Kuperkeikkoja kernillä

Jumppa-alusta värikkäine aakkosineen (Finlayson Aakkoset) on meillä tosi kovassa käytössä. Suosittelen kaikille lattia-asukkien vanhemmista sellaisen värkkäämistä. Ompelutaidottomana tein vain kernikankaasta kaksi samankokoista palaa ja niistä pussin. Työnsin sisään vaahtomuovin ja ompelin rumasti koneella viimeisenkin sauman. Kokoa alustalla on kokoa 120 senttiä kanttiinsa tai jotain sinne päin, ja siihen mahtuu tarvittaessa koko perhe. Testasin myös että siinä mahtuu aikuinenkin tekemään kuperkeikan, joten käyttöikä on pitkä. Tyttö liikkuu jo ahkerasti. Liikkeet suuntautuvat taaksepäin ja ympäri, mutta eteenpäin ei vielä päästä.

 Jossain vaiheessa kun tyttö liikkuu enemmän, täytyy varmaan tehdä vaahtomuovista tunneli, jota pitkin voi ryömiä. Ja temppuratapalojahan voi tehdä rajattoman määrän. Ehkä niitä varten sitten pitää ostaa pian isompi asuntokin. 🙂 Kröhöm. Onhan niitä välittäjiä tässä jo viime viikkoina rampannut.

Nyt laitetaan kuitenkin silityskeskus laulamaan: huomenna Tuppuraisen ekalle ruotsinristeilylle Siljalla. On siitä aikaa äidillä ja isilläkin. Varmaan viimeksi vuonna 2003 tai jotain oltu laivalla. Kuulia!

Puoli elämää, eikun vuotta

Eilen vietettiin tytön puolivuotispäivää samppanjapiknikillä. Tietysti siksi samppanjalla, prosciuttolla ja mansikoilla höystettynä, että oli myös meidän kolmas hääpäivä. Piknikin jälkeen suunnattiin mummolaan, jonne tyllerö jäi iltahoitoon ja unille. Menimme isukin kanssa perässä, syötyämme Gaijinin nimikkomaistelumenun. Slurpsista. Kyllä saivat vasikanposket, possunkylki, ribsit ja vihersimpukat minut ystävikseen. Nyt on palattu vierastuvalta kotiin tavallisten patojen äärelle (laitoin suppilovahverot likoamaan, jos pastan vääntäisi).

No, jotta Toukan odotus ja äitiys ei olisi vallan ruoka- ja juomablogi, täytyyhän tietysti päivittää myös neuvolakuulumiset. Pituuspainosuhde on tytöllä hieno, vaikka paino hieman miinuksella laahaakin.69 senttiä ja 7,8 kiloa ovat mitat. Kirstin lomatuuraja Pirjo ihmetteli uutena kasvona taas tytön tyytyväisyyttä ja aurinkoisuutta. Äiti oli niin ylypiä.

Siinä sitten testattiin kovasti liikkumista ja todennettiin että ipana ei ole kovin aktiivinen kylkikääntyjä. Autettuna kyllä kääntyy vatsalleen, mutta muuten mieluummin jää selälleen seurustelemaan tai räpläämään leluja. Tai pyörii vatsallaan akselinsa ympäri. Eikä siellä neuvolassa saatu käännöstä aikaan houkutteluista huolimatta. Mutta kun tultiin kotiin, meni ehkä 10 minuuttia ja likka tempaisi itsensä lattialla ympäri ihan oma-alotteisesti. Pitihän sitä vähän pihdata. 😉

Neuvolassa saatiin mittojen ja ruokavaliokertausten lisäksi hyvä idea. Mennään tänään Etolaan ostamaan kernikangasta ja vaahtomuovia ja ompelen tytölle niistä jumppa-alustan. Sellainen oli neuvolahuoneen lattialla ja vaikutti ihan loistavalta jutulta vielä pitkälle taaperoikään. Lisäksi neuvolantäti bongasi että tunnistin kakan tulon ja ehdotti että aloittaisimme pottatreenit. Siihenkin tarpeeseen siis Etolasta vermeet. Kuulemma jo sitten vuoden iässä oppivat ilmottamana milloin täytyy mennä ”pikkuhuoneeseen”, jos aikaisin alottaa. Etenkin nämä rauhalliset, tasaiset ja tyytyväiset tyttölapset. Hassua!

Puoli vuotta on kestänyt toisaalta tosi kauan ja taas toisaalta mennyt hujauksessa. Vauva-aikaa on onneksi vielä jäljellä, eikä tarvitse kuumeilla ihan heti uudesta. Vaikka näinkin pari yötä sitten unta että uutta toukkaa oli jonossa. Ihanaa ihanaa on aika tää. Onnea vain kovasti äidin ihanalle hymyhipsulle, joka parhaillaan nukkuu puputyttönen kainalossaan päikkäreitä tuolla isin ja äidin sängyssä. Olet niin rakas!! (taitaa mennä aikaa ennenkun äidin ikävä eilen illalla istutun ravintolasetin osalta menee ohi).

Ainiin, täytyy vielä kirjata muistiin yksi hassu juttu. Kun lähdettiin iltamyöhällä isin kanssa keskustasta kohti mummolaa, oltaisiin me voitu taksissa jutella mistä vaan tai vaikkapa suunnitella parhaillaan vietettävää kesälomaa. Mutta ei. Katselimme – ja näytimme toisillemme – tyttösen kuvia kännykästä. 🙂