Ei. Meillä ei asu ketään hamppeja. Tämä on näitä ikuisia vääntöjä siitä, että kuka sanoo oikein. Kun minä menen hampilääkäriin, mies menisi hamppilääkäriin. Onhan se siinä mielessä humoristista, että mun kielelläni se menisi tapaamaan puoskaria joka siistii sen normaaliksi gubbeksi. Toinen klassikko on perinteinen keinussa pelattava pallopeli. Meillä Espoossa se oli kesysti keinupehvis, mutta stadilaiset pelasivat -persistä. Törkeetä.
Kaikki tämä kielijumppa tökerönä aasinsiltana kuulumisiin: tänään bongasin viidennen hampaan yläikenestä ja se selittäneekin viimeaikaiset kinkkaleenakänkkäränkkäilyt. Yöllä on herätty, päivällä on vikisty ja syli se vain on kelvannut. Hampaiden tulon lisäksi mussukalle on maistunut viime aikoina vähän heikosti kunnon ruoka. Mutta onneksi se on edelleen aika innoissaan sormiruokailusta. Parsaa, raejuustoa ja tomaattia menee ihan kivasti kaupaksi, ja melkoinen kasa lattiallekin. Tänään viimeksi raaputtelin kurkkua parketista, kun näköjään isännän tehtäviin kuuluu vaan ruokinta, ei jälkipyyhintä.
Tripptrappia, keinua, hiekkalelua huutelisin
Yritän jaksaa iltaisin etsiä huutonetistä kaikenlaista sälää kotia ja tulevia hoitolapsia varten, mutta se on rankkaa. Ketuttaa kun tuo huutonetin käyttis on niin ikiaikainen, eikä siellä ole esim. aluerajausta tai vahtia. En jaksaisi joka päivä tsekata onko tullut valkoista tripp trappia myyntiin. (Siis jos olet sellaisesta luopumassa, heitä tarjousta kehiin) Pidän palvelusta siksi että sen tarkoitus ja ilmoituslogiikka on hyvä, mutta ominaisuudet ovat ajalta jolloin käytettiin aateekoota.
Joululahjojakin voisi kai jo vähän miettiä. Mutta kaikki ajatusaika menee nyt verhoihin. Olisi kai tärkeämpiäkin sisustus/järjestelyjuttuja, mutta nyt mun pääni on verhoasennossa. Ipanan huoneeseen tulee Ompelun ihanuudesta ainakin koiruuksia ja vähän muuta. Olohuoneeseen suunnittelen japanilaista teemaa Kangastukun valikoimista. Vaikiaa.
Onneksi maanantaina alkaa virallinen remonttiosuus. Kaikki muu on valmiina sitä varten, paitsi alakerran vessan allas, kaapit ja taso. Ei oikein päästä yksimielisyyteen siitä mitä a) tarvitaan, b) halutaan, c) mikä on fiilis ja pössis ja tunnelma. Jotkut sisustusratkaisut on vaan hiton vaikeita, varsinkin kun niihin pitää yhdistää visuaalisuutta ja pyllyjen pesua. Kauniin altaan valintaa jotenkin himmentää se, että kohta sinne valutetaan kuutioittain kakkavettä. Mutta onhan se toki hyvä hoitaa kuntoon, ettei hoitajaraukan tarvitse juosta aina yläkertaan pyllypyykille. Jossa meillä muuten on siihen tarkoitukseen ihan törkeen hyvä allas. Sellainen kodinhoitomallia oleva ruostumaton teräskomuutti, johon lapsi mahtuu tarvittaessa pikaistumakylpyyn. Testattu on ja hauskaa oli. Kasteli koko kylppärin riemuissaan. Ja äidin.
Koppikoettelemus
Lähdin tänään ex tempore toisen mamman kanssa iltapörräykselle pieneen kaupunkiin, eli tuohon espoolaisten nyyjorkkiin. Kävin henkkamaukan sovituskopissa toteamassa että vaikka kotona ylläriylläri mustat housut menivätkin jo kiinni (jee!), on kropassa sellaisia ylimääräisiä renkaanpuolikkaan muotoisia ulokkeita, jotka kertakaikkiaan pysäyttävät. Niihin stoppaa istuvuus, mukavuus, leikkauksella vaatteeseen saatu persoonallisuus, ilo, onnellisuus ja innostus. Mikään – siis mikään vaate ei sovi. Enkä nyt tarkoita etteikö tuolta kaupoista saisi kassitolkulla tunikaa messiin, mutta kun minä kaipaan jo sellaisia istuvia vaatteita. No. Tässä sitä nyt istutaan koneen ääressä, kieli kipeänä. Se tuli ananaksesta, jota nakkasin iltapalaksi huiviin nesteenpoistotoivossa. Huomenna taas liikuntaa kehiin ja kevyitä välipaloja ääntä kohti.
Toivottavasti vauveliini nukkuisi ensi yönä, ettei äidin tarvitsisi nukkua toisella silmällä ja toisella hartialla. Siitä tulee henkinen ja fyysinen jumi.