Ihan ku ois raskaana

Raskas olo. Heavy, loaded, turpea, painava, tankkerimainen. Ja tänään piti yrittää urheasti tehdä jouluostoksia. Jösses, miten sitä voikaan yliarvioida omat voimavaransa. Jo kauppakeskuksen parkkihallissa piti pysähtyä keskelle ajokaistaa tunnustelemaan alavatsan yhtäkkistä mielenosoitusta. Mitä ajattelinkaan kun lähdin tänne, kuiskasi järki. Isännän joululahjaa tietysti, vinkkasivat tunteet. Ja taas mentiin. Onneksi ohjelmassa oli myös lounas kälysen kanssa. Sai istua luvalla ja juoda hitaasti kahvia.

Toisaalta, saahan sitä kai 3 viikkoa ennen laskettua aikaa vähän jo tuntuakin siltä että lapsi on tulossa.  Mutta yksi asia on tätä raskautta hallinnut. Ja se on ummetus. Tuo ihana ystävä, joka ei ole hellittänyt kuin muutamiksi päiviksi kerrallaan, palatakseen taas piinaamaan minua. Olen ihan varma että osa painonnoususta, varsinkin niinä punnituskertoina kun se on ollut runsasta, on johtunut siitä että lapsen lisäksi olen parhaimmillaan kantanut 3 päivän aterioita mukanani. Ja tietysti aterioiden välissä kuplivaa ilmaa, joka ei sinänsä paina, mutta painavoittaa oloa.

Onneksi tänään oli se kolmas päivä ja vihdoin koitti helpotus. Lainaan näyttelijä ja laulaja Kaija Kärkistä, joka aikoinaan kirjoitti minulle Espoon teatterin lämpiössä runon. Se meni jotenkin näin: Jos ei Kaijan kakki kumahda pyttyyn, menee illan esitys aivan myttyyn.  Ilta pelastettu, joskaan ei Kaijalla. Ah, miten raikas aihe oli tämä.

Ensimmäisiä ponnistuksia

Kylläpä on elämä heittäytynyt hankalaksi kun se meinaa että kaikista yksinkertaisimmatkin päivän askareet pitää tehdä vaikeiksi. Pissalla saa ravata välillä alvariinsa, mutta toisesta luukusta ei kuulu mitään. Siis ei mitään. Ja lopulta onni tulee valtavan treenin tuloksena. Huh huh! Olen minä kuullut että ummetus vaivaa raskaana olevia, mutta että näin kivaa sitten pitelee.

Ihan huvittaa kuinka minun raskauteni on pyörinyt kertakaikkiaan kokonaan ala- ja perätilassa. Hillitön ilman kertyminen, hernerokkahimo ja niihin yhdistetty ummetus on oikein herkkupaketti helteiseen kesään mentäessä.

No, toisaalta nyt on taas ollut vähän helpompaa väsymyksen suhteen ja energiaa piisannut vähän enemmän. Muutenkin vatsa tuntuu välillä taas aika oireettomalta, kun alkuun alavatsan olemassaolon tiedosti lähes kokoajan.

Pari viikkoa treffeille

Kahden viikon päästä olisi treffit toukan kanssa ja taas vähän jännittää, josko hän vielä on siellä. Olen positiivinen, enkä turhaan lietso huolia. Kyllä tämä kaikki ilmapalloilu varmasti tietää ihan hyvää. Mieskin on lähdössä mukaan innoissaan ja on kiva että toisellekin saadaan jotain konkretiaa ruudulle. Ultrassa viikkoja onkin sitten jo vähän reilut 11 ja ensimmäisen kolmanneksen loppu häämöttää. Olen jo tulossa ihan hulluksi kun töissä ei kukaan tiedä ja se alkaa vaikuttaa tekemisiini. Joudun kiertelemään, kaartelemaan ja lykkäämään tiettyjä asioita muutaman viikon.

—

Olen vihdoin saanut golfinkin sujumaan ihan kivasti, saa nähdä miten paljon tänä kesänä tulee pelattua. Kesään tosin mahtuu paljon kaikkea muutakin puuhaa. Toivotaan että se jatkuu pitkälle syyskuuhun. Ja että talvesta tulisi leuto, ettei tarvitse pakkautua seitsemään untuvatakkiin.