Leskiviikko alkamassa

Mies karkaa huomenna Intiaan työmatkalle ja hirvittää. Kun ei ole ketään kotona, kuinkahan paljon tulee nukuttua. Nyt nimittäin on sellainen juttu, että unta riittäisi vaikka 23 tunnille vuorokaudesta. Ihan älytöntä. Iltapäivisin tulee töissä sellainen zombiolo ettei pahempaa voisi kuvitella. Ja reippaasti käveleminen on alkanut aiheuttaa hengästymistä, kreisiä!!

Tuppurainen on ollut varsin vilkas liikuskelija ja aktivoituu nyt aikalailla saman päivärytmin mukaan. Ei sitä niin tarkkaan täällä töissä ehdi aina seuraamaan, mutta illalla rytmi on tuttu. Liikkeiden lisäksi nyt kuuluu selvästi syke vatsan peitteiden läpi. Harmi vaan etten itse ole niin notkea että pääsisin kuuntelemaan, mutta kivaa että isi saa nauttia siitä huvista.

Sisustus kesken ja voimat finaalissa

Olen jättänyt sisustusprojektin ihan retuperälle kun voimat on olleet iltaisin niin vähissä, mutta ehkä tulevan viikon aikana voisin yrittää taas jatkaa. Huomenna tulevat veljen tytöt yökylään. Onneksi ovat aikaisin nukkumaan menevää sorttia, sillä tiedän haukottelevani jo ysiltä. Ihan käsittämätöntä tämä vetämättömyys. Ei puhettakaan että ottaisin yhtään tapaamista tai muuta menoa aamuille. Edes pissanäytettä en ole saanut vietyä terkkariin, koska sitä varten pitäisi herätä ja toimia. 7 viikkoa töitä, enkä taaskaan laske.

Eilen olin vähän pirteämpi kun mies vei minut yllärinä katsomaan teatteriin Viiviä ja Wagneria. Tuppurainen reagoi liikkumalla kovaäänisiin musiikkikohtauksiin ja sai siinä äitikin jonkin verran nauraa. Tykkään Risto Kaskilahdesta ja Sari Siikanderista, mutta ei tämä jatko-osa mikään huippu-super-duperhyvä ollut. Mutta mies – se on mulla paras. ♥

Kirstin, Johannan ja Sonjan luona

Tänään oli neuvola ja juteltiin lähinnä läpi kaikki mitä jo tiesinkin äitiyspäivärahan ja -avustuksen hakemisesta. Pissa oli puhdas ja hemoglobiinikin pysynyt yli 130:n. Ei siis toistaiseksi tarvita rautalisää. Tällä iällä joudun tietysti myös sokerirasitukseen ja siihen ihanuuteen olisi nyt noin 4 viikkoa. Väiskin syke oli noin 140 ja tänään se saatiin todella kovaa kuulumaan. Ihan meinasi dopplerin sietokyky olla koetuksella.

Kyselin terkkarilta olinko tulkinnut vatsan kovettumisen oikein – kun veikkasin harjoitussupistuksia ja hän sanoi että se on mahdollista. Saattaa myös olla että se on vauvan profiili, jos hän työntää itseään selkä edellä ulospäin. No, kunhan ei ole kipuja, niin saa olla kumpaa vaan. Ensi kerralla onkin sitten lääkärin aika ja minulle tuli yllätyksenä että siellä ultrataankin. Kivaa! Tai siis eihän se ole aika lääkärille vaan Johannalle. Sonjakin on kuulemma mukana. Minulla on pieni haju että he ovat lääkäri ja terveydenhoitaja. Hauskan inhimillinen tapa esittää asia.

Pinnasänky löytyi, toinenkin ostos kutkuttaa

Huusin eilen meille täysin ehjän ja siistin pinnasängyn 15 eurolla. Se sopii valitsemaani linjaan. En kyllä voisi maksaa sängystä sataa tai kahtasataa euroa. Kun sitä käytetäänkin niin vähän aikaa. Lisäksi bongasin sellaisen todella söpösen ”nukkuma-alustan”, mutta täytyy pohtia onko sen huutaminen järkevää….tai ehkäpä tässä jo voisi jotain vähän järjetöntäkin huutaa. Se oli niin söpökin.

Noita kalusteita alkaa nyt näköjään kertymään niin että täytyisi kohta patistaa miestä pistämään tietokonepöytä ja siinä törröttävä pöytäkone lihoiksi. Lisäksi pitäisi keksiä paikka silityskeskukselle. Vinkki niille, jotka haluavat selvitä silittämisestä nopeasti ja helposti – silityskeskus kannattaa ehdottomasti hankkia. (Enpä muuten olisi ihan heti kuvitellut linkittäväni blogistani sanoja Marttojen sivuille – mutta kerta se on ensimmäinenkin)

Ympärillä yrittäjyyttä

Olen tehnyt viime ajat töitä yhden yrittäjyyskasvatukseen liittyvän projektin parissa ja innostunut moneen otteeseen tästä omasta yrittäjyydestänikin taas sen myötä. Toki realiteetti on se, että marraskuusta firmani taukoilee vuoden päivät, mutta paluu töihin on varmasti mukava asia. Siitä saa olla iloinen. Toinen ilon aihe on että pitkään kysymysmerkkivaiheessa ollut ystäväni on tarttunut tilaisuutta ”sarvista” ja oli tänään meillä pohtimassa mm. rahoitussuunnitelman saloja. Minulla meinasikin mennä sormi suuhun näiden ”tuttujen” asioiden kanssa kun olikin kyse toiminimestä eikä osakeyhtiöstä. Varmaan kaikista pelottavinta ja vaikeinta on juuri tuo hallinnollinen puoli ja varsinkin verotus. Burp! Onneksi on tilitoimistoja. Ja kyllä se oman talouden riskien hallinta on vaan tärkeä juttu. Ei voi suin päin sotiin lähteä.

Mutta päivän saldo on siis varsin positiivinen. Potkuihin juuri yltyneen tirriäisen sydän kiivaana sykkien, uuden yrittäjän realistisen innostuneisuuden siivittämänä kohti unisia maisemia ja huomenna uusi päivä täynnä etätyön onnea. Olipas niin minulle tyypillisen hankalasti puettu sanahuntuun tuo tokaisu. Huomenna jo 21 + 6 ja yksiraskausviikko taas ehtoopuolella.

Neuvolassa kajahti

Tulimme juuri isukin kanssa neuvolasta, jonne hänkin pääsi mukaan jo heti toisella kerralla. Tärkeimpänä kohtana vierailua oli tietenkin sydänäänten kuuntelu ja sieltä se doppleri pienen heiluttelun jälkeen havaitsi tsukutitsukutin. Neuvolakorttiin merkittiin sykkeeksi +145, joka on ihan mukavasti alueella. Terkkari sanoi että 120-180 on normaali väli ja sen pitäisi pysyä tuossa 140 korvilla.

En kyllä oikein hiffaa ihmisiä kun tilaavat kotiin noita dopplereita. Ehkä hakevat niistä turvan tunnetta, mutta minä ainakin vetäisin liian helposti omia johtopäätöksiä kun amatöörinä kuuntelisin suhinaa ja rahinaa vatsasta. Sivuääniä oli nimittäin melkoisesti, ehkä johtui eilisestä mansikoiden ja herneiden tinttaamisesta.

Hemoglobiini ja verenpaine olivat hyvät elleivät täydelliset, mutta vaaka taisi olla rikki koska se näytti niin suurta lukemaa. 🙂 Kun helteet helpottavat, on aika siirtyä lenkkipoluille vakavalla mielellä. Ensimmäisen kolmanneksen ajan oli kokoajan niin poikki ettei siihen ollut mitään saumoja, mutta nyt alkaisi taas olla energiaa. Ja ehkä vielä uskaltaisi mennä kamppailutunnillekin, parin kuukauden ajan.

Valmennusvalintoja

Reilun kuukauden päästä koittaa puoliväli ja rakenneultra. Sitten pitäisi tehdä valintoja valmennuksesta. Ajattelimme ilmoittautua Haikaranpesään, jos vaikka onnistaisi. Neuvolan ensimmäinen valmennus on syyskuun lopulla ja on varmaan ihan hauskaa nähdä muita Haagan alueen tammikuulaisia. Tällä alueella on kuulemma nyt noin 40 laskettua aikaa tammikuulle, jossa toki mukana myös uudelleensynnyttäjät.

Kello on vasta puoli kymmenen, mutta jo on tosi kuuma. Mitähän kivaa sitä keksisi tälle päivälle? Ehkä ilmastoitu leffateatteri ja Shrek 3D -versiona voisi olla paikallaan.