Koko pakki heiluu!

Tää on niin siistiä. Eilen illalla alkoi sellainen temmellys että ensimmäistä kertaa näkyy ulkopuolelle TODELLA selkeästi kun toinen liikuskelee. Parhaimmillaan molemmat puolet vatsasta nousevat vuorotellen terävästi ylöspäin töytäisyistä. Pitäisi yrittää keskittyä tekemään tarjousta IT-firmalle ja samalla yksi vallattomana huitelee menemään.

Isukkikin sai eilen nähdä liikkeet ja kyllä nyt hämästyisi jos olisi tässä katsomassa. Niin voimakkaasti kupu liikkuu. Tuntuu että Tuppurainen on siellä poikittain ja iskee sekä käsillä että jaloilla liikettä koneeseen.

Hihii! Tällaista työnteon iloa toivoisi kaikille.

Kirstin, Johannan ja Sonjan luona

Tänään oli neuvola ja juteltiin lähinnä läpi kaikki mitä jo tiesinkin äitiyspäivärahan ja -avustuksen hakemisesta. Pissa oli puhdas ja hemoglobiinikin pysynyt yli 130:n. Ei siis toistaiseksi tarvita rautalisää. Tällä iällä joudun tietysti myös sokerirasitukseen ja siihen ihanuuteen olisi nyt noin 4 viikkoa. Väiskin syke oli noin 140 ja tänään se saatiin todella kovaa kuulumaan. Ihan meinasi dopplerin sietokyky olla koetuksella.

Kyselin terkkarilta olinko tulkinnut vatsan kovettumisen oikein – kun veikkasin harjoitussupistuksia ja hän sanoi että se on mahdollista. Saattaa myös olla että se on vauvan profiili, jos hän työntää itseään selkä edellä ulospäin. No, kunhan ei ole kipuja, niin saa olla kumpaa vaan. Ensi kerralla onkin sitten lääkärin aika ja minulle tuli yllätyksenä että siellä ultrataankin. Kivaa! Tai siis eihän se ole aika lääkärille vaan Johannalle. Sonjakin on kuulemma mukana. Minulla on pieni haju että he ovat lääkäri ja terveydenhoitaja. Hauskan inhimillinen tapa esittää asia.

Pinnasänky löytyi, toinenkin ostos kutkuttaa

Huusin eilen meille täysin ehjän ja siistin pinnasängyn 15 eurolla. Se sopii valitsemaani linjaan. En kyllä voisi maksaa sängystä sataa tai kahtasataa euroa. Kun sitä käytetäänkin niin vähän aikaa. Lisäksi bongasin sellaisen todella söpösen ”nukkuma-alustan”, mutta täytyy pohtia onko sen huutaminen järkevää….tai ehkäpä tässä jo voisi jotain vähän järjetöntäkin huutaa. Se oli niin söpökin.

Noita kalusteita alkaa nyt näköjään kertymään niin että täytyisi kohta patistaa miestä pistämään tietokonepöytä ja siinä törröttävä pöytäkone lihoiksi. Lisäksi pitäisi keksiä paikka silityskeskukselle. Vinkki niille, jotka haluavat selvitä silittämisestä nopeasti ja helposti – silityskeskus kannattaa ehdottomasti hankkia. (Enpä muuten olisi ihan heti kuvitellut linkittäväni blogistani sanoja Marttojen sivuille – mutta kerta se on ensimmäinenkin)

Ympärillä yrittäjyyttä

Olen tehnyt viime ajat töitä yhden yrittäjyyskasvatukseen liittyvän projektin parissa ja innostunut moneen otteeseen tästä omasta yrittäjyydestänikin taas sen myötä. Toki realiteetti on se, että marraskuusta firmani taukoilee vuoden päivät, mutta paluu töihin on varmasti mukava asia. Siitä saa olla iloinen. Toinen ilon aihe on että pitkään kysymysmerkkivaiheessa ollut ystäväni on tarttunut tilaisuutta ”sarvista” ja oli tänään meillä pohtimassa mm. rahoitussuunnitelman saloja. Minulla meinasikin mennä sormi suuhun näiden ”tuttujen” asioiden kanssa kun olikin kyse toiminimestä eikä osakeyhtiöstä. Varmaan kaikista pelottavinta ja vaikeinta on juuri tuo hallinnollinen puoli ja varsinkin verotus. Burp! Onneksi on tilitoimistoja. Ja kyllä se oman talouden riskien hallinta on vaan tärkeä juttu. Ei voi suin päin sotiin lähteä.

Mutta päivän saldo on siis varsin positiivinen. Potkuihin juuri yltyneen tirriäisen sydän kiivaana sykkien, uuden yrittäjän realistisen innostuneisuuden siivittämänä kohti unisia maisemia ja huomenna uusi päivä täynnä etätyön onnea. Olipas niin minulle tyypillisen hankalasti puettu sanahuntuun tuo tokaisu. Huomenna jo 21 + 6 ja yksiraskausviikko taas ehtoopuolella.

Pullantuoksuinen viikonloppu edessä

Tänään oli pullapäivä. Olin koko päivän etänä ja ryhdyin leipomishommiin illansuussa. Rakastan pullantuoksua ja kun leivon, teen kerralla puolen tai jopa litran taikinan. Sitten ensimmäisen pellillisen kohdalla meidän ah, niin ihanasta, tehottomasta ja ilmeisesti halvasta liedestä irtosi uunin luukku. Meni siis aivan * päreiksi. Saimme sen ”koottua” kunnes viidennen pellillisen kohdalla se tapahtui uudelleen. Leipominen meni siis vähän kiukun voimalla. Nyt pitäisi varmaan selvittää saisiko kotivakuutuksesta tuosta mitään järkevää korvausta.

No, tuli tässä samalla opittua taas sekin että en osaa tehdä korvapuusteja. Ne ovat enemmänkin korvaniistoja, jos ulkonäköä tarkastelee. Mutta voisilmäpullat onnistuvat lähes aina, nam! Huomenna pullien kanssa töihin ja kohti 33. ikävuoden tuomia onnen aiheita.

Harkat ja näkyvät muljautukset

Tänään on viikkoja 21+1 ja muutaman päivän ajan on tuntunut jonkin verran harjoitussupistuksen tuntuisia ”kovettumisia”. Ne ovat kivuttomia, mutta vähän onton tuntuisia. Tavallaan voisin verrata niitä vatsakipuun mutta ilman varsinaista kipua. Täytynee vielä kysellä minun aamutv-staranakin kunostautuneelta neuvolan terkkariltani olenko tulkinnut oikein. Maanantainahan se neuvola taas kalenterissa komeilee ja heti aamusta kahdeksalta sinne pitäisi mennä pissimään.

Muljautukset ja potkut ovat voimakkaita ja tänään kun tein töitä perinteisen ergonomisessa puolimakuuasennossa sohvalla, vatsa liikahteli näkyvästi. Nyt kun olen ollut koko illan jalkeilla on ollut hiljaista, mutta kohta hammaspesun jälkeen varmaan sängyssä taas jorataan.

Mummo veikkailee poikaa

Suunnitelmista huolimatta en ehtinyt äitini luokse koko viikkoon, mutta hän on tulossa lauantaina synttärikahveille. Tänään puhelimessa povasi kovasti poikaa, mutta sanoi että kyllä sitten tietää varmuudella kun näkee mahani. Okei, en usko että hän sitä näkee, mutta olen oikeasti sitä mieltä että olen noidan tytär. Hän kuulee puhelimessa yleensä äänestäni asioita ennen kun ehdin kertoa ja näkee kaikenlaisia enneunia. No totuuden nimissä, tuo taipumus on vähän iän myötä hiipunut, mutta silti. Jotain kummallista siinä mummossa kyllä on. 🙂 Ja nyt ollaan taas hyvissä väleissä mikä on kiva asia.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Tai oikeastaan tunnustelemaan Tuppuraisen liikehdintää. Kivaa!

Terveisin mamma 32v – vielä parisen tuntia. 🙂