Huomenna 29 täynnä – ei onneksi lisäkiloa

Neuvolantäti oli ihan hellävarainen, mutta kyllä tämä viimeisen stretchin painonnousu oli aikamoista verrattuna aiempiin viikkoihin. Siis kilo viikossa on ollut tahti! Kilo! Siis kilo! Nyt pitää todella unohtaa B&J ja yrittää liikkua. Liikkuminen vaan ei tunnu samalta, kun pitää mennä ihan hissukseen ettei ala pistää ja painaa ja supistaa. Ryhdistäydyin heti eilen, tulin neljältä kotiin ja lähdin ulos. Piti muutenkin käydä kaupasta kanaa hakemassa ja apteekista rautavalmistetta. Hemppa oli laskenut 122:een ja ostin paketillisen Obsidania, koska se on kuulemma hyvin siedetty.

Ongelmana tuon raudan kanssa on sen ottaminen: tyhjään vatsaan ja pari tuntia pitäisi olla väliä maitotuotteiden käyttöön. Aamupalaksi eniten kaipaamani jugu ei siis kävisi, ellei rautatablettia ottaisi pari tuntia aiemmin. Päädyin siihen, että en syönyt illalla muuta kuin hedelmiä ja otin raudan sitten nukkumaan mennessä. Ei tuo tyhjän vatsan sääntö varsinaisesti siinä kyllä täyttynyt. Täytyy pohtia joku järkevä tapa. Kun minun ei tarvitse herätä keskellä yötäkään säännöllisesti, siinä olisi otollinen paikka raudan nappaamiselle.

Raivo tarjottimella, pelko puntarissa

Terkkari tutkaili Tuppuraisen asentoa vatsassa ja totesi pään möllöttävän taas alaspäin. Veikkaili että ei enää heittäisikään ihan kuperkeikkaa, mutta kyllä minä olen kaikenlaisia kääntymistarinoita kuullut. Raivotarjonta jotenkin toki rauhottaa mieltä ja valmistaa siihen että voi olla ihan mukavat mahdollisuudet normirutistukseen. Mistä tulikin mieleeni yksi mielenkiintoinen aihe, nimittäin synnytyspelko.

Minua ei pelota – tai en osaa pelätä. Arvaan että sattuu ihan hemmetisti, mutta se kuulunee asiaan. Tähän hommaan on kuitenkin tullut ihan vapaaehtoisesti lähdettyä, eikä tarvitse tuntea katkeruutta siitä että minulle tehdään tällaista kiusaa tai pahaa. Uskoisin että valmennuksista saa ihan kivasti tietoa kivunlievityksestä ja sitä täytyy vielä miettiä, mutta pitänee vaan harjoitella rentoutumista ahkerasti. Jotta osaa sitten supistusten aikana edes yrittää antaa niille tilaa.

Olimme viikonloppuna ystävien tupareissa ja siellä kerrottiin taas niitä ”ihan kamalia” synnytystarinoita. Jouduin vakuuttamaan kertojille moneen otteeseen, etteivät minua ala pelottaa toisille tapahtuneet. Sehän on vähän sama kuin jos pelkäisin jääväni auton alle koska ystävälleni käy niin. Tai jos vertaisin omia ja kaverin kuukautiskipuja toisiinsa ja alkaisin jännittää niitä vain sen perusteella että kaveri oksentaa ja makaa solmussa joka kerta.

Rojektisuunnitelma valmiina vuodelle 2011

Tein rojektisuunnitelman, nimenomaan r:llä. Olen sellainen. Vuosi 2011 on teemattu nyt terveen perheen vuodeksi. Ensisijaisesti keskiössä on terve lapsi, mutta samalla hoidetaan fyysiseen kukoistukseen tämä repsahtanut äiti, ja innostetaan pieneen skarppaukseen myös isukki. Suunnitelmaan kuuluu säännöllinen liikunta: paljon Nuuksiota, kärryttelyä ja pallojumppaa. Vauvauinti on isän toivelistalla. Toki joku muukin jumppa tai vastaava olisi mukava. Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota ruokaan, niin että mahdollisen imetyksen jälkeen paino jatkaa laskuaan. Puolessa vuodessa pääsen normaalipainoon, jos teen pelkän ruokaremontin. Tiedän sen kokemuksesta. Ja tuostahan voisi saada aiheen uudeksi blogiksi. Hmmm.

Nyt töiden kimppuun ja sen jälkeen ulos haistelemaan lehtiä pudottelevaa tuulta.

Ostosongelmia ja -iloja

Olen kärsinyt viime viikot täydellisestä shoppausenergian lopahduksesta. En jaksa millään humputella kaupoissa vaikka se olisi minulle parasta viihdettä silloin, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Oikein nauratti kun olin tällä viikolla sopinut ystäväni kanssa treffit kauppakeskukseen syömään* kuudeksi ja ajattelin että minähän menen ajoissa ja pörrään. No, tunnin tai puoltoista pörrättyäni oli pakko mennä autoon viemään ostoksia ja lepäämään. Siinä istuessani meinasin ihan oikeasti nukahtaa, niin rättipoikki olin. Kääk!

*** toim.huom. Classic Pizza on loistava, mutta täysi olo kestää ainakin 20h

En siis enää voi haaveilla shoppailusta. Täytyy vielä tarkentaa tuota shoppailu -sanaa sen verran, että en kovinkaan usein osta mitään. Mutta kaupoista saa ihan valtavan paljon ideoita. Kiertämällä erilaisia liikkeitä minulle muodostuu usein päähäni myös joululahjalista. Tänä vuonna tosin sukulaiset ja ystävät saattavat joutua syömään kynsiään. Voihan olla etten jaksa ostaa lahjan lahjaa. Kummilapsille jotain netistä ja anopille ja appiukolle röykkiö, että pääsevät taas ”syyttämään” minua joulun lahjapaljoudesta. 🙂

Ja yksi dilemma: viikon yksin kotona, täytyy käydä ruokakaupassa, ei saa kantaa painavia. Joka päivä kauppaan? Nöywei! Miten siitä selviää taas reilun viikon päästä?

Tavaroiden nimiä, merkkejä ja malleja

Tulin tänään ajatelleeksi miten usein tuijotan omista lapsuuden valokuvistani millaisia tuotepakkauksia tai tavaroita meillä on kotona ollut. Muistan hyvin Fairyn, Floran, maitotölkin eri versiot, paahtoleipäpussin ja Mehukatti-kanisterin keittiökuvista. Harvoin tulee miettineeksi miltä nuo meidän tänään käyttämät tuotteet näyttää silloin kun Tuppurainen on 30 (ja vähän päälle, kröhöm). Pitääkin ihan ottaa sellaisia kuvia, missä tuotteet näkyvät.

Raskauden aikana olen syönyt valtavan paljon esimerkiksi Valion raejuustoa, sitruunan makuista Bulgarian jogurttia, Ingmanin kotijuustoa, A+ maustamatonta jugua, Pirkan muromysliä ja Primulan ciabo- ja ohraleipää. Primula on muutenkin parasta, eikä sitä yhtään himmennä hiilineutralius. Eikä tietenkään sovi unohtaa vain erittäin huolellisella kohtuudella (övereillä) nautiskelemaani (ahmimaani) Ben&Jerry’s cookie dough – tai uutena löytönä chocolate fudge brownie -jäätelöä. Tosin, ystäväni huomautti että överini ovat naurettavia ja joutaisin harjoitusleirille, kun myönsin etten saa koko purkkia kerralla menemään, vaan ehkä neljäsosan. No sekin on minulle överi.

Ja niiiiiiin siistiä että on satsuma-aika. That’s my game. Kohti 30. viikkoa siis satsumien antamalla c-vitamiinienergialla ja ehkä vähän maanantaina saatavalla neuvolatuomiolla viimeisen kuukauden painonnoususta. Se on ollut huigeeta.  Aina pitää kuitenkin lopettaa nousussa: tänään iskä tulee kotiin!!!