Sisustusprojekti jatkuu potkimalla

Olin turhaan huolissani. Viimeiset päivät liikehdintää on ollut taas enemmän kuin nahka sallii. Taitaa Tuppurainen vain välillä pitää pari vapaapäivää potkuiluista. Nyt olen tyytyväisenä sohvalla metsäsienistä keitetyn keiton lämmittämän vatsan kanssa, ja siellä on taas vähän rauhallisempaa, mutta eiköhän meno nukkumaan mennessä ylly.

Tulimme tänään ystävien luota Paimiosta, josta haimme myös huutamani lipaston + hoitotason. Paluumatkalla poikettiin mökillä sieniä noutamassa ja vähän ehdittiin itsekin metsään kykkimään vaikka pappa olikin jo poiminut meille aikamoisen satsin. Näytin ihan muumilta isän keltaisessa sadetakissa ja vähän liian isoissa kumisaappaissa.

Huomenna jatketaan huoneen remonttia ja ehkä tästä kaaoksestakin päästään. Värimaailma alkaa hahmottua hankkimani omenanvihreän pinnasuojan myötä. Vielä on monenmonta reikää porattavana ja pikkutavaraa hankittavana. Kummipojan synttäreillä piipahtamisen lisäksi taidan viettää sunnuntain tiukasti pikkuhuoneessa, enkä nyt vessaa meinaa.

Huomiselle on onneksi varattuna vadillinen vispipuuroa, jonka keitin. Nam!

Koukuttavaa tämä liikkeiden seuranta

Olen tehnyt viikonlopun aikana ahkerasti havaintoja, siis liikesellaisia. Aloin taas itsekseni mököttää (se on sellaista mökötystä joka ei näy ulospäin lähi-ihmisille) kun Väiski oli niin passiivinen. Mutta mökö oli turha, sillä eilen oli lepotauko ohi. Seurasin päivän mittaan ainakin 4 tai 5 kertaa aktiivista liikuskelua joka etenee aika usein samalla kaavalla. Kylässä piti välillä ihan nousta pöydästä kun tujaukset osuivat sopivasti johonkin hermoon.

Kun syön jotain, esimerkiksi omenan (niinkuin noin 3 minuuttia sitten) ja rahoitun istumaan tai varsinkin selinmakuulle, alkaa noin 5 minuutin kuluessa ensin kuplinta, joka kuuluu ulospäin ja sen jälkeen sarja liikkeitä tai potkuja. Pystyn jo välillä tunnistamaan miten päin hän siellä liikuskelee – tai siis mihin potkut suuntautuvat. Selkärankaan suuntautuvat potkut ikäänkuin ”kaikuvat”, jos tunnetta voisi noin kuvata.

Välihuomio – nyt kuplii ja myllertää, mutta vielä ei tunnu liikkeitä.

Kun sopiva aika on kulunut, tunnen selkeitä käännähdyksiä tai potkuja. Jos ne suuntautuvat eteenpäin, ne ovat yleensä niin teräviä että säpsähdän.

Nyt tuntuu jotain pientä, vasemmalla puolella. Mutta kirjoitusasentoni ei ole ihan optimaalinen, eikä näitä voi sanoa potkuiksi.

Tänään Väiski on ollut koko aamun vasemmalla puolella. Aamulla kun heräsin, huomasin että vatsa on ihan toispuoleinen. Kun makasin selälläni, vasemmalla puolella oli kova ja korkeampi kumpu ja oikea puoli alavatsaa oli loiva ja pehmeä. Kun vähän painalsin, ei tapahtunut mitään. Hän taisi olla unessa. Yleensä pieneen painallukseen tulee tymäkkä vastaus, ne on niitä töks töks, doing doing -keskusteluja, mitä olemme harrastaneet jo jonkin aikaa.

Vertailematta paras

Moni on ihmetellyt kuinka tunnen liikkeet niin aikaisin, mutta se taitaa olla aika yksilöllinen juttu. Keskustelupalstoilla käytävä vertailu tuntuu joskus menevän aika äärimmäisyyksiinkin, kun jotkut huolestuvat tuntemusten viipymisestä niin kovasti. Muutenkin vertailu on aika raakaa vaikka jokainen raskaus on erilainen.

Kaiffarini kertoi että yhteinen vanha työkaverimme oli mennyt perhevalmennuksen synnytyksen jälkeisiin tapaamisiin  ja kutsuu sitä nyt vauvojen vertailukerhoksi. Varmaan ihan osuvasti sanottu, mutta toivottavasti ei päde kaikkiin ryhmiin. Vertailuhan on toisaalta ihan luonnollista ja yksi vertaistuen muoto, kunhan se ei saa ikäviä piirteitä.

Noiden liikkeiden tunteminenkin on varmasti kiinni ylipäätään siitä, miten tietoinen on kropastaan. Ja jos joku harmittelee miten ei itse tunne mitään, voin lohduttaa että ehkä minä tunnen liikkeet vain siksi, että eipä ole paljon esteinä olevia tiukkoja vatsa- tai selkälihaksia. Veikkaan että liikkeet tuntuvat helpommin pehmeän uhkeassa kasvualustassa. 🙂

—

Ainiin, tänään pitäisi olla elokuun lämpimin päivä sitten ties minkä vuoden. Heinäkuussahan rikottiin jo kaikkien aikojen lämpöennätys. Thank god meille on tulossa talvivauva.