Leskiviikko alkamassa

Mies karkaa huomenna Intiaan työmatkalle ja hirvittää. Kun ei ole ketään kotona, kuinkahan paljon tulee nukuttua. Nyt nimittäin on sellainen juttu, että unta riittäisi vaikka 23 tunnille vuorokaudesta. Ihan älytöntä. Iltapäivisin tulee töissä sellainen zombiolo ettei pahempaa voisi kuvitella. Ja reippaasti käveleminen on alkanut aiheuttaa hengästymistä, kreisiä!!

Tuppurainen on ollut varsin vilkas liikuskelija ja aktivoituu nyt aikalailla saman päivärytmin mukaan. Ei sitä niin tarkkaan täällä töissä ehdi aina seuraamaan, mutta illalla rytmi on tuttu. Liikkeiden lisäksi nyt kuuluu selvästi syke vatsan peitteiden läpi. Harmi vaan etten itse ole niin notkea että pääsisin kuuntelemaan, mutta kivaa että isi saa nauttia siitä huvista.

Sisustus kesken ja voimat finaalissa

Olen jättänyt sisustusprojektin ihan retuperälle kun voimat on olleet iltaisin niin vähissä, mutta ehkä tulevan viikon aikana voisin yrittää taas jatkaa. Huomenna tulevat veljen tytöt yökylään. Onneksi ovat aikaisin nukkumaan menevää sorttia, sillä tiedän haukottelevani jo ysiltä. Ihan käsittämätöntä tämä vetämättömyys. Ei puhettakaan että ottaisin yhtään tapaamista tai muuta menoa aamuille. Edes pissanäytettä en ole saanut vietyä terkkariin, koska sitä varten pitäisi herätä ja toimia. 7 viikkoa töitä, enkä taaskaan laske.

Eilen olin vähän pirteämpi kun mies vei minut yllärinä katsomaan teatteriin Viiviä ja Wagneria. Tuppurainen reagoi liikkumalla kovaäänisiin musiikkikohtauksiin ja sai siinä äitikin jonkin verran nauraa. Tykkään Risto Kaskilahdesta ja Sari Siikanderista, mutta ei tämä jatko-osa mikään huippu-super-duperhyvä ollut. Mutta mies – se on mulla paras. ♥

Kasiviikolla mielitekoja

Muutama päivä on mennyt, neuvolakäynti ja joukko erilaisia olotiloja on takana. Nyt eletään aikaa 8+3.

Visiitti neuvolaan oli oikein mukava ja vaikka sieltä nyt ei varsinaisesti mitään ihan uutta ja mullistavaa tietoa tullutkaan, niin tietoa kyllä rutkasti. Oppaita riittää. Keskusteltiin terkkarin kanssa läpi historia ja kaikki sairaudet ja kun tultiin rokkojen kohdalle, en ollutkaan ihan varma miten niitä olen sairastanut. Pohdin että soittaisin äidille ja tarkistaisin, mutta viisas neuvolantäti oli viksumpi ja sanoi että älä vielä soita. Olin kertonut hänelle että äitini ei vielä tiedä, eikä tarkoitus olekaan kertoa ennen kuin ollaan vähän turvallisemmilla vesillä. 🙂

Olotilat vaihtelevat

Neuvolaa ennen ja sen jälkeen on ollut todella erilaisia päiviä. Yhtenä päivänä oli kertakaikkiaan pakko tulla kesken työpäivän kotiin ja ottaa nokoset. No ne kestivätkin sitten ihan useamman tunnin, eikä elämä oikein illallakaan ottanut tuulta alleen. Seuraavakin päivä meni vähän puoliteholla, mutta nyt viikonloppuna on ollut taas vähän enemmän energiaa.  Todella kummallisia vaihteluita. Ja se ilma – sitä  kertyy edelleen – ihan koko ajan.

Ilmasta tulikin mieleen yksi havainto. Ensimmäinen todella selkeä, mutta täysin käsittämätön mieliteko. Vaikka olen ollut kuin ilmalaiva, tuli tällä viikolla pakottava tarve saada Jalostajan hernekeittoa. Kyllä! Olisi nyt ollut edes mansikoita ja kermavaahtoa tai suklaata tai pihvitomaattia, niin olisin ymmärtänyt. Mutta ei, hernerokkaa. No se kyllä maistui tosi hyvältä.

Muutenkin olen huomannut makumaailmani rakentuvan todella selkeiden juttujen ympärille. Mieli tekee kaikkea sellaista kotiruokaa mitä söin lapsena: kesäkeittoa ja makaronilaatikkoa – tai itseasiassa ihan vaan paistettua jauhelihaa ja makaronia sörsselinä ketsupin kera.

Mielitekojen lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kroppa jotenkin ohjaa syömään tosi terveellisesti ja kertaakaan ei ole tehnyt mieli mässäillä tai edes juoda viinilasia tyhjäksi. Olen nimittäin sitä mieltä että viinilasin voi aivan hyvin nostaa muiden ruokailijoiden seuraksi, kunhan siinä on vain liraus.

Kutsu ultraan kesä- ja elokuulle

Tällä viikolla tuli neuvolan jäljiltä myös kutsu ekaan viralliseen ultraan Kätilöopistolle, paria päivää ennen juhannusta. Jännää nähdä miten paljon toukka on muuttunut sitten varhaisultran. Täytynee kysellä josko mieskin jo haluaisi mukaan vai tuleeko kaveriksi vasta elokuussa.

Kohta täytyy keksiä sunnuntai-illan ratoksi jotain ohjelmaa, ettei käy niin että ahteri jumahtaa kokonaan tähän sohvaan. Siinä olen nimittäin ollut yleensä aika mestari. Ja toisaalta, viime viikkoina olen kyllä antanut itselleni helpommin luvankin levätä. Uskon että parin viikon tai kuukauden päästä alkaa tämä luomien luppailu helpottaa.

—

Toukokuun alun kuuman jakson jälkeen nyt on ollut aika sateista ja viileää, mutta äsken Keimolassa tuntui jo taas auringonsäteiden kuumuus. Pilviä on runsaasti, joten eiköhän tämä vaihtelevana jatku.

Väsymyksen vaikutukset

Olen ihmetellyt väsymyksen määrää, joka on kai ihan normaalia. Ihan valtava määrä unta tarvitaan öisin, päivällä tekisi kokoajan mieli istahtaa alas tai lepuuttaa makuullaan. Välillä kävellessä tuntuu siltä kuin olisi juuri juossut ainakin puolikkaan maratonin.

Kävin eilen nopeasti Ikeassa. Yleensä jaksan kierrellä siellä pitkiäkin aikoja, mutta jo yläkerrassa alkoivat jalat ja luomet painaa. Tuli tunne ettei jaksa katsella ympärilleen vaan pitää päästä pois. Sama tunne ruokakaupassa, äkkiä vaan välttämättömät mukaan ja kotiin.

Vähän jännittää millä tavalla saan taas itsestäni irti töissä, kun olisi niin paljon tehtävää ja pitäisi skarpisti pitää kiinni aikatauluista. Tämä väsymys nimittäin johtaa välillä ihan selvään aivottomuuteen, tunti saattaa mennä ohi vilahtaen.

Pitkäjänteisyys kärsii: aloitin 4 tuntia sitten vaatekaappien siivouksen, enkä ole millään jaksanut vielä saattaa sitä loppuun. Pyykkikone piippasi jo ehkä noin tunti sitten, eikä tietoakaan että jaksaisin tästä nousta ja mennä nostamaan pyykkejä kuivausrumpuun.

Ehkä olisi syytä pistää verkkarit jalkaan ja lähteä ulos. Jos se piristäisi.