Vertaista verkosta

Olen ihan kamalan tyytyväinen päätöksestäni blogata. Tästä on tullut itselle varsin tärkeä henkireikä, mutta samalla on löytynyt vertaansa vailla oleva tukiverkko. Vaikka kukaan seuraamieni blogien (tai no yksi) kirjoittajista ei ole minulle oikeasti tuttu, koen valtavaa jännitystä ja innostusta myös heidän tarinoitaan kohtaan. Tällä hetkellä jännitän kovasti Tirriäisen syntymää, joka etenee hitaasti kotosalla.

Lisäksi olen kamalan otettu taas saamastani tunnustuksesta. Beautiful Blogger Award-tunnustuksen takana on Pinkki pingu. Mahtavat kiitokset! Aamuni, joka ei alkanut niin mukavasti, on pelastettu.

Tänä aamuna olin lähes valmiina lähtemään toimistolle, kun tunsin jo vessassa mietoa pistelyä alavatsalla.  Meikki naamaan ja makuuhuoneeseen housuja hakemaan ja alavatsalla ei enää tuntunut mitään. Mutta maitotehtaat alkoivat pingottaa ja sitten tuntui kun niitä olisi viillelty veitsellä sisältäpäin. Siis niin kipeää rintavarustusta ei voi olla! Ryömin miehen viereen sänkyyn ja painauduin häneen kiinni. Kipu jatkui ja jatkui mutta helpotti onneksi vähän ajan päästä kun sain osakseni selkäsilityksiä. Ihana mies muuten minulla, ihan paras!!

Juna oli jo mennyt aikaa sitten ja kivun helpottaessa aloin nousta. Alavatsan pistokset olivat palanneet. Kävellessähän ne vain tuntuvat. Oli pakko luovuttaa ja mennä olohuoneen sohvalle vähäksi aikaa makaamaan, kone sylissä jotta voisi osallistua viikkopalaveriin. Nyt alkaa olla helpompaa. Tuppuraisella on menossa aamupäivän argentiinalainen tango, tai jokin muu laajoja kaaria vaativa harjoitus. En uskalla kamalan paljon kävellä, koska inhoan tätä kipua! Onneksi huomenna on neuvolalääkäri, voin vähän kysellä.

Takaisin positiiviseen

Onneksi näihinkin oireisiin löytyy turhanpäiväisten keskustelupalstadiagnoosien lisäksi oikeita vertaiskirjoituksia kun vähän nettiä selailee. On mahtavaa, että voi saada omille ”typerille” ja ”erikoisille” tuntemuksille ihan fiksun leiman. Lähes kaikki muutkin pohtivat tästä maailman suurimmasta ihmeestä koituvia oireita ja tuntemuksia yhtä paljon ja syvällisesti. On myös kivaa lukea kuinka niin moni jättää liian pumpulin pois kokemuksistaan, sillä onhan tämä odottaminen välillä ihan hanurista (väliotsikkoa pilkatakseni).

Aamuisen tv-ohjelman (en myönnä että katsoin Studio55:sta) innoittamana ryhdin kimppuun. Asetun nyt lattialle parhaaseen mahdollisen ryhtiin, jotta selkä voisi paremmin ja alan kirjoittaa uudet 7 juttua itsestäni. Ajattelin, että voisin listata lapsen kasvatukseen liittyviä tärkeitä periaatteitani. Pidätän oikeuden muutokseen koska ja missä tahansa. Pidätän myös oikeuden raakaan karrikointiin.

Sitä ennen nostan esille minun mielestäni naisten blogeissa hieman unhoitetut, mutta maininnan ansaitsevat isät. Seuraan välillä myös muutamaa isäblogia pysyäkseni kärryillä kolmijalkaisten perspektiivistä ja sieltä löytyy tosi kivoja tarinoita. En tiedä haluaako kukaan miehistä tunnustusta julkisesti myöntää, mutta toivotaan että se edes jotakuta lämmittäisi.

Miehille tiedoksi: naiset aina keksivät näitä ihania kiertojuttuja ja tämä BB-award, jolla ei ole mitään tekemistä isoveljen kanssa, pitää jakaa aina 7:lle jos sen saa. Jakamisen yhteydessä pitää paljastaa itsestään 7 faktaa tai juttua.

Tunnustusta miehille jotka jakavat tuntojaan ja ansaitsevat myös meiltä naisilta huomiota. Aivan kuten omammekin.
Tutustu näihin tarinoihin:  Tuleva isä, Kotirintamamies, Isyystarina, I am your father ja Osa-aikaisä

Periaatteet jakoon

1. Ei. Toistosta tehoa.

Lapsi opetetaan alusta asti systemaattiseen eihin. Jos ei kosketa, ei kosketa. Ihminen oppii vain toistosta. Siksi tiukkojen rajojen asettaminen ja niistä yhdessä kiinni pitäminen on yksi tärkeimmistä periaatteistani. Kieltämisen jälkeen ei myöskään heti pelleillä tai muuten aseteta kieltoa kyseenalaiseksi. Sitä ei tarvitse pahoitella lapselle.

2. Lasten kanssa ei neuvotella

Lapsen mielen voi pahoittaa, kunhan hän ymmärtää että pahastuminen oli turhaa. En siis aio neuvotella lasten kassa asioista jotka aikuiset päättävät. Olen valmistautunut itkupotkuraivareihin ja heitän myös tarvittaessa omani kehiin.

3. Isä isosti esiin

Isä ja äiti ovat tasavertaiset ja koska äiti on enemmän läsnä aluksi, isän roolia ja isän kanssa tehtäviä asioita pitää korostaa. Isän pitää saada tehdä asiat omalla tavallaan ja tahdillaan. (tämä periaate vaatii minulta eniten opettelua, puuttumattomuutta)

4. Pannukakku ennen Puuha-Petejä

Kalliiden lelujen, harrastusten tai keräilykohteiden sijaan tärkeimpiä ovat yhteiset jutut. Niitä ovat esim. sunnuntaiaamuna tehtävä pannari tai syyspäivänä askartelua varten kerättävät vaahteranlehdet tai yhteinen pyykkipäivä.

5. Hellyys on ääretön

Helliminen pitää olla aina agendalla. Joka päivä halataan ja suukotellaan. Vaikka se lopulta olisikin vähän noloa.

6. Elämän suunta, opiskelu ja ura omasta innosta

Lapsi itse päättää mikä hänestä tulee isona ja mitä hän harrastaa. Mutta on vanhemman tehtävä tarjota vaihtoehtoja ja joskus ”pakottaakin” ottamaan asioista selvää.

7. Ruoka- ja juomakaappiin väriä

Lapset opetetaan kokeilemaan ja maistelemaan. Terveellisen ruokavalion perusta ei ole peruna, liha ja leipä, vaan kaikkien kulttuurien parhaat hyvässä suhteessa. Alkoholista ei saa tehdä peikkoa, silloin siitä ei tule peikkoa.

24/7 viikkoja ja tunnustuksia

Heräsin alkuviikosta yöllä sellaiseen snadisti repivään kipuun vasemmalla alavatsalla. Samassa paikassa mihin alkoi kävellessä satunnaisesti pistää. Säikähdin ihan pirusti ja olen ollut sen jälkeen kuin viulunkieli. Ja tuntuu että nyt Väiski on ollut pari päivää paljon hiljaisempi, mutta epäilen enemmän omaa tulkitaani kuin mitään vikaa. Ta sitten toinen vain reagoi äidin jännitykseen. Ehkäpä pitää pirauttaa neuvolaan, jos pääni ei anna periksi.

Tuo yöllinen kipu helpotti kun käännyin pois vasemmalta kyljeltäni, joten jokin hermo taisi olla jumissa, mutta kyllä tässä alkaa helposti kaikki pienikin vinous hirvittää. Terkkari sanoi että vasta noin 25 viikon jälkeen liikkeitä kannattaisi ruveta laskeskelemaan. Mikä sitten on oikea ”raja”? Kun kaikki nämä ipanat ovat niin erilaisia. Tänä aamuna tuntui sellaisia puoliaktiivisia käännähdyksiä ja nyt odottelen että appelsiinimehu aiheuttaisi rokkenrollia. Ja minähän olen 25. viikolla – tai just sen juurilla.

Iloa tunnustuksesta

Ihana ystäväni Hups, Kuinkas sitten kävikään -blogissaan, ilahdutti minua tunnustuksella. Kiitos sinulle murunen!  Hups on yksi meistä, joiden elämä muuttui kerralla vessassa, mutta miten ihanaa siitä tulikaan. Kannattaa lueskella Igen seikkailuista tarkemmin. Tämä sama hurmaava kaveri on vasta oppinut elämän perusteet, mutta eilen jo lähetti minulle tekstarin = mahoton teknologiahirmu siis kasvatteilla. Viesti tosin oli tyhjä, joten äidin täytyy vielä vähän opettaa miten naisia lähestytään sisällöllisesti.

Tunnustukseen liittyen luulen keksiväni helposti seitsemän sekalaista faktaa itsestäni, jotka pitäisi laatia. Mutta että kenelle pistän tunnustusta eteenpäin kun kaikki seuraamani blogit ovat jo sen ansainneet? No, täytyypä punnita asiaa.

1. Olen järjestäjä. Pienestä asti olen ollut se, joka järkkää pihan lasten kesken suunnistusta, askartelukerhoa ja kaikkea muuta puuhaa. Teen sitä edelleen ystäväpiirissä ja välillä ihan harmittaa kuinka harvoin tulee järjestettyä esim. teatterikeikkaa tai muita kulttuurimenoja. Nyt vielä vähemmän, kun kaikki ajatukset ovat pyörineet pitkään nukkumisen ja Tuppuraisen välimaastossa. Mutta toisaalta minua välillä harmittaa että miksi aina minä!?!

2. Käyttäydyn välillä liian ohjaavasti miestäni kohtaan mm. keittiössä ja kotitöissä. En tee sitä tahallani, mutta joskus vain on sellainen pössis, että tämäkin sujuisi paremmin jos itse tekisin. Tämä on heikkous jonka tiedostan ja vaatii poisharjoittelua. Osaan kyllä delegoida, mutta joskus unohdan että on erilaisia tapoja tehdä sama asia. Olenko minä muka niin pirun täydellinen? Lapsen kasvatuksessa täytyy keskittyä antamaan toiselle tilaa olla juuri sellainen iskä kuin luonnostaan on.

3. Olen yrittäjä ja se on ollut unelmani jo pitkään. Tiedän että minulla on taito nähdä asioiden iso taso ja että palveluistani on hyötyä yrityksille abstraktien asioiden, kuten myynnin ja siihen liittyvän viestinnän kehittämisessä. Mutta joskus mietin että pitäisiköhän opetella joku ihan konkreettinen taito: oppia joku uusi kieli, ajaa kuorma-autokortti tai hankkia leivänleipojan pätevyys.

4. Asioiden aloittaminen on minulle vaikeaa. Nytkin pitäisi aloittaa yksi juttu, mutta kirjoitan tätä. Toisaalta sitten kun pääsen vauhtiin, saan aikaiseksi ihan älyttömän paljon.

5. Epäjärjestys aiheuttaa minusta kutinaa. Ihan oikeasti. Jos koti on epäjärjestyksessä, minua alkaa kutittaa ärtymyksestä. No okei, atooppinen ihoni reagoi pölyyn, mutta ennen kaikkea stressiin. Nyt kun kodissa on sisustuskaaos, kutisen kokoajan. Tunnetta vahvistaa se, ettei näköpiirissä ole aikaa jolloin saisin kämpän kerralla kuntoon.

6. Olen riippuvainen luonne, vähän addiktityyppiä. Kohde vain vaihtelee. Joskus se on ihmiset ja kunnon keskustelut, joskus turkkilainen jogurtti ja taas toisinaan kädet mudassa tonkiminen tai jokin todella fyysinen suoritus. Tarvitsen tunteen jonka mukaan olen antanut ja saanut paljon. Sellaiset laimeat jutut, kuten satunnaiset rauhalliset kävelylenkit tai vähän mauttomat ruuat tai sama ruokalaji joka viikko saavat minut taas kutisemaan.

7. En siedä päämäärättömyyttä tai mielikuvituksettomuutta. Minusta on todella ärsyttävää että joku on vain jossain töissä eikä tunne paloa tekemistään kohtaan. Tai että joku harrastaa jotain lajia kun ei muutakaan keksi. Tai että ruokaan laitetaan vain suolaa ja pippuria kun on aina laitettu. Tai että lapset kasvatetaan ilman intohimon istuttamista heihin. Tai että ihmiset osallistuvat julkiseen keskusteluun arvostelemalla  päätöksiä tai esim. poliitikkoja vaikka heillä ei ole omaa perusteltua mielipidettä.

Tätä kirjoittaessani pieni hippuseni on liikahtanut pari kertaa ihan aktiivisen tuntuisena. Lisää liikettä odotellessa!

—

Rikon nyt vähän seitsemän sääntöä. Olen erityisen koukussa pariin blogiin, joista on ältsisti iloa.  Vaikka ne tunnustuksia varmasti vaikka mistä saisivatkin, nostan ne omiksi suosikeikseni:

Odotuksellinen elämä on blogi jossa on mielestäni ihanasti juuri elämää ja väriä, 10 pistettä.
Salamatkustajan syntymä -blogin olen lukenut läpi ja jo kerrannutkin. Ihan kirja-aineista hyvine kirjavinkkeineen tuolta meren takaa.

Seuraan myös muita blogeja, mutta laadin niistä listaa etusivulle, jahka ehdin widgettejä ihmettelemään.