Ihan ku ois raskaana

Raskas olo. Heavy, loaded, turpea, painava, tankkerimainen. Ja tänään piti yrittää urheasti tehdä jouluostoksia. Jösses, miten sitä voikaan yliarvioida omat voimavaransa. Jo kauppakeskuksen parkkihallissa piti pysähtyä keskelle ajokaistaa tunnustelemaan alavatsan yhtäkkistä mielenosoitusta. Mitä ajattelinkaan kun lähdin tänne, kuiskasi järki. Isännän joululahjaa tietysti, vinkkasivat tunteet. Ja taas mentiin. Onneksi ohjelmassa oli myös lounas kälysen kanssa. Sai istua luvalla ja juoda hitaasti kahvia.

Toisaalta, saahan sitä kai 3 viikkoa ennen laskettua aikaa vähän jo tuntuakin siltä että lapsi on tulossa.  Mutta yksi asia on tätä raskautta hallinnut. Ja se on ummetus. Tuo ihana ystävä, joka ei ole hellittänyt kuin muutamiksi päiviksi kerrallaan, palatakseen taas piinaamaan minua. Olen ihan varma että osa painonnoususta, varsinkin niinä punnituskertoina kun se on ollut runsasta, on johtunut siitä että lapsen lisäksi olen parhaimmillaan kantanut 3 päivän aterioita mukanani. Ja tietysti aterioiden välissä kuplivaa ilmaa, joka ei sinänsä paina, mutta painavoittaa oloa.

Onneksi tänään oli se kolmas päivä ja vihdoin koitti helpotus. Lainaan näyttelijä ja laulaja Kaija Kärkistä, joka aikoinaan kirjoitti minulle Espoon teatterin lämpiössä runon. Se meni jotenkin näin: Jos ei Kaijan kakki kumahda pyttyyn, menee illan esitys aivan myttyyn.  Ilta pelastettu, joskaan ei Kaijalla. Ah, miten raikas aihe oli tämä.

Pooh muutti meille

Eilen istuttiin (minä tosin välillä makasin) iltaa kummien kanssa. Ja ne kostivat. Olen ostanut kummien lapsille syntymän kynnyksellä suurimman Ihaan ja Tikrun mitä olen kaupasta löytänyt, ja sen seurauksena meille muutti asumaan melkoisen kokoinen Nalle Puh. Hän kertoi myös kortissa olevansa Tuppuraisen hyvä ystävä, joten eihän sitä muuta voi kun asettaa nallukan huoneen parhaalle paikalle kaveria odottamaan. Tuolla se katselee minua pinnasängyn päädyssä kun röhnötän nojatuolissa kirjoittamassa. On muuten aika hyvä läppärin alunen tämä imetystyyny, jonka vähän aikaa sitten sain.

Tänään masussa on ollut vilkasta. Tuppurainen kääntyilee kovasti kyljelleen ja kenkii toista kylkeä. Isin puheestakin aktivoitui kovasti näyttämään voimansa. Silloin kun liikkeet ovat isoja, nahka on tosissaan kovilla. Mutta vielä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia muuten. Supistuksiakaan ei voi sanoa juuri olevan. Ehkä olen tuntevani pientä mahan asennon muutosta. Vaikeaa sanoa, mutta se on ehkä asettunut hippusen alemmas.

Uusia ystäviä

On tässä viikonlopussa ollut muutakin juhlittavaa kuin kummit. Eilen alkuillasta syntyi ystävälleni pieni poika. Siis sille ystävälle jonka kanssa ei ehditty treffata kun auto oli lumihangessa jumissa. Ihanaa! Synnytys oli ollut helpohko ja voivat mainiosti. Odotan kovasti näkeväni kuvia tai pääseväni livenä tulokasta tuijottelemaan. Jännää myös nähdä miten isoveli suhtautuu tulokkaaseen.

Illalla mennään katsomaan Rare exports ja jonnekin syömään. Kivaa lähteä vähän liikkeelle. Toivottavasti leffateatterin tuolissa ei tule tukalat oltavat. Täytyy tehdä viisas valinta housujen suhteen, siis valita mahdollisimman lökäriversiot – kunhan niillä kehtaa astua ravintolaan.

37. raskausviikko on ensi viikolla täynnä ja aletaan olla synnytyskunnossa. Vieläköhän sitä jaksaisi oikein jouluostoksille?

Tuhisijan synnytyskeskustelu

Tein eilen naapurin mummujen kauhuksi ainakin tunnin lumitöitä ja sain vihdoin auton ulos hangesta auraajan tieltä. Huh, että oli rankkaa, mutta kannatti! Nyt kun lumi on kevyttä pakkaslunta, on lapioiminen vielä mahdollista viimeisillään olevalle. Palanen kerrallaan. Kohta pitäisi taas mennä siirtämään auto lumen tieltä kun alkavat tiputella sitä katolta.

Eilisen aherruksen jälkeen ajelin Papalle, joka kutsui minut aamulla syömään tekstarilla ”lihasoppa on valmista 2 tunnin päästä”. Tekstari tuli kun olin kävelemässä Kättäriltä kohti bussipysäkkiä – josta muuten hyppäsin heti bussiin, toisin kuin toiset jotka olivat odottaneet tunnin. Olin tulossa synnytyskeskustelusta.

Keskustelu oli ihan kiva. Mies ei päässyt mukaan ainostaan siitä syystä että autoa oli mahdotonta saada parkkiin Kättärin lähelle. Synnytyksen aikaan on siis myös otettava tämä skenaario huomioon. Kätilö oli nuori mutta kokeneen oloinen ja juttelimme lähinnä synnytystilanteen rooleista, isän tehtävistä, ponnistusasennoista ja imetyksestä.

Imetyksestä sain sellaisen uuden tiedonjyväsen, että lapselle tulee muutama muutosvaihe imemiseen: 3-4 päivän, viikon ja kuukauden iässä. Nämä ovat myös niitä ajankohtia jolloin äidit useimmin lopettavat imetyksen. Vauvan käytös muuttuu, useimmin imeminen tihenee ja moni äiti tulkitsee tämän niin, että maitoa ei tule riittävästi. Silloin lapselle annetaan helposti korviketta ja maidon tulo alkaa sen myötä ehtyä. Pitänee siis jatkaa vaan sitkeästi jos meinaa pidempään imettää. Juttelin aiheesta myös äidin kanssa, jonka luona kävin kahvilla. Äiti oli imettänyt minua 7 kuukautta.

Muistojen talletusta

Puhuimme kätilön kanssa paljon isän roolista synnytyksessä  ja erityisesti toin esille sitä kuinka vahva minä olen ja kuinka kiltti mies mulla on. Jotta kätilöt osaavat sitten toppuutella minua ja kannustaa isukkia sopivasti. Ja tähän väliin on myös pakko tallentaa Tuppuraiselle yksi raskauden aikainen isimuisto.

Isi juttelee sinulle joka päivä ja kertoo aina haaveilevansa siitä kun saa makoilla olohuoneen matolla ja sinä makaat isin mahan päällä tuhisten. Se on niin söpö haave, että aina hymyilyttää kun ajattelen sitä.  Tulet antamaan isille tosi paljon onnistumisen tunteita ja siitä saan olla kyllä onnellinen. Viimeksi pari iltaa sitten isi makoili olohuoneen lattialla ja tungin meidät siihen kainaloon silittelyjä kerjäämään. Olit rauhallinen ja ehkä unessakin kun köllötimme isin kainalossa. Siihen pääset sitten kun tulet.

Tallennan tähän loppuun vielä mielikuvan kotikonnusta. Puut ovat huurteessa ja kun aurinko paistaa, ne näyttävät tosi kauniilta. Vielä niistä ei ole kuvaa tullut otettua, mutta nyt on ainakin mielikuva tallennettuna tähän postaukseen. Tänään on pilvisempää ja ilma kylmenee. Tälle päivälle pakkasta on luvattu 4 astetta ja lauantaille jo 14 astetta. Toiset kummit tulevat pakkasiltaa viettämään, täytyisi miettiä millaista pöperöä pöytään laittaa.