Ruskean huoneen ritari tai rinsessa

– onneksi ei muuten raidan.

Kotiin on kurja tulla kun se on kuin hävityksen kauhistus, mustalaisten markkinat tai muuten yhtä kuvaavassa tilassa. Tämä ”toukkiksen” aka ”tuppiksen” sisustusprojekti on levittänyt lonkeroitaan olohuoneeseen, makuuhuoneeseen ja no…kaikkiin huoneisiin evakossa olevien tavaroiden muodossa. Mutta toivotaan että lopputulos palkitsee.

Hankittuina ovat nyt hoitopöydän (joka saadaan viikonloppuna) ja pinnasängyn lisäksi uusi lipasto, verhot ovensuuhun, verhotanko, kattolamppu ja joitan muita juttuja. Katsottuina ovat jo matto ja seinähyllyt. Enää tarvittaisiin 20 ylimääräistä tuntia, pora, kivuton selkä tai superaktiivinen mies ja pari pullollista greippilimua, niin huone olisi valmis. Ainiin ja ne tarrat. En meinaa päästä päätökseen siitä, mitä seinälle sutisin. Hahmottelin sinne jo vapaalla kädellä apinan, mutta uskallus loppui ennen pensseliin tarttumista.

Siis greippilimu. Ei ois pitänyt ”kirjoittaa sitä ääneen”. Slurps.

Ruskean eri sävyt

Kaikki on nyt toteutettu valkoisena tai ruskean eri sävyinä ja lopulliset väriläiskät tulevat sitten viimeistelyvaiheessa. Huomaan kokoajan oikeasti valitsevani ”värittömiä” vaihtoehtoja ja mietin että osaanko lopulta päättää mikä tehosteväriksi noiden laimeiden rinnalle. Tänään pitäisi kokeilla huutaa netistä Gessleinin yhdistelmät – koska insinööri on ilmeisesti sitä mieltä että saksalaiset kärryt täytyy olla sekä vanhemmilla että jälkikasvulla. Ja ylläripylläri, ne ovat ruskeat. No okei, on niissä vähän jotain muutakin väriä.

Ja sitten on vielä tämä sukupuolikysymys. Vaikka asia on selvitetty, en oikein osaa tehdä sen perusteella värivalintoja. Inhoan kaikkia lastentavaroita mitä saa vain pinkkinä ja vaaleansinisenä. Burp!

Vakavampia pistoksia

Värimaailman lisäksi pistoja sydämeen aiheuttaa pistelyt alavatsalla. Yhtenä päivänä viime viikolla tulin junalla kotiin ja kävelin normaalia tahtia asemalta, kun alkoi pistää. Tuonne ihan alas vasemmalle. Kun hiljensin, se helpotti ja raahustinkin loppumatkan hipihiljaa. Luin jostain että toisilla tuo on mennyt ohi ihan vaan juomalla lisää, joten täytyy TAAS yrittää lisätä juomisen määrä, mutta joku raja siinäkin kai on oltava. Jos pissa on valkoisempaa kuin pöntön posliini, ei enää saisi kai laimennella. Toisena lääkkeenä on lepo, mutta tässähän muumioituu jos kokoajan pitää levätä.

Pitänee kysyä siitä neuvolassa, johon on vielä kaksi viikkoa. Koska lääkäri ultraa, ajattelin kysellä myös pituutta ja painoa, kun en oikein tiedä missä mennään. Ehkä 600 gramman ja 30 sentin korvilla? Ja reilun kahden viikon päässä siintää myös sokerirasitus. Eipä enää yhtäkkiä teekään mieli sitä greippilimua.

Väiskin huone sai uuden värin

Nyt on viikonlopulla ollut tarkoitus, kun vihdoin alkoi pesänrakennus oikein konkreettisesti. Maalasin yhden pikkuhuoneen seinistä ”saven väriseksi”, harmahkon ruskeaksi ja siihen olisi tarkoitus hankkia valkoista tarraa. Ajatuksena on pelata valkoisella ja ruskealla koko huoneessa ja lisätä siihen sitten jotain muuta väriä tehosteeksi. Maalaaminen oli rankkaa, mutta kivaa pitkästä aikaa. Tai oikeastaan rankinta oli tapettien repiminen.

Vielä on muutama säilytyskalusteprobleema ratkaisematta vauvanhuoneen osalta, mutta muuten suunnitelma on aika selvä. Kalusteiden paikkaa ajattelin vähän vielä pyöritellä leikkaamalla niistä paperista miniatyyrit pohjapiirroksen päälle.  Mieskin oli pakotettu tyhjentämään vanhan (ja hervottoman kokoisen) pöytäkoneen tavarasta ja siirtämään sen sekä hervottoman kokoisen näytön pois huoneesta. Työpöytä pitänee laittaa nettiin myyntiin.

Tuppurainenkin on ollut tänään aktiivinen remonttireiska ja osallistunut urakkaan mellastamalla säännöllisesti. Äsken veljeni piipahti hakemassa meiltä vanhan läppärin ja ilmeisesti en ole ihan väärässä välillä pohtiessani mihin tämän kummun kanssa joudun, koska hän kysyi ystävällisesti että ”montakos teille on tulossa?”. Ja kuvaili vielä perään haaveunen kolmen lapsen hitaasta synnytyksestä. Ai että tuli ihan virkeä olo. 🙂

Linea negra tai nigra

Ihmettelen kovasti kuinka ihmiset ovat niin kovin taikauskoisia. Keskustelupalstoilla veikkaillaan vatsaan ilmestyvän tai ilmestymättömän pigmenttiviivan perusteella lapsen sukupuolta. Pöh! Sinänsä tuo viiva, jonka ilmestymisen syytä ei oikein tiedetä, on aika merkillinen juttu. Wikipedian mukaan se tulee useammin naisille, joiden pigmentti on tummempi ja sen synty liittyy hormoneihin. Sama ilmiö tapahtuu lähes kaikilla naisilla nännipihojen alueella raskauden aikana.

No minulle tietysti ilmestyy kaikki mahdolliset viivat. Yleensä tuo linea negra tulee kai reippaasti toisella kolmanneksella, mutta eilen huomasin jotain piirtyneen navan alle. Viiva on hento mutta ei häviä housupainauman tapaan sittenkään pois. Toivottavasti se ei tummu ihan valtavasti. Nyt ollaan 11. raskausviikon lopuilla ja 12. eli se viimeinen isoriskinen viikko alkaisi huomenna.

Viiva tai ei – kertominen helpottaa

Onneksi viivaa ei sentään tule otsaan. Siinähän sitten ”pitäisit asian omana tietonasi”. Mistä tulikin mieleeni että yksi suurimmista helpotuksista on takana. Kerroin kumppanilleni, jonka yrityksen kanssa teen yhteistyötä – tai jonka logon alla toimin – että en nyt oikein voi myydä itseäni puolen vuoden projekteihin. Kerroin myös että kyseessä oli ihana yllätys, jota ei ollut tarkoitettu ajoittumaan yrittäjäksi ryhtymisen kanssa samalle viivalle. Jännitin vähän hänen reaktiotaan, vaikka olin toisaalta aika varma että hän ottaa asian hyvin vastaan. Murehdin turhaan: hän vain onnitteli, rutisti ja kysyi kuinka voisi olla tukenani. Tottahan tämä tietää muutoksia, mutta yhteisten suunnitelmien toteutuksella ei ole kiire ja jatkamme töihin palatessani siitä mihin jäämme. Helpotus!

Tytön, pojan vai lapsen huone

Kävin tänään myös pyörähtämässä Kodin ykkösessä, koska tajusin että periaatteessa kohta on hyvä syy alkaa suunnitella työhuoneeseen uutta sisustusta. Jos ryhtyisin itsekin taikauskoiseksi, voisin päätellä jotain siitä millaisia tekstiilejä ja tavaroita siellä katselin. Ensinnäkin lapsille suunnattujen kankaiden kuosit ovat ainakin niissä valikoimissa varsin tylsiä ja perinteisiä. Minua kiinnostivat lähinnä vaalean vihreät ja sinisävyiset kuosit ja keksin aika hauskan idean pienen huoneen sisustamiseen palloaiheella. Täytyy katsoa mihin suunnitelma vielä lopulta ajautuu. Jos huoneesta tehdään sinervä, onko se sitten muka käypä vain pojalle? Ei minusta.

Täytyy myös tutkailla nettihuutokauppoja, sillä tässä taloudellisessa tilanteessa ei voi valtavasti shoppailla. Onneksi itse tekeminen on kivaa ja terapeuttista. Kun joku vain ensin siivoaisi vaatehuoneen, ompelisi kaikki lyhentämättömät housut, vaihtaisi makuuhuoneen verhot, viimeistelisi olohuoneen seinän ja ja ja.

Ainiin, ja ajatella: greipin kokoisessa arkussa kasvaa jo ihan ihmisen näköinen aarre.

12. viikon näkymä