It has started to konttaa

*englanninkielinen sana crawl tarkoittaa sekä ryömimistä että konttaamista. Minusta niissä on vissi ero.

Nyt se tytteli siis on oppinut konttaamaan ja äidille tulee kiire pistokesuojien kanssa. Meno on vielä vähän kokeilevaa, mutta johtaa päivä päivältä pidemmälle. Istuminenkin on ihanan tukevaa ja muksahduksia tapahtuu harvoin. Varsinkin kun nyt kädet jo ottavat vastaan ja ipana nousee itsestäänkin istuma-asentoon. Joskus kera valtaisan riemunkiljahduksen. Mom, did_u_just_see_what_I_did!!!

Jos oli tuo taitojen karttuminen ihan mahtava syttärilahja äidille, niin oli myös illallinen Farangissa ja täydellinen jalkahoito. Kyllä se mies tietää mikä toimii. Eikä synttäriviikkoa yhtään himmennä se, että eilen taputeltiin päätöksen kaupat meidän nykyisestä asunnosta. Ja vielä  todella hyvään hintaan.

Nyt muuttoon on noin kolme kuukautta, ellei päästä aiemmin. Täytyy siis aloittaa tavaroiden karsiminen, pakkaaminen, lahjoittaminen, myyminen ja yleinen ihmettely. Tuota viimeistä ainakin osaan harrastaa aina päiväuniaikaan. Jos en heti tartu johonkin hommaan, en välttämättä oikein saa mitään kunnolla tehtyä. Päiväunien rikkonaisuudella on osasyynsä. Nytkin tyttö oli nukkunut puolisen tuntia ja heräsi kuumuuteen/nälkään. Sukkahousujen poistolla ja maitopullolla uni tuli uudelleen, eikä minulla ole hajuakaan kauanko tätä kestää.

Neuvolakuulumiset

Eilen oltiin 8kk-neuvolassa ja pitutta oli 71,5 senttiä, painoa 8,5 kiloa ja rapiat päälle. Lääkärin mukaan kaikinpuolin hieno tyttö. Seuraava, eli 1v-neuvola onkin sitten jo Espoossa. Olen ajatellut, että vien terkkarille läksiäiskiitokseksi salapullon. Hän kun on sellainen vähän vanhanajan ravitsemuskasvattaja ja pitää sokeria, rasvaa ja varsinkin alkoholia turhina. No, vien tietysti oliiviöljypullon, mutta pakkaan sen pullolaatikkoon ihan piruilun vuoksi. Katsotaan kestääkö tädin huumori.

Ipana ei tule muistamaan tästä osasta elämäänsä mitään, ei neuvolantätiä eikä lähipuistoa. Mutta onneksi on valokuvat ja blogi. Täältähän se homma selviää. Mistä tulikin mieleen, että mitenköhän sitä varmistaisi blogin säilymisen. Ehkä pitäisi joskus kopioida kaikki postaukset ja tehdä niistä kirja – kuvakirjan tapaan.

Pelkkää rahanmenoa?

Huh, mikä viikonloppu takana. Asuntovelka tuplaantui. Tuli ihan hiki, mutta nyt meidän perheellä on tiedossa niin ihana koti, etten voisi paremmasta unelmoida. Kahdeksan Helsinki-vuoden jälkeen minusta tulee taas espoolainen. Se on ihan kivaa, ja kyllä me oltiinkin jo valmiita maisemanvaihdokselle. *edit; nyt hokasin, että edellisviikolla postasin jotta ”ehkä se unelmien asunto tulee eteen jo ensi viikolla”. Muahhahah, niinpä siinä sitten kävi.

Uusi kotimme on 105-neliöinen ”viisiö” paritalossa. Vai miten se nyt sanotaan. Siinä on ihana ISO piha, jossa tyttöselle on oma hiekkalaatikko ja talvella pulkkamäki. Siellä on myös yrttimaa ja pieni metsämansikkapenkki. 🙂 Remonttia ei tarvita, enkä rohkenisi siihen rahaa toistaiseksi laittaakaan, mutta sisustaa tietysti pitää. Nyt alkaa siis kahden matalaprofiilisen valkoisen nahkasohvan metsästys!

Olohuoneessa on takka talvipäiviä lämmittämään ja yläkertaan tehdään,  yhdestä parvekkeelle johtavasta huoneesta, vilpola saunojia viilentämään. Alueella on ihan älyttömän hyvät koulut ja päiväkodit ja palveluihin lyhyt matka. Ai että mä olen tyytyväinen!! Niin onnellinen. Muutto on tosin vasta marras-tammikuun välimaastossa, mutta pitäähän ensin myydä oma. Asunnon myyjilläkään ei ole vielä paikkaa mihin roudata perheensä.

Tulojen romahdus

Tähän samaan syssyynhän minulla tietysti loppuu vanhempainvapaa ja alkaa ah, niin ihana hoitovapaa suurine tuloineen. Espoossa kaupunkilisä on vielä vähän pienempi kuin Helsingissä. Mutta toisaalta, hetken täällä kotona vain olla saa, pitää yrittää vaan pärjätä parhaansa mukaan. Lapsen kanssa yhdessäolo ei kuitenkaan lopulta maksa mitään.

Onneksi olen saanut ihan kiinnostavan työtarjouksen. Tai keskustelu on avattu ja uskoisin että minulle löytyy heti töihinpaluun kynnyksellä oikein hyvä, pitkäkestoinen projekti. Täytyy vielä miettiä koska olisin valmis aloittamaan ja kuinka paljon haluaisin tehdä tunteja/päiviä. Laskutustakin pitäisi miettiä. Siis aikuisten asioita.

Ja jotta tämä kohta edessä oleva taloudellinen kurjuus ei maksimoituisi, ostin itselleni juuri kengät. Ihanat Gaborit. Niiden lesti sopii mulle yleensä kuin nyrkki silmämunaan. Jalkakin on vähän raskaudesta laskeutunut, niin täytyy panostaa kenkiin. Ja ostinhan minä tytöllekin yhdet. Vähän ehkä pliisu väri, mutta kun melkein koko valikoima kaupoissa on vain punaista ja sinistä – ja ruskeaa. Eikä ne sovi meidän vadelmanvärisiin Ticketin välikausareihin, tai siihen ihanaan Popin harmaaseen takkiin, johon sorruin. No, en sorru enää kauaa.

—

Kiikaa! sanoi tuttipullokyynärpää, Tätätä! vastasi asiakas

On sellainen etäisesti kesää muistuttava elokuinen päivä. On periaatteessa tosi lämmintä (n. 20 astetta), mutta vähän jo syksyn tuntua. Tai ainakin syksyn odotusta. Mulla on järkyttävä flunssa, isi on Enonkoskella ja tyttö nukkuu päikkäreitä. Koti pursuaa tekemättömiä asioita, eikä sairaana voi. Oikein mitään. Henkisesti olis niin paljon energiaa tehdä. Ja kirjoittaminenkin on jäänyt tosi vähälle. Ja valivaliseliseli.

Seitsemän kuukautta on pärähtänyt mittariin jo yli viikko sitten ja typy osaa jo vaikka mitä. Istuminen alkaa olla aika hyvin handussa, vaikkakin välillä vielä pää napsahtaa kuuluvasti mattoon tai – mikä pahinta – laminaattiin. Ai. No, itku on nopeasti itketty kun pääsee syliin. Sellainen tuo meidän tyttö on, ei turhia rääy. Istumisen myötä on tullut myös kuvioihin huippukiva touhu, eli keinuminen, jota on nyt harrastettu sekä mummolan terassilla että puistossa. Tänäänkin oli pakko viedä toinen vähän kiikkaamaan, että saadaan edes pari millimoolia happea viikonlopun aikana. Keinumisen ohella tietty syötiin vähän hiekkaa ja barbapapalapparia. Se kuuluu aina asiaan.

Viime päivinä olen saanut nauttia myös puheen esiasteista. Enkä tarkoita nyt niitä jo kuukausia sitten alkaneita kiljuntoja, vaan ihan oikeita tavuja. Niistä tavallisimpana TÄ-TÄ-TÄ-TÄ-TÄ. Joskus myös tototo tai tatata. Lelut saavat usein kuulla salaisuuksia pitkänkin tovin. Päivisin tyttö on ihanan virkeä, vaikka on viime aikoina syönyt vähän huonosti (täytyy tarkkailla tilannetta). Yöt menevät 12 tunnin unilla ja yhden kerran edelleen tankataan. Välillä tulee tuosta syömisestä sellainen turhautunut olo. Vähän niinkuin joskus asiakkaiden kanssa. Tiedät että priimaa pukkaisi, mutta asiakas ei vain tajua omaa parastaan, eli ostaa. Priimaa on muuten mielestäni esim. Hipp juureksia & naudanlihaa. Se värjää ihanasti syöpöttelijän koko pärstävärkin oranssiksi, ja tuntuu maistuvan niinä hyvinä päivinä.

Uusia ympyröitä 

Pieniä merkkejä eroahdistuksesta / äitiriippuvuudesta on ollut. Isi on pari kertaa yrittänyt nukuttaa kitisevää tyttöä pitkään ja kun olen mennyt huoneeseen, tyttö on vaiennut. Välillä en oikein saisi lähteä näkyvistä, mutta mitään vakavia vaatimuksia ei lattialta kuulu, vaikka vähän aikaa puuhailisinkin toisessa huoneessa. Syli kelpaa edelleen ja tänäänkin katsottiin aamulla hipihiljaa Viirua ja Pesosta telkkarista sylikkäin. Vähän jännittää miten tyttöön vaikuttavat jatkossa esim. ”jotkut” isommat muutokset.

Koska nythän on käynnissä se suurin proggis. Voi että. Kun pitää löytää uusi koti. Muutamia ehdokkaita on jo käyty kurkkimassa ja parhaillaan yksi välittäjä yrittää kovasti taivutella meitä ostamaan Jupperissa olevaa paritaloa. Se on ihan jees, muttei ehkä täydellinen. Meinaan kyllä piirtää alakerran uusiksi, jotta näen tulisiko siitä hyvä. Keittiöremontti on jokatapauksessa edessä kun me tästä seuraavaan muutetaan. Sellaista keittiötä ei yksinkertaisesti ole olemassa, jollaisen minä haluaisin.

Vähän hirvittää miten paljon pääkaupunkiseudulla joutuu maksamaan perheasunnosta. Mutta onhan se toisaalta niinkin, että kotiin on hyvä tässä elämänvaiheessa panostaa. Siellä kun tulee oltua niin paljon enemmän (ainakin tällaisen kotihiiren). Kunhan ei ota omalle riskinkantokyvylleen liian isoa lainaa, on valppaana korkomarkkinoilla, pistää syrjään pahan päivän varalle ja mitoittaa elämänsä kuluihin sopivaksi.  Ja pöyristyttävintähän tässä koko hommassa on se, miten paljon pankki antaisi rahaa jos ottaisimme. No, ehkä palaan vielä tuohon kodinetsintäprojektiin kun se etenee. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka unelmakoti tulisi eteen ensi viikolla.

Vaatetta tarvii aina

Näin olen itselleni perustellut huudellessani tytölle välikausi- ja talviroinia. Ja ehkä vähän ostellessani niitä kaupastakin. Todettakoon, että olen mielestäni tehnyt ihan superhyviä ostoksia. Ostin Ticketin pinkit välikausihodet miinus viiskyt, Popin harmaan (ihq tytölle tai pojalle) välikausitakin miinus nelkyt ja huusin yhden Popin haalarin parilla kymppösellä. Olis siis millä mällätä, jos vaan syyskelit tulis. Vielä täytyy vähän ajankuluksi ostella asusteita ja kengätkin tarttis toppatossujen kaveriksi. Meinaan muuten tilata Brandosista, itselleni ostin aivan tykit Leviksen tennarit.  Homma pelaa. Kuravermeetkin aion hankkia, tosin jo kasikymppisenä, sillä niissä saapi olla varaa. Tyttö painelee pituudessa varmaan vähän alle seiskanelosessa. Sekin tarkentuu 8kk-lääkärissä, joka on jo parisen viikon päästä, tosin viikon etuajassa.

Vaikka verkkoshoppaaminen ja huutonetväijyminen on tehokkaita tapoja ostaa, olen kärsinyt viime aikoina hiirihartian kolotuksesta. Mutta se ei ole mitään verrattuna uusimpaan diagnoosiini: tuttipullokyynärpäähän. Syötän nimittäin useimmiten lapsukaiselle maitoa tuttipullosta vasemmalla kädellä. Kyynärpään ja ranteen välissä, ulkosyrjässä esiintyy siitä seurauksena jäätävää kipua. Sellaista vihlovaa särkyä. Ja voi jösses se pahenee flunssassa. Pitää ottaa ihan vain sen takia särkylääkettä, vaikka muuten tämän kroppvärkin kestäisikin kuin äiti.

Houm swiit houm

Elämä menee niin kovalla vauhdilla eteenpäin, että kirjoittaminen näyttää jäävän vähälle. Takaraivoon hiipii taas salaa se tunne, joka sanoo että kyllähän minä nämä jutut muistan. Mutta ehei, kohta ne jo unhoittuvat. Siksi täytyykin pyhittää osa aamupäikkäreistä pyykille ja osa kirjoittamiselle. Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa!

Isin kesäloma on juuri päättynyt ja isi on mennyt tänään töihin seiskaksi. Auts! Minä en nukkunut yöllä juurikaan, jostain syystä vain pyöriskelin. Aamu alkoi rauhallisesti puurolla, jota yritettiin syödä ensin syöttötuolissa. Mutta koska tuolin jalat ja kaikki alhaalla olevat jutut ovat niin mielenkiintoisia, ei ollut mahdollista ujuttaa lusikkaa suuhun ilman armotona sotkua. Siirryttiin sitteriin ja syötiin vähän. Sitten jumppaamaan matolle.

Huulten ja raajojen monipuoliset liikkeet

Tyttö liikkuu tehokkaasti vatsallaan työnnellen taaksepäin. Jalat ovat hetikohta sohvan tai pöydän alla. Eteenpäin menemiseen tarvittava tekniikka ei ole vielä auennut, mutta kontalleen nouseminen ja siinä heiluminen tuottaa kohta varmaan tulosta.Muutenkin tytteli on oppinut paljon tässä maagisessa puolen vuoden iässä. Kääntyminen on vihdoin aktiivista, jopa pyörimiseen asti. Istuminen alkaa olla tukevaa, vaikka käsillä sivuilta tukeminen ei vielä toimikaan ja pyöreän pyllyn päältä tulee keikahdettua milloin naamalle ja milloin kyljelle. Mutta jos leikki on kesken, ei sitä edes huomaa.

Varpaat eivät enää maistu niin usein kun kuukausi sitten, mutta ruoka-aikaan niitä olisi kiva imeskellä. Ruokapuolella ollaan kokeiltu viikottain jotain uutta. Tuoreet mansikat, vadelmat, metsämansikat ja mustikat ovat tehneet kauppansa. Allergisia reaktioita ei ole tullut yhtään, edes kiivistä tai appelsiinista. Annoin tytön maistaa hotellin aamiaisella appelsiinilohkoa, ja tyttö suorastaan hyökkäsi siihen kiinni uudestaan ja uudestaan.

Ja onhan tämä kaikki helppoa kun likka kuuluu hampaallisiin. Kaksi pientä ihanaa alkua nakottaa alaleuassa. Ensin esille pujahti oikeanpuoleinen ykkönen, pian kaveriksi vasen. Niitä on nyt harjailtu kovasti, ja vaikka hammastahna maistuukin vähän hassulle, on harjaaminen aika hauskaa puuhaa. Täytyy opettaa lapselle hyvät hampaanhoitotavat, niin säästyy isommilta remonteilta. Meillä molemmilla vanhemmilla on onneksi aika hyvät hampaat. Muuta vikaa sitten tietysti löytyy.

Kohti talvikautta, taskussa monta lämmintä muistoa

Syksy taitaa tulla kohta ja kesästä jää paljon kivoja muistoja, vaikkei tänä vuonna matkustettu ulkomaille. Heinäkuu lomailtiin ja rentoiltiin mökillä, kotona, ruotsinlaivalla ja pikkuserkkuja katsomassa Pietarsaaressa. Käytiin katsomassa kun äidin serkku räppäsi livenä Jaakonpäivillä, kuvattiin hidastettuja videoita veteen juoksusta, tikanheitosta, vesi-ilmapallosodasta ja saippuakuplista, syötiin sushia Tukholman vanhassa kaupungissa ja pohdittiin sinne muuttamista, ostettiin iso pino uusia vaatteita PoPin alesta, haaveiltiin unelmakodista asuntomessuilla, ihasteltiin miniponia kotieläinpihassa, juotiin kahvia Hvitträskin rannalla, tehtiin tomaatti-mozzarellasalaattia Kristiinankaupunkilaisessa sviitissä ja hikoiltiin helteissä.

Yhtenä yön majoituttiin yksin hotelliin. Siis oltiin sen ainoat asiakkaat. Sepäs sattuikin sopivasti, sillä sinä iltana tuli kuluneeksi 10 vuotta meidän ekoista treffeistä Helsingin rautatieasemalla.  Uitettiin innokas polskija järvessä, laitettiin nukkumaan ja nautiskeltiin piilopirtin hiljaisuudesta, saunasta ja kahdestaan olemisesta.

Nyt kun arki taas koittaa, on aika alkaa syödä järkevämmin, liikkua ja hoidella asioita. Yksi niistä on hoitovapaa. Tänään täytyy vähän piirtää kuvaa lokakuun jälkeisestä elämästä, kun äidin rahantulo loppuu. Ja pitäisi kai sitä rahaa jo hakeakin. Olen ajatellut että kiinnittäisin nyt erityisesti huomiota ruokakauppakuluihin. Ne on meillä suuret ja ostokset välillä harkitsemattomia. Pitäisi keksiä uusia kestoruokareseptejä, joista riittäisi pidemmäksikin aikaa. Ruuan pakastaminen ei minusta ole vaihtoehto, sillä yksinkertaisesti niitä ei vain tule pakastimesta sulateltua. Mutta uunissa valmistettavien patojen ja laatikoiden kaltaisia pöperöitä me syödään helposti neljä-viisikin päivää, jos välillä saa hengähtä esim. leivän puputuksen avulla.

Apropoo, pitääkin valmistautua kauppaan. Täytyy tehdä jotain hyvää salaattia: papuja, kalaa, keitettyä kanamunaa ja jotain semmosta. Äitykälle onkin jääkaapissa varattuna kaksi silakkapihviä, nam! Perjantaina juhlitaan jo 7 kuukauden ikää, mitähän siihen keksisi?