Keskikäyrällä

Neuvolalääkärin tapaaminen vol 2 on nyt takanapäin. Hän oli yhtä tylsä kuin ennenkin. Mutta ei voi valittaa, kaikki on koneessa mallillaan ja kirjasimme seuraavanlaisia muistiinpanoja: puhtaat näytteet, hyvät paineet, turvotus plussalla, aktiiviset syke ja liikkeet, raivotarjonta, mutta vielä pää heiluu. Tämän päivän painoarvio oli jo 2800 grammaa ja havahduin: sehän on jo ihan ihmisen syntymäpaino. Minä painoin pari päivää syntymäni jälkeen sen verran. Arvio syntymäpainosta, jonka lääkäri ainakin 3 kertaa painotti olevan arvio, on noin 3600 grammaa. Suapi nährä. Siis hei haloo, kai mä nyt tajuan että se on arvio. Voiko joku olla niin uuno että sitten reklamoi kun lapsi olikin eri kokoinen.

Kivaa että meidän Tuppurainen on hyvässä kasvussa. Käyrillä painellaan siellä keskivaiheilla. Lohduttauduin omasta painonnousustani sillä, etten edelleenkään saa vatsaa toimimaan kovinkaan usein ja vaakaa rasitti varmaankin ”täysi tankki”. Mutta nyt mentiin ihan normaalia vauhtia. Viisitoista raskauskiloa tosin häämöttää ja siitä en kovasti yli haluaisi.

Painetta pohjalla

Tunnen kovasti painetta edelleen lantionpohjalla, etenkin oikealla puolella. Lisäksi huomasin tänään neuvolasta kävellessäni, että saman puolen jalassa tuntuu kipua siinä jalkapohjan kaaren (minulla varsin laskeutuneen sellaisen) kohdilla. Olen varmaan mennyt vähän vinoon. Muita kipuja ei oikein ole ja supistelukin on vähäistä. Kylmällä kelillä maitovehkeet vähän vihlovat hetkellisesti, kylkiluissa tuntuu välillä varpaiden tai jonkun muun mahtuvan osan aiheuttama juilautus ja nahka tuntuu tosi pinkeältä.

Itsenäisyyspäivän viikonlopun aikana on satanut niin kauhiasti paljon lunta, että sitä on joka paikassa. Mutta toisaalta huomasin sen olevan ihan hyvä asia: käveleminen lumella on pehmeää ja aiheuttaa vähemmän vaivoja kuin asfaltilla köpöttely. Lumi aiheuttaa kyllä muita huolia: auto on hautautunut niin syvälle hankeen että en saa sitä sieltä omin avuin kaivettua. Siksi tänään piti jättää väliin visiitti hyvän ystäväni luo, joka arvioi viestissään että ei varmaankaan synnytä tänään eikä huomenna. Aikaa on siis vielä. 🙂

Joulareita ja vaippoja

Viikonloppuna saatiin vihdoin kaikki viimeiset jutut Tuppuraisen huoneessa seinille – muutamaa taulua lukuunottamatta, jotka olen ajatellut tehdä. Nyt voisi sitten järjestellä tavarat paikoilleen. Vaippojakin napattiin jo paketti Prismasta. Olin ajatellut kokeilla Nature Babycaren maissivaippoja, mutta ihan pieniä kokoja ei ollut.

Kohta pitäisi suunnata postiin ja apteekkiin. Amazonista tilaamani joululahjat, vaipparoskiksen kasetit ja jotain muuta sälää siellä odottaa noutajaa. Rautapillerit on lopuillaan ja ehkä voisin napata vähän perusvoidettakin varastoon. Pakkanen kuivattaa hurjasti ihoa. Vielä pitäisi muutamalle keksiä joku lahjus ja jonain päivänä on pakko jaksaa raahautua ostosparatiisiin hakemaan sellaiset lahjat, joita ei saa netistä.

Nyt nämä turvonneet jalat vähäksi aikaa kohti kattoa ja sitten taas kenkiin.

Helle hellii ja kurittaa

Väiskin ensimmäinen ulkomaanmatka on ohitse. Tulimme eilen kotiin vietettyämme viikon Ranskan maaseudulla ja pari päivää Espanjan puolella. Parasta lomassa oli ehdottomasti uima-altaalla kelliminen ja rentoilu. Ruoka oli hyvää, vaikka minua kyllä harmitti ihan älyttömästi ohittaa ne piiiiiiitkät juustotiskit Carrefourissa. Siis niin ihanan näköisiä home- ja muita herkkuja. Ja Ranskasta löytyi ihan huiman hyvää alkoholitonta kuohuviiniä!!

Loman aikana tuli ehkä vähän painoa tai sitten vatsa on nyt työntynyt vahvasti eteenpäin, tai molemmat. En pysty enää millään ilveellä tunkeutumaan normihousuihin. Ja huomenna on täynnä vasta 15 viikkoa. San Sebastianin katuja tallatessamme kiinnitin moneen otteeseen huomiota ikkunoista heijastuvaan tynnyriin, mitä koko olemukseni lähinnä muistutti. Nytkin pitäisi vielä hetken verran näyttää normaalilta, kun käly miehineen tulee tarkkanäköisyystestiin ja jäätelölle.

Tarkkaavaisuustesti kälyselle

Usein ne, jotka ovat vastikää saaneet lapsia tai ovat muilla tavoin asian kanssa akuutisti tekemisissä, ovat aika tarkkoja samoille viboille ympäristössään. Kai. No, puolen tunnin päästä nähdään onko kälylläni ja hänen miehellään hoksottimet terävinä helteellä. Tulevat 10-kuisen rinsessansa kanssa meille syömään uunijädeä ja olen asettanut heille 3 näköhavaintoansaa.

1) vessassa, istuma-asennossa ollessa, on suoraan naaman edessä raskausajan vitamiinit
2) olohuoneessa on minun vauvakuvalaatikkoni ja sen alta pilkistää ultrakuvien reuna, niin että siitä tunnistaa ne kyllä
3) nojatuolin vieressä on kori, jonka päällä olevien paperien alta pilkottaa ”Meille tulee vauva” -opus ja äitiyskortti.

Veikkaan että ensimmäinen ansa on imettävän äidin osalta tehokkain, mutta saa nähdä. Eivät varmaan kehtaa minun pullotuksestani mitään päätellä…tai no, kyllä tämä suoraan eteenpäin tönöttävä kumpu saattaa olla aika vahva vihje.

Ukkosta odotellessa

Odotan kovasti ukkosta, sillä turvotus on varmasti yksi syyllinen tähän tukalaan ja tukevaan oloon. Onneksi asuntomme ei ole ihan mahdottoman kuuma ja makuuhuone vieläpä kaikkein viileimmässä nurkassa. Harmi vaan että lomareissun jäljiltä tulee valtavasti pyykkiä ja nyt neljännen koneellisen jälkeen pesukoneen ja kuivausrummun tuottama lämpö alkaa ahdistaa. Ulkokuivaus olisi kai järkevintä, mutta yhdellä pienellä telineellä ja vähän arveluttavalla paikalla olevilla taloyhtiön naruilla ei nyt ole saumaa tähän urakkaan.

Loma jatkuu tästä eteenpäin, ehkä mökillä ja erilaisten paljastustilanteiden parissa. Sitä olisi vielä 2 ja puoli viikkoa jäljellä. Mahtavuutta!! Siihen tosin kuuluu myös armottomat paperityöt: vakuutusyhtiöiden vertailu ja muutamat työasiat. Mikä noissa vakuutuksissa on, että niitä ei osata tehdä helpoiksi ostaa? Lapsivakuutuksissakin on valtavasti eroja, ehkä niistä olisi ihan blogipostauksen aiheeksi jahka ehdin ja jaksan.

—

Ainiin, ja golfin kustannukset olivat minun lomallani 40 euroa. Bägin kuljetus edestakaisin. Ei tullut mieleenikään mennä niin kuumalla pelaamaan ja olin varsin tyytyväinen rooliini uima-allasvahvistuksena.