Talousvaliokunta on kokoontunut

Huhhahhei ja magnesiumvissyä pullo. Kävin tänään tapaamassa kirjanpitäjääni ja sain taas lisää kohtia todo-listalleni. Pitäisi hoidella myyntilaskutus suorituksineen sopivaan malliin äitiysloman alkupäivään mennessä, jotta voin ”tyhjentää kassan” kulukuiteilla ja palkanmaksulla hyvissä ajoin. Verokorttikin pitäisi tsekata ja tehdä vielä tilinpäätöstä varten paperilappujen tarkistussavotta. Monenlaista tekemistä piisaa vaikka yritys on ollut olemassa vasta 7 kuukautta. Vähän niinku Väiskikin.

Onneksi yksityiselämässä raha-asiat on helppoja. Velka vaan lisääntyy kun isäntä tekee autokauppoja. 🙂 No, ei meillä onneksi paljoa velkaa ole mutta täytyy kyllä sanoa että viimeisen kerran päästän miehen yksin autokaupoille. Tuli kuljettimelle hintaa, eikä päästy edes vanhasta eroon. Mutta oli pakko saada biimeri. Kai. Minä annoin tarkat ohjeet siitä, missä kohtaa kävellään hintakeskustelusta ulos tai soitetaan vaimolle, mutta soittoa ei kuulunut. Tiedusteluuni tilanteesta vastasi sitten varovainen ääni, joka totesi että meillä on nyt sitten uusi auto…ja vanha. Ja että ei se neuvottelu kai niin kamalan hyvin mennyt.

Kyntisyysmuutos ja unipuutos

Äitiysloman alkuun on 4 maanantaita ja nyt on tullut kohdalle ihan mielettömän monta kivaa projektia. Toisaalta poisjääminen on kurjaa, toisaalta olen jo puoliksi mammalomalla. Ei aivot enää oikein pysy matkassa. Kun jaksan vielä muutaman diilin hoitaa pois päiväjärjestyksestä, on vuodelle 2012 jo kasassa vähän töihinpaluurahaa. Tämä yrittäjän arki kun on sellaista, että ei ole palkkaa jonka pariin palata.

Äsken käytiin arki-illan iloksi ulkona syömässä ja kohta maistuukin taas kunnon unet. Viime yönä heräsin aika mahdottoman monta kertaa ja aamulla väsytti kun piti mennä ysiksi ammattikorkeakoulun opiskelijoille esiintymään. Kivaahan se vaan oli, mutta kyllä on koko päivän haukotuttanut. Kävin myös toteuttamassa pitkäaikaisen kauhuni, ja otin rakennekynnet pois. Tilalla on monen vuoden jälkeen vain ohut akryylipinta, joka pitäisi kasvattaa pois. Pelkään jo nyt elämää ilman kynsiä.  Minulle ne ovat olleet pelastus atooppisen ja kutisevan ihon hoitomuotona. Toisalta nyt ei tarvitse ravata 3 viikon välein 70 euron huolloissa. Voi taas tehdä tukalle jotakin! – päätin raskaaksi tullessani luopua jommasta kummasta – kynnet voittivat.

Ainiin – täytyy tutkailla auttaako magnesiumvissy taas orastaneisiin krampin alkuihin.

Kirstin, Johannan ja Sonjan luona

Tänään oli neuvola ja juteltiin lähinnä läpi kaikki mitä jo tiesinkin äitiyspäivärahan ja -avustuksen hakemisesta. Pissa oli puhdas ja hemoglobiinikin pysynyt yli 130:n. Ei siis toistaiseksi tarvita rautalisää. Tällä iällä joudun tietysti myös sokerirasitukseen ja siihen ihanuuteen olisi nyt noin 4 viikkoa. Väiskin syke oli noin 140 ja tänään se saatiin todella kovaa kuulumaan. Ihan meinasi dopplerin sietokyky olla koetuksella.

Kyselin terkkarilta olinko tulkinnut vatsan kovettumisen oikein – kun veikkasin harjoitussupistuksia ja hän sanoi että se on mahdollista. Saattaa myös olla että se on vauvan profiili, jos hän työntää itseään selkä edellä ulospäin. No, kunhan ei ole kipuja, niin saa olla kumpaa vaan. Ensi kerralla onkin sitten lääkärin aika ja minulle tuli yllätyksenä että siellä ultrataankin. Kivaa! Tai siis eihän se ole aika lääkärille vaan Johannalle. Sonjakin on kuulemma mukana. Minulla on pieni haju että he ovat lääkäri ja terveydenhoitaja. Hauskan inhimillinen tapa esittää asia.

Pinnasänky löytyi, toinenkin ostos kutkuttaa

Huusin eilen meille täysin ehjän ja siistin pinnasängyn 15 eurolla. Se sopii valitsemaani linjaan. En kyllä voisi maksaa sängystä sataa tai kahtasataa euroa. Kun sitä käytetäänkin niin vähän aikaa. Lisäksi bongasin sellaisen todella söpösen ”nukkuma-alustan”, mutta täytyy pohtia onko sen huutaminen järkevää….tai ehkäpä tässä jo voisi jotain vähän järjetöntäkin huutaa. Se oli niin söpökin.

Noita kalusteita alkaa nyt näköjään kertymään niin että täytyisi kohta patistaa miestä pistämään tietokonepöytä ja siinä törröttävä pöytäkone lihoiksi. Lisäksi pitäisi keksiä paikka silityskeskukselle. Vinkki niille, jotka haluavat selvitä silittämisestä nopeasti ja helposti – silityskeskus kannattaa ehdottomasti hankkia. (Enpä muuten olisi ihan heti kuvitellut linkittäväni blogistani sanoja Marttojen sivuille – mutta kerta se on ensimmäinenkin)

Ympärillä yrittäjyyttä

Olen tehnyt viime ajat töitä yhden yrittäjyyskasvatukseen liittyvän projektin parissa ja innostunut moneen otteeseen tästä omasta yrittäjyydestänikin taas sen myötä. Toki realiteetti on se, että marraskuusta firmani taukoilee vuoden päivät, mutta paluu töihin on varmasti mukava asia. Siitä saa olla iloinen. Toinen ilon aihe on että pitkään kysymysmerkkivaiheessa ollut ystäväni on tarttunut tilaisuutta ”sarvista” ja oli tänään meillä pohtimassa mm. rahoitussuunnitelman saloja. Minulla meinasikin mennä sormi suuhun näiden ”tuttujen” asioiden kanssa kun olikin kyse toiminimestä eikä osakeyhtiöstä. Varmaan kaikista pelottavinta ja vaikeinta on juuri tuo hallinnollinen puoli ja varsinkin verotus. Burp! Onneksi on tilitoimistoja. Ja kyllä se oman talouden riskien hallinta on vaan tärkeä juttu. Ei voi suin päin sotiin lähteä.

Mutta päivän saldo on siis varsin positiivinen. Potkuihin juuri yltyneen tirriäisen sydän kiivaana sykkien, uuden yrittäjän realistisen innostuneisuuden siivittämänä kohti unisia maisemia ja huomenna uusi päivä täynnä etätyön onnea. Olipas niin minulle tyypillisen hankalasti puettu sanahuntuun tuo tokaisu. Huomenna jo 21 + 6 ja yksiraskausviikko taas ehtoopuolella.