Tyttöperhonen

Kiitos ihanista kannustusviesteistä, olen ihan otettu.

—

5.1.2011 klo 18.28 muuttui tämän äidin ja yhden isin elämä täysin. Toukasta kuoriutui ennätysvauhdilla ihana tyttönen. Kotiin päästiin viiden päivän jälkeen, kun näistä mammuttimaisista tisseistä ei tulekaan ihan oikeassa kulmassa tai tahdissa kolostrumia. Mutta nyt ollaan painon kehityksessä jo mukavassa vaiheessa.

Tyttö tuli maailmaan ennätysvauhtia. Kirjoitan tarkempaa päiväkirjaa synnytyksestä myöhemmin, mutta homma meni suurin piirtein niin, että kun isäntä oli hälytetty kotiin ja kello lyönyt yksi iltapäivälla, alkoivat supistukset. Viiden minuutin välein, lyhyinä ja kipakoina. Pian kahden minuutin välein ja sietämättöminä. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin klo 15.30 päädyttiin Naistenklinikalle. Kättäri oli sulki. Eikä Haikaranpesästä paljoa olisi päässyt synnytyksen osalta nauttimaankaan, olin 9 senttiä auki.

Epiduraalilla taukoa

Eipä voi ihanempaa tunnetta olla, kuin 15 minuutin taksimatkan aikana tulleiden supistusten ja orastavia ponnistuksia vastaan taistelun jälkeen iskettiin puudute rankaan. Ah. Kaksi tuntia sain olla täysin kivutta ja ”valuttaa” lasta kohti maailmaan – rennosti ponnistelemalla. Epiduraali siis toimi minulla kuin unelma, mutta tärisytti ihan valtavasti.

Lopullinen ponnistusvaihe alkoi kahden tunnin paikkeilla, kun puudutus vielä vähän jeesasi. Ja kyllähän se oli rankkaa. Mutta lopulta koko maailma holahti jalkojen välistä ja hetken päästä kuului sellainen kohtelias rääkäisy. Isikin uskalsi katsoa prosessia vähän. Oli ihmettynyt pään syntymisestä, joka tietysti näytti vähän hassulle  mustan takatukan , veren ja muiden mönjien päällystämänä. Isi leikkasi napanuoran ja rinnalleni nostettiin virkeä tyttö joka katseli maailmaa suurin tummin silmin. Voi autuus! Jälkeisten syntymän toki huomasin (au!), mutta en sitä että muksu pisti desin pihkaa tulemaan heti äidin masulle. Ja sitä oli joka paikassa.

Revennyt reissussa, onnellisesti kotona

Kärsin toisen asteen repeämän ja lääkäri roudattiin saliin tarkistamaan tilannetta. Epäili että kakkaosaston sulkijalihas olisi katki. Hilarious! Minua lähdettiinkin heti valmistelemaan leikkuriin, enkä saanut esim. tietää ipanan painoa (3664) tai pituutta (48). Kaksi elämäni pisintä tuntia kului parsittavana ja heräämössä. Sillä aikaa isi sai onneksi rauhassa tutustua prinsessaan.

Vihdoin koitti hetki jolloin minut kärrättiin pissakatetrien ja tippojen kanssa osastolle ja pääsin perheen kanssa asettumaan. Siitä oma tarina myöhemmin. Nyt keskitymme kotielämän opetteluun. Tällä hetkellä ipana seurustelee virkeänä isin kanssa lattialla. Pakko mennä mukaan.

Ainiin ja se sulkija. Se on onneksi kunnossa, eikä repeämäkään ole kipeä. Istun vaikka kivikossa jos tarvis. Lapsen tähden vaikka seipäällä.

Isin synttäri-ilta

Toukan kanssa on tänään juhlistettu isin synttäreitä ensin lähettämällä pieni onnittelupotkuvideo ja sitten nautiskelemalla Play-kaakaojuomaa ja viinirypäleitä. Harmillista että isukki itse on Intiassa ja joutuu juhlimaan ilman meitä.  No, on kuulemma ollut ihan jotain ikimuistoistakin tarjolla 35-vuotispäivään: illallisen ja katubileiden muodossa. Siellä on joku juhlakausi meneillään.

Tänään satoi kuulemma myös ensilumi ainakin hetkeksi myös Etelä-Suomessa, mutta en minä ole mitään huomannut. Tein koko päivän töitä sisällä sälekaihtimien takana. Olen yrittänyt olla liikkumatta isommin minnekään, kun on vähän ollut supisteluja. Mutta ihan pieniä sellaisia onneksi. Alkoivat kun unohdin eilen kaupungilla liikkuessani edetä rauhallisesti. Aina tuppaa unohtumaan, ja sitten pitääkin jo hiihtää hiljaa loppumatka irvistellen.

Huomenna on pakko yrittää vähän mennä rauhalliselle lenkille. Ja pitäisi varmaan järjestää silitystalkootkin, kun koti on täynnä pienenpientä puhdasta pyykkiä. Ihan kuin nukenvaatteita olisi narulle ripustellut. ♥