaloja täynnä olevaan tynnyriin. Eilen tai toissailtana alkoi se sellainen ihana vaihe jossa nenä vuotaa vettä. Jee! Laitoin tänään miehen mallista tupotkin nenään, mutta ei niitä voinu pitää. Pelotti että tippuvat mehumukiin.
Käytiin tänään kuitenkin äidin vankasta flunssahumalasta huolimatta postissa ja kaupassa. Uusi sykemittari – tai siis punamusta FT7 ” niille, jotka haluavat tietää onko harjoittelulla kuntoa kohottava vai rasvaa polttava vaikutus” Jee! – oli tullut ja ryhtyy kirittämään minua heti kuntouduttuani raskauskilojen pudotuksessa. Kaupasta kävelin hitaasti pisintä mahdollista reittiä jotta ipana nukkuisi edes vähän paremmin, mutta kotipihassa väkkärä oli jo hereillä. Nyt on nukahtamaisillaan uusille unille, mutta huomaan että näppiksen vaimea natina vähän häiritsee unelle antautumista. Ehkäpä tuo kohta jo malttaa sukeltaa.
En ole sitä sakkia, joka pitää talon hipihiljaa kun lapsi nukkuu, mutta usein tulee yksin ollessa ihan luonnostaan oltua hiljaa. Ja kyllä me iskän kanssa saatetaan illalla kuiskailla jos tyttö on vasta nukahtanut. On se oma aika vaan niin arvokasta. Sitten vähän ajan päästä tosin isi saattaa sanoa, että mennään katsomaan meidän pikkuista. Ja sinne me sitten hiivitään peräkanaa pimeään huoneeseen toista tuijottamaan. Kuinkakohan kauan tätä jatkuu? 🙂 Normaalisti täällä kyllä pauhaa telkkari ja kodinkoneet, niin ku pitääkin, sanonma.
Vauvapulikoinnin kääntöpuoli
Ipana on saanut paikan vauvauintiryhmästä. Anteeksi, siis ”vesikirpuista”. Toukokuun alussa alkaa tämä ensimmäinen harrastus ja odotan sitä mielenkiinnolla. On tärkeää että lapsi oppii vesipedoksi mahdollisimman nuorena, jotta voi sitten nauttia täysin siemauksin kesistä ja lomista esim. mökillä tai jossain ihanassa Toscanalaisessa villassa, jossa on sellainen puhtaan turkoosin värinen infinity pool*herää haaveunestaan*. Vähän huolissani olen sensijaan muutamasta sivuseikasta: äiti on atoopikko, isäkin kuivaihoinen, äidillä ei todellakaan ole sopivaa uikkaria ja muutenkin kai pitäisi olla ns. uimahallikunnossa sinne mentäessä.
Eniten toivon että ihoni kestää uinnin. Onneksi sain varmistuksen sille että isi pärjää siellä itsekseenkin jos en jostain syystä voisi veteen mennä. Tai toisinpäin. Toivonkin että kaikki ne vanhemmat, jotka on esim. vatsataudissa, joilla on ihossa ylimääräisiä tulehduksia jiiänee jiiänee älyävät jäädä reunalle. Uimahallissa nimittäin aina eniten inhottaa kaikki ne känsikkäät, syylikkäät ja muutenkin tyylikkäät Erkit ja Ritvat. No offense Erkit ja Ritvat.
Siis NELJÄ kuukautta kasassa
Apropoo. Ens viikolla on neuvola, siis nelikuisneuvola!! 4kk!! Ja nähdään pitkästä aikaa Kirsti. Kivaa! Rokotteita tulee enää yksi tähän hätään ja painon ja pituuden suhteen en nyt aio arvailla mitään. Sen sijaan ajattelin ottaa esille kiinteiden aloituksen. Koska tuota maitoa menee aikamoiset satsit ja voisin ruveta hiljalleen tutustuttamaan tyttöä muihinkin muoniin. Ei aiota ensimmäisen vuoden aikana antaa lapselle kotimaisia viljoja – kauraa lukuunottamatta – koska yhden tutkimuksen mukaan se voisi avittaa keliakian välttämisessä. Ja perintötekijöiden mukaan todennäköisyys on jotain kymmenen tai viidentoista prosentin luokkaa. Vaikka kotimainen suositus kyllä sanoo toisin, mutta eipäs me siitä välitetä.
Lisäksi ajattelin että alkaisin antaa vähän vettä kun ilmat lämpenevät, että saapi toinen tarpeeksi nestettä. Ja että tottuisi sitä juomaan ennen helteitä. Tulikin jano, pitää hakea jääkaapista vähän vantaanjokelaista.
Toisenkin toukan odotus 