Pooh muutti meille

Eilen istuttiin (minä tosin välillä makasin) iltaa kummien kanssa. Ja ne kostivat. Olen ostanut kummien lapsille syntymän kynnyksellä suurimman Ihaan ja Tikrun mitä olen kaupasta löytänyt, ja sen seurauksena meille muutti asumaan melkoisen kokoinen Nalle Puh. Hän kertoi myös kortissa olevansa Tuppuraisen hyvä ystävä, joten eihän sitä muuta voi kun asettaa nallukan huoneen parhaalle paikalle kaveria odottamaan. Tuolla se katselee minua pinnasängyn päädyssä kun röhnötän nojatuolissa kirjoittamassa. On muuten aika hyvä läppärin alunen tämä imetystyyny, jonka vähän aikaa sitten sain.

Tänään masussa on ollut vilkasta. Tuppurainen kääntyilee kovasti kyljelleen ja kenkii toista kylkeä. Isin puheestakin aktivoitui kovasti näyttämään voimansa. Silloin kun liikkeet ovat isoja, nahka on tosissaan kovilla. Mutta vielä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia muuten. Supistuksiakaan ei voi sanoa juuri olevan. Ehkä olen tuntevani pientä mahan asennon muutosta. Vaikeaa sanoa, mutta se on ehkä asettunut hippusen alemmas.

Uusia ystäviä

On tässä viikonlopussa ollut muutakin juhlittavaa kuin kummit. Eilen alkuillasta syntyi ystävälleni pieni poika. Siis sille ystävälle jonka kanssa ei ehditty treffata kun auto oli lumihangessa jumissa. Ihanaa! Synnytys oli ollut helpohko ja voivat mainiosti. Odotan kovasti näkeväni kuvia tai pääseväni livenä tulokasta tuijottelemaan. Jännää myös nähdä miten isoveli suhtautuu tulokkaaseen.

Illalla mennään katsomaan Rare exports ja jonnekin syömään. Kivaa lähteä vähän liikkeelle. Toivottavasti leffateatterin tuolissa ei tule tukalat oltavat. Täytyy tehdä viisas valinta housujen suhteen, siis valita mahdollisimman lökäriversiot – kunhan niillä kehtaa astua ravintolaan.

37. raskausviikko on ensi viikolla täynnä ja aletaan olla synnytyskunnossa. Vieläköhän sitä jaksaisi oikein jouluostoksille?

Tuhisijan synnytyskeskustelu

Tein eilen naapurin mummujen kauhuksi ainakin tunnin lumitöitä ja sain vihdoin auton ulos hangesta auraajan tieltä. Huh, että oli rankkaa, mutta kannatti! Nyt kun lumi on kevyttä pakkaslunta, on lapioiminen vielä mahdollista viimeisillään olevalle. Palanen kerrallaan. Kohta pitäisi taas mennä siirtämään auto lumen tieltä kun alkavat tiputella sitä katolta.

Eilisen aherruksen jälkeen ajelin Papalle, joka kutsui minut aamulla syömään tekstarilla ”lihasoppa on valmista 2 tunnin päästä”. Tekstari tuli kun olin kävelemässä Kättäriltä kohti bussipysäkkiä – josta muuten hyppäsin heti bussiin, toisin kuin toiset jotka olivat odottaneet tunnin. Olin tulossa synnytyskeskustelusta.

Keskustelu oli ihan kiva. Mies ei päässyt mukaan ainostaan siitä syystä että autoa oli mahdotonta saada parkkiin Kättärin lähelle. Synnytyksen aikaan on siis myös otettava tämä skenaario huomioon. Kätilö oli nuori mutta kokeneen oloinen ja juttelimme lähinnä synnytystilanteen rooleista, isän tehtävistä, ponnistusasennoista ja imetyksestä.

Imetyksestä sain sellaisen uuden tiedonjyväsen, että lapselle tulee muutama muutosvaihe imemiseen: 3-4 päivän, viikon ja kuukauden iässä. Nämä ovat myös niitä ajankohtia jolloin äidit useimmin lopettavat imetyksen. Vauvan käytös muuttuu, useimmin imeminen tihenee ja moni äiti tulkitsee tämän niin, että maitoa ei tule riittävästi. Silloin lapselle annetaan helposti korviketta ja maidon tulo alkaa sen myötä ehtyä. Pitänee siis jatkaa vaan sitkeästi jos meinaa pidempään imettää. Juttelin aiheesta myös äidin kanssa, jonka luona kävin kahvilla. Äiti oli imettänyt minua 7 kuukautta.

Muistojen talletusta

Puhuimme kätilön kanssa paljon isän roolista synnytyksessä  ja erityisesti toin esille sitä kuinka vahva minä olen ja kuinka kiltti mies mulla on. Jotta kätilöt osaavat sitten toppuutella minua ja kannustaa isukkia sopivasti. Ja tähän väliin on myös pakko tallentaa Tuppuraiselle yksi raskauden aikainen isimuisto.

Isi juttelee sinulle joka päivä ja kertoo aina haaveilevansa siitä kun saa makoilla olohuoneen matolla ja sinä makaat isin mahan päällä tuhisten. Se on niin söpö haave, että aina hymyilyttää kun ajattelen sitä.  Tulet antamaan isille tosi paljon onnistumisen tunteita ja siitä saan olla kyllä onnellinen. Viimeksi pari iltaa sitten isi makoili olohuoneen lattialla ja tungin meidät siihen kainaloon silittelyjä kerjäämään. Olit rauhallinen ja ehkä unessakin kun köllötimme isin kainalossa. Siihen pääset sitten kun tulet.

Tallennan tähän loppuun vielä mielikuvan kotikonnusta. Puut ovat huurteessa ja kun aurinko paistaa, ne näyttävät tosi kauniilta. Vielä niistä ei ole kuvaa tullut otettua, mutta nyt on ainakin mielikuva tallennettuna tähän postaukseen. Tänään on pilvisempää ja ilma kylmenee. Tälle päivälle pakkasta on luvattu 4 astetta ja lauantaille jo 14 astetta. Toiset kummit tulevat pakkasiltaa viettämään, täytyisi miettiä millaista pöperöä pöytään laittaa.

Äitiysloman toinen päivä

Äitiysloma alkoi eilen. Kyllä se tuntuu ihan kivalta, vaikka mieli vastustelikin kotiin jäämistä. Täytyy vaan yrittää keksiä sopivasti aktiviteetteja ja toivoa että pakkasta ei olisi kamalasti. En ole nimittäin hankkinut toppatakkia tämän kupolin suojaksi. Onneksi vielä pärjää kerrospukeutumalla, on nimittäin ollut tosi kalsaa, tänäänkin aamulla 17 astetta pakkasta. Toivon ettei enää tarttisi ostaa mammavaatteita. Joskin olen pärjännyt tosi vähällä, kiitos ihanien lahjoittajien.

Tänään haettiin roinaa pois toimistolta ja sanoin ääneen että ei sitä oikein voi käsittää jäävänsä muka vuodeksi lomalle. Sitten se kuitenkin lopulta tuntuu tosi lyhyeltä ajalta. Mutta ei sitä silti voi käsittää.  Olen tehnyt töitä täyspäiväisesti 15 vuotta. Huh! No….tuolta kantilta kun ajattelen, on aikakin jäädä vähäksi aikaa pois.

Muksu vie ja taksi tuo

Perjantaina juhlittiin työporukalla pikkujouluja ja meillä oli tosi kivaa. Pelattiin pelejä, naposteltiin ja juotiin glögiä. Sitten syötiin illallista ravintolassa ja muut suuntasivat siitä jatkoille. Minä en. Jaksoin olla yhteentoista jalkeilla ja se oli minusta huippusuoritus. Taksissa muistelin sitä yhtä iltaa joskus vuosia ja vuosia sitten kun pikkujoulujen jälkeen odotin Espalla taksia kaksi ja puoli tuntia. Pakkasta oli varmasti ainakin 20 astetta ja olin niin umpijäässä, että palelin vielä aamullakin. Silloin päätin etten koe sitä enää koskaan, enkä ole päätöksessäni horjunut.

Oli kivaa herätä aamulla pirteänä ja suunnata kauppaan. Tänä viikonloppuna ei olla ihmeitä tehty, mutta jotenkin on ollut hyvä olo vaan olla kotona. On juteltu niitä näitä, suunniteltu seuraavaa *joskus sitten* matkaa Japaniin. Kokkailtu, pohdittu kookosrasvan terveellisyyttä ja rentouduttu. Äsken herättiin pieniltä päikkäreiltä ja nyt juodaan kahvia. Tai en mä oikeastaan nukkunut, en yleensä nuku päiväunilla. Joskus käyn hämärän rajamailla ja säpsähdän taas hereille. Mutta teki hyvää vähän oikasta.

Tämä maha painaa ja heiluu. Vielä ei kyllä ole tullut sellaista tunnetta että haluaisin siitä äkkiä eroon. Se ei ahdista. Yritän kokoajan kuvitella millainen tyyppi siellä oikein on. Olen  jo pitkään luonnehtinut Tuppuraista vilukissaksi. Peiton alla liikkuminen on aktiivista, ja silloinkin tiheämpää kun mahan päällä on vaatetta, mutta paljas maha hiljenee. Lämpimästä suihkusta me on selvästi nautittu yhtä paljon ja eilen suihkuttelinkin mahaa oikein kunnolla, se rentouttaa itseäkin. Varsinkin näillä pakkasilla.

Kummitkin on rekrytoitu. Heitä on neljä. Kaaso ja bestman sekä serkkupoika vaimoineen. Ihanaa että suostuivat.  Tosin, en ole vieläkään ihan varma siitä miten tuo nimiasia hoidetaan, mutta ehkä me annetaan kirkolle vielä mahdollisuus.

Alle viiskybänen jumppaaja

Tänään on 33 viikkoa täynnä ja laskettuun aikaan alle 50 päivää. Eilisestä alkaen tunne tuon luvun viisikymmentä suhteen on erilainen. Tunnen itseni nimittäin vähintään viisikymppiseksi. Ketään yli viisikymppistä parjaamatta – ofcoos. On nimittäin alkanut sellainen selkäkipu, joka tekee jo Ahtisaarimaisesta kävelystäni ++koomista (neuvolakortista omaksuttu merkintätekniikka toimii tässä). Veikkaan että kyseessä on liitoskipu tai sitten rasitus joka vain yksinkertaisesti johtuu asennon muuttumisesta. Hyvin alhaalla alaselässä, jopa lantiossa vihloo ja pistää.

Olen lukenut että raskauden aikaisia selkäkipuja on kahta tyyppiä: alaselkäkipua, joka on yleensä kokijalleen jo entuudestaan tuttu ilmiö ja sitten tämä minun versioni, jota kaiketi takalantion kivuksi kutsutaan. Osasyyllisiä ovat heikot vatsa- ja selkälihakset, huono ergonomia, paino jne., mutta muuten näiden kipujen syytä tai varsinkaan niihin pätevää hoitoa ei kai oikein tiedetä.

Jumppapalloilua ja egologista verkko-ostamista

Yritimme eilen ottaa käyttöön pitkään varastossa olleen jumppapallon, mutta eihän meillä tietenkään ollut tallessa sen pumppua. Tai laturia, niinkuin minä asiantuntevasti homman ilmaisin. Piti siis turvautua lankkutyyppisen lihasharjoitteluun ja venyttelyyn ja se vähän helpottikin. Toisena hoitomuotona olen tänään etänä ja pistän kuitteja järjestykseen. Kotona voi keksiä paljon monipuolisempia työskentelyasentoja ja olla vaikka pyjamahousuissa koko päivän. Päätös oli tosi hyvä sillä nyt mahassani on joku tyyppi, joka on omaksunut jumppaamisen filosofian kovinkin tarmokkaasti. Jalka tai jokin yhtä terävä ruumiinosa matkusti juuri navan vasemmalta reunalta korkeassa kaaressa vatsan oikeaan reunaan.  Se tuntuu siltä kuin liukas tennispallo viistäisi vatsanahkaa sisältäpäin.

Iltapäivällä pitäisi lähteä tutustumaan Kättärin jumppaan eli Haikaranpesän ekaan valmennukseen, jossa käydään läpi synnytystä. Siihen pitää kai kohta valmistautua myös pakkaamalla jotain valmiiksi laukkuun. No, jos ensin tilailisi loppuja roinia Amazonista. Huomasin että esim. Aventin tuttipullo/tuttipakkaus on yli puolet halvempi kuin Suomessa, ja jos…kröhöm…kun tilaan tarpeeksi roinaa, saan kuljetuksen maksutta. Onneksi joulu on tulossa ja leluissakin säästää kivasti kun tilailee maailmalta. Sinänsä harmi suomalaisen verkkokaupan näkökulmasta, mutta oma napa ensin. Tilaan myös Sangenicin vaipparoskikseen super-ekologisia kakkapussikasetteja puoleen hintaan. Siihen kun lätkäistään päälle kuljetuksen hiilijalanjälki, olen varsinainen Tshernobyl. Egoisti ennen ekoistia tällä kertaa.

Laskin muuten aivan itse eilen että 63 tai 64 päivän kuluttua kaiken tämän painon raahaaminen pitäisi viimeistään helpottaa tai ainakin olla helpottamassa. Olisi muuten aika siistiä jos toukka syntyisi 11.1.11. Olisi kummeillekin helppo muistaa. Tsihihii! Raukat eivät vielä arvaakaan millaisen härvelin saavat elämäänsä, jos hommaan suostuvat. Ihanan härvelin!