Hitaita sukulaisia

Oli pakko heti raportoida tulokset näköhavaintotestistä. Siis ihan pöyristyttävän huonot hoksottimet. 🙂

Olimme istuneet iltaa jo parisen tuntia, eikä se että minä en juonut kuohuviinilasiani tyhjäksi, tai vauvakuvieni selailu vielä tuottanut yhtään ajatusta. Kälyn mies tosin kysyi yhden valokuvan kohdalla, jossa äitini on viimeisillään, että olenko siinä minä. Ja väittivät että olivat miettineet miksi vauvakuvat ovat esillä. (Siis niiden alla olivat ultrakuvat – eikä auttanut vaikka nostin laatikon kokonaan pois niiden päältä)

”Meille tulee vauva” -opusta kumpikaan ei huomannut, koska istuivat väärällä puolella olohuonetta. Kun mieheni istui nojatuoliin, otti lopulta lehdykän käteensä ja ryhtyi ”lukemaan” sitä pikkupirpanalle, olisi lampun pitänyt viimeistään syttyä. Mutta ei. Sanoin ääneen, että tuo taisi olla aika epätoivoinen yritys. Ihmettelivät kommenttiani mutta se jäi sitten siihen.

Olin jo alkanut ihmetellä miksi kälyni ei mene ollenkaan vessaan, koska siellä oli mielestäni vahvin ansoista. Olivat jo tekemässä lähtöä kotiin kun pikkuihminen pelasti tilanteen haiskahtamalla rouheasti tortulle. Jee! Nyt sen on pakko mennä vessaan. Kaikenaikaa olin yrittänyt edes vähän verhota vatsaa ja siellä myllertävää ilmaa mitä kummallisempien asentojen taakse. Välillä supatimme keittiössä vähän ansastrategioista, mutta tuntui ettei mikään toiminut. Olin ihan puh pah ja poikki.

”Arvasin”

Käly tuli pyllypesulta vessasta ja kysyi saattoiko Multivita-purkista päätellä jotakin. No vihdoin! Miten se usein meneekin niin että vaikka ihmiset arvelisivat jotain olevan meneillään, ei sitä oikein uskalleta sanoa ääneen. Itsekin varmaan toimisin samalla tavalla. Tämä pohdinta siis siksi että molemmat olivat vähän ounastelleet jotakin.

Tämä tällainen arvoituspelailu on niin rankkaa puuhaa, että ei tätä kaikkien kanssa jaksa. Seuraaville tutuille tai sukulaisille ajattelin sanoa että: ”Moi, mitä kuluu? Aijaa, no kiva. Niin meillekin, synnytän tammikuussa. Joo, kiitos.” Paitsi isälleni, joka pitää pyytää tietysti päiväuniaitaa rakentamaan. Aitaa joka jäi kaksi vuotta sitten piharemontin yhteydessä tekemättä.

Helle hellii ja kurittaa

Väiskin ensimmäinen ulkomaanmatka on ohitse. Tulimme eilen kotiin vietettyämme viikon Ranskan maaseudulla ja pari päivää Espanjan puolella. Parasta lomassa oli ehdottomasti uima-altaalla kelliminen ja rentoilu. Ruoka oli hyvää, vaikka minua kyllä harmitti ihan älyttömästi ohittaa ne piiiiiiitkät juustotiskit Carrefourissa. Siis niin ihanan näköisiä home- ja muita herkkuja. Ja Ranskasta löytyi ihan huiman hyvää alkoholitonta kuohuviiniä!!

Loman aikana tuli ehkä vähän painoa tai sitten vatsa on nyt työntynyt vahvasti eteenpäin, tai molemmat. En pysty enää millään ilveellä tunkeutumaan normihousuihin. Ja huomenna on täynnä vasta 15 viikkoa. San Sebastianin katuja tallatessamme kiinnitin moneen otteeseen huomiota ikkunoista heijastuvaan tynnyriin, mitä koko olemukseni lähinnä muistutti. Nytkin pitäisi vielä hetken verran näyttää normaalilta, kun käly miehineen tulee tarkkanäköisyystestiin ja jäätelölle.

Tarkkaavaisuustesti kälyselle

Usein ne, jotka ovat vastikää saaneet lapsia tai ovat muilla tavoin asian kanssa akuutisti tekemisissä, ovat aika tarkkoja samoille viboille ympäristössään. Kai. No, puolen tunnin päästä nähdään onko kälylläni ja hänen miehellään hoksottimet terävinä helteellä. Tulevat 10-kuisen rinsessansa kanssa meille syömään uunijädeä ja olen asettanut heille 3 näköhavaintoansaa.

1) vessassa, istuma-asennossa ollessa, on suoraan naaman edessä raskausajan vitamiinit
2) olohuoneessa on minun vauvakuvalaatikkoni ja sen alta pilkistää ultrakuvien reuna, niin että siitä tunnistaa ne kyllä
3) nojatuolin vieressä on kori, jonka päällä olevien paperien alta pilkottaa ”Meille tulee vauva” -opus ja äitiyskortti.

Veikkaan että ensimmäinen ansa on imettävän äidin osalta tehokkain, mutta saa nähdä. Eivät varmaan kehtaa minun pullotuksestani mitään päätellä…tai no, kyllä tämä suoraan eteenpäin tönöttävä kumpu saattaa olla aika vahva vihje.

Ukkosta odotellessa

Odotan kovasti ukkosta, sillä turvotus on varmasti yksi syyllinen tähän tukalaan ja tukevaan oloon. Onneksi asuntomme ei ole ihan mahdottoman kuuma ja makuuhuone vieläpä kaikkein viileimmässä nurkassa. Harmi vaan että lomareissun jäljiltä tulee valtavasti pyykkiä ja nyt neljännen koneellisen jälkeen pesukoneen ja kuivausrummun tuottama lämpö alkaa ahdistaa. Ulkokuivaus olisi kai järkevintä, mutta yhdellä pienellä telineellä ja vähän arveluttavalla paikalla olevilla taloyhtiön naruilla ei nyt ole saumaa tähän urakkaan.

Loma jatkuu tästä eteenpäin, ehkä mökillä ja erilaisten paljastustilanteiden parissa. Sitä olisi vielä 2 ja puoli viikkoa jäljellä. Mahtavuutta!! Siihen tosin kuuluu myös armottomat paperityöt: vakuutusyhtiöiden vertailu ja muutamat työasiat. Mikä noissa vakuutuksissa on, että niitä ei osata tehdä helpoiksi ostaa? Lapsivakuutuksissakin on valtavasti eroja, ehkä niistä olisi ihan blogipostauksen aiheeksi jahka ehdin ja jaksan.

—

Ainiin, ja golfin kustannukset olivat minun lomallani 40 euroa. Bägin kuljetus edestakaisin. Ei tullut mieleenikään mennä niin kuumalla pelaamaan ja olin varsin tyytyväinen rooliini uima-allasvahvistuksena.