On lauantai ja vielä melkein aamu. Minä sitten tykkään kovasti tällaisista pitkistä aamukahveista. Minnekään ei tarvitse lähteä, aamupala on syöty, mies tuijottaa telkkarista jotain tallennettua sarjaa ja minä surffaan. Täytyy nauttia tästä vapaudesta vielä kun se on mahdollista. Aamut myös tasoittavat sitä etten oikein saa iltaisin unta.
Usein kiireettömät viikonloppuaamut ovat myös hyviä ajankohtia blogaamiselle ja voisihan tässä tosiaan päivitellä vähän loppuloman kuulumisia ja tuntemuksia. Loma alkaa nyt olla lopuillaan ja maanantaina koittaa arki. Ensimmäinen maanantai taitaa tosin olla aina vähän sellainen katson meilit, päivitän kuulumiset ja lähden sitten kotiin -päivä. Joten nyt päätän jo etukäteen että teen juuri noin enkä mitään muuta. Pitäisi varmaan viikonlopun aikana kartoittaa mitkä työvaatteet vielä menevät päälle.
Pohjois-Karjalan heilinä
Loman aikana on istuttu paljon autossa ja tällä pienellä kummulla se on ollut vielä ihan kivaakin. Ajoimme viime viikonloppuna ihan ex tempore äitini sukutienoille susirajalle, eli Ilomantsiin, ja viivyimme kaksi yötä. Reaktiot Väiskiin olivat odotettuja. Tätini, joka on myös sylikummini ja minulle varsin läheinen, vinkui kuin purulelu. Hän sanoi että oli ”juuri edellisenä päivänä ajatellut asiaa”. Niinhän ne tädit aina. Enoni suhtautuivat mörököllimäiselle tyylilleen uskollisen rauhallisesti. Yhdelle kolmesta en kertonutkaan kun ei tullut missään vaiheessa luontevasti puheeksi. Minusta tuntuisi jotenkin oudolta ottaa asia vaan yhtäkkiä esille. Ehkä en halua tehdä siitä mitään numeroa. Jos eivät huomaa, eivät sitten huomaa.
Sain pitkästä aikaa maistaa paikallista ruissihtileipää ja toin sitä myös mukanani. Lisäksi ostimme paikallista mustaherukkamehua, ai että se on hyvvee! Pienilläkin paikkakunnilla on selvästi panostettu lähiruokaan ja -tuotteisiin selvästi enemmän kuin ennen. Lähi”tuotteista” minulle tärkeimpänä Ilomantsissa on sen maastot, lähinnä vesistöt. Järvien rannalla on rauhallista ja niiden hiekka on lähes valkoista. Enoni oli taannoin ostanut pilkkahintaan mökkitontin ja kävimme siellä uimassa ja saunomassa. Ai lapsuusmuistoja!!
Vaihto vauvahypistelyyn ja meren rantaan
Ajoimme Ilomantsista suoraan Lohjalle, jossa grillasimme ja ihastelimme ystäviemme 6 viikon ikäistä poikaa. Voi änkyrä, millainen ruttunaama hän olikaan. Oli taas kummallista kuinka ihan pienen vauvan pitäminen sylissä tuntuu niin ”vaikealta”. Kokoajan on sellainen tunne että se menee rikki tai siltä irtoaa joku ruumiinosa. Poitsu oli kyllä valtavan rauhallinen ja tuhisi suurimman osan ajasta. Isäntäperheen veikeä puolitoistavuotias oli vähän kummissaan vauvan läsnäolosta, mutta jaksoi silti riehua. Erityisen kivaa taisi olla Väiskin isukin kanssa trampoliinissa. Se myös näytti ja kuulosti koomiselta. Minä sain mukaani kassillisen äitiysvaatteita, voi helpotus.
Pikainen visiitti kotiin välillä ja jatkoimme taas matkaa, tällä kertaa mökille. Kävinkin tuossa välissä päivittämässä blogini ajanlaskun kun alkoi tympiä tuo kahden eri ”viikonvaihtopäivän” pohtiminen. Mökilläkin ehdimme viipyä vain kaksi yötä, mutta se tuntui oikein sopivalta ajalta. Haimme isäni, eli papan mukaan ja menimme heti keskiviikkoiltana kauan odotetulle mato-ongelle. Ilta oli todella rauhallinen eikä kuumuuskaan vaivannut. Väiski tuntui rauhalliselta ja olo oli mainio siinä kohoa tuijotellessa. Mutta saimme me vähän toimintaakin. Tuli nimittäin niin hyvällä tahdilla ahvenia. Minä sain kaksi isoa ja miehet yhteensä kolme sellaista oikein kunnon kokoista ahvenaa (yhdestä saaliistani on videokin todisteena). Lopulta savustimme niitä seitsemän ja ne olivat älyttömän hyviä! Tulipahan kerrankin syötyä kalaa, kun olen ollut siinä vähän laiska – tietysti lukuunottamatta appiukon savustamaa lohta.
Mökillä rentoillessa ja ukkosta ihastellessa papparainenkin tokaisi jossain vaiheessa että ”tuot sen sitten ensi kesänä mun kanssani tänne”. Vähän vaivihkaa. Söpöä. Pohdintaa on ilmeisesti suoritettu ja pappa taitaa jo odotella uutta tulokasta jonka kanssa voi sitten mökillä puuhastella.
Tavarat ja ajatukset järjestykseen
Olimme eilen auttamassa ystäviämme muutossa. Tai no, minä ehkä olin vähän vähemmän avuksi, mutta kuitenkin. Tuli samalla testattua ihan supermukavat farkkuhaalarit ja näytin ihan muuttomuumilta. Ennen muuttoon menoamme sanoin miehelle että olisi ihan kiva muuttaa, mutta illan päätteeksi olin kyllä taas ihan eri mieltä. Herranjestas sitä tekemisen ja tavaran määrää! Taidan tyydyttää järjestelyhaluni pienen huoneen remontilla syksyn aikana ja nyt viikonlopun aikana touhutarpeeni tasoittaa pyykkivuori ja kodin siivous arkea varten.
Pitäisi myös saada aivot työasentoon. Ehkä se pöydällä kummitteleva vakuutusehdotuspino auttaisi. Jos Väiski Tuppurainen ei ryhdy illalla hankalaksi. On ollut nääs viimepäivinä aika paljon kiristelyä lihaksissa ja ilmaakin kertyillyt. Noin joka toinen päivä tuntuu selkeämpiä töytäisyjä ja välillä taas pelkkää kuplintaa.
Ainiin: Väiski sai eilen ensimmäiset varusteetkin muuttokuormasta, mm. ihan tautisen söpön pikku bodyn, jonka ystäväni oli ”pakko” ostaa kun olimme alessa. Jo pelottaa että mitä kaikkea se keksii, minä olen nimittäin harrastanut heidän perheensä kohdalla ”suurin pehmolelu mitä kaupasta löytyy” -periaatetta. Kosto kuulemma elää.
Ainiin2: 18 yötä ultraan. Hui!
Toisenkin toukan odotus 